Viikko sitten, kun sain ekat aavistukset tästä tilanteesta, fillaroin kotiin ja nauroin melkein ääneen itekseni. Blondimaisesti olin nimittäin hyvilläni siitä, että leikkauksen jälkeen olen kapeampi vyötäröltäni. Mahtuu nääs taas kapeemmat koltut päälle! Mikä riemuvoitto!
Muuten en ehkä ole muistanut kovin paljon positiivisia puolia kirjata ylös, vaikka piti. Ennemmin oon kuin pää olis hattaraa, vähä sillee sumussa. Vaikka mua on käsketty ja kehotettu oleen ajattelematta tätä kaikkee, niin mitenköhän vitussa se mahtaa onnistua, kysynpä vaan? Niinku että laulelen täälä ja duunailen jotain muuta vai? Voi herran ristus.
Nukuin viime yönä noin kolme ja puoli tuntia. Vähän uuvahtanut olo siis. Tänään meen kuvantamiseen (onneks ei tuubiin, vaan renkaaseen, niin ei tuu ahtaanpaikankammoa) ja mahdollisesti saan pian itekin tietää missä mennään. Sitäpä kiivaasti haluankin; lisää tietoa!
Ulkona sataa vettä kohisemalla jo ties monettako päivää. Luulis, että kohta maailmaan ei ees mahdu enempää vettä. Varmaan maaperä muuttuu kohta mutavelliksi ja meidän talo lähtee liukuun perustuksiltaan tonne alamäkeen. No sit vois olla jotain muuta ajattelemista.
4 kommenttia:
Kirjoitin sulle äsken edelliseen tekstiin kommentin, ja nyt kun luen tämän sun uuden tekstin, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että mun aavistus siitä, mistä on kyse, on ehkä oikea. (Myös kommentissa mainitsemani läheinen keveni leikkauksen jälkeen vatsan seudulta, eikä ollut siitä yhtään pahoillaan, koska leikkausta edeltänyt olo oli ollut pitkään tukala).
Ja tästä taas seuraa se, että olen myös entistä vakuuttuneempi siitä, että kaikki menee muutenkin yhtä hyvin kuin hänellä <3.
Mutta haluaisin kyllä tavata ihmisen, joka pystyisi omalla kohdallaan vastaavassa tilanteessa olemaan ajattelematta asiaa ja rallatella menemään. Neuvo on toiselle helppo antaa, mutta "aatteleppa ite" onkin sit toinen juttu.
Annukka; Kiitos ihanista kommenteista!
Joo, mä vastasinkin sulle edelliseen kommenttiin pähkinänkuoressa kaiken. 😊
Jep, oon ehkä hiukan ärsyyntynyt sellasista ”tsempeistä” vaikka hyväähän nekin tarkottaa toki.
Nyt hävettää, kun en ollut lukenut (johtuen siitä, että olin reissussa) postausta, jossa jo kerroitkin mistä on kyse :(. Ei siis ole sama, jota epäilin (liittyi suolistoon), mutta muuten en halua perua mitään aiempia sanomisiani, vaan luotan edelleen kuin kiveen siihen, että kaikki menee hyvin ja jonain kauniina päivänä koko soppa on enää kaukainen muisto, joka tuntuu epätodelliselta <3. Silti ymmärrän, että tässä hetkessä se on sulle täyttä totta, enkä todellakaan vähättele mitään niinkus sanomattakin tiedätkin <3
Annukka; No voi ei, mitä turhia häpeilet! Mutta musta tosiaan näytti, että et ehkä lukenut kaikkia, eikä se mitään haittaa. 😊
Toki tiedän. Ja toivon itsekin parasta. Tänään oli TT-kuvaus, mutta olen löysässä hirressä tulosten suhteen ens viikon torstaihin, jolloin tapaan lääkärin. 😬
Lähetä kommentti