Nyt on reilu kuukausi viimeisestä sytostaatista. Mun vasen käsi, johon sytostaattia pääsi kudokseen, on toipunu lähes entiselleen. Välillä kädessä näkyy vielä se 5x3cm rusehtava alue, etenkin saunan jälkeen. Mutta mitään tuntemuksia ei enää ole.
Yleiskunto on edelleen huono. Jaksan kävellä ehkä 100m ja sitten puuskutan ja oon ihan voimat pois. Jos joudun kipuamaan portaita, kaikki energia valuu asfaltille. Jos kannattelen jotain vähän painavaa, selkä ottaa itteensä.
Joka välissä pitää huilia ja istahtaa, jotta jaksaa eteenpäin. Jotta en taida olla kahen viikon päästä vielä työkunnossa. Luulin olevani paremmassa kunnossa, mutta viime päivinä on selvinny, että kunto on paljon kehnompi kuin tajusinkaan.
Mutta yks asia on edistyny ja siitä oon aika valtavan ilonen! Nimittäin mun tukka on alkanu kasvaa taas! En sanois tätä siiliksi, ennemminkin päässä on jotain muuminukan kaltaista. Sellasta pehmeetä haiventa, joka kasvaa päivä päivältä hiukan pitemmäksi. Mutta eipä aikaakaan, kun se jo hulmahtelee kevättuulessa!
6 kommenttia:
Olen istunut koko tämän aikaisen aamun lukemassa blogiasi. Olen mennyt tosi syviin mietteisiin. Saisit tehdä tästä blogistasi päiväkirjan kovien kansien väliin. Niin paljon ajateltavaa annat meille. Kauniita kuvia, kauniisti kirjoitettua tosi kipeistäkin asioista. En yhtään ihmettele, että blogiasi on jaettu lohdutukseksi monille sairaille.
En huomannut, että oletko hakenut peruukkia? On ollut niin tosi kovia pakkasia! Nytkin tuulee ja tuivertaa. Kesään on matkaa.
Paljon ajatuksia, vähän sanoja, moni lause kirjoitettuna niin pliisu, ennalta nähty ja sanottu.
Tule hetkeksi tähän viereen, halataan.
Vilukissi; Kirjoitat niin kauniisti, että menee ihan kylmät väreet liikututksesta! ❤️
Ihana kuulla susta pitkästä aikaa! Just tällä viikolla mietin, että mitähän sulle kuuluu.
Voi on tässä semmosta mankelia läpi käyty, että en toivoisi kenellekään! Mutta selviydytty! 🥰
Mä en sitten ottanu peruukkia, koska ei mua haittaa niin tämä ulkonäkö. Mutta pipo mulla on käytännös yötä päivää päässä. Sytostaattipolilla on jaossa vapaaehtoisten tekemiä pipoja (SUURKIITOS! ❤️❤️❤️) joita saa ottaa. Mutta nyt tämä tukka kasvaa ihan silmissä… 😄
(Onko tätä blogia siis jaettu jossain? 🤔 Kiva jos on, mutta ite en ole tietoinen!)
Ymmärsin, että kirjoitit jossain kohdassa niin!! Nyt en muista, mistä kohdasta sain sen käsityksen. Mutta jos sain väärän käsityksen, niin tämä blogisi olisi ja on kuitenkin monelle sairastavalle lohdutukseksi ja vuoropuheluksi!! Kirja tuli myös heti mieleeni kirjoituksistasi! (Itse annoin tämän osoitteen juuri tuttavalleni.) Sanoin, että kannattaa lukea, varmasti pystyy samaistumaan moniin tuntemuksiisi. Sairaus sama mutta eri kohdassa.
Mietin lukemiseni jälkeen,e ttä tulisikin ottaa taas projekti noiden pipojen tekemiseen. Edellisestä tempauksestani on niin niin monta vuotta, ettei niitä pipoja ole enää jaossa. Sain silloin kerättyä itseltäni ja muilta tekijöiltä yli 200 pipoa mutta se on jo vuosien takaa sekin määrä. Stytostaattipipo oli elämäni eka pipo, jonka virkkasin. Että mua jännitti ... hattutukki oli edessäni, johon aina välillä sovitin. Itse kun en käytä talvellakaan pipoa (joo-o, en palele koskaan korvista en päästä, vain silmälasien kohdasta ja ihan hävettää kulkea kylillä pipotta, näyttää niin typerältä. Olen ottanut tavaksi vetäistä edes huivin päähäni kevyesti, ettei huomautella. Palelen pelkästä ajatuksesta, että tulisi laittaa pipo päähän. Aistiyliherkkyyttä kait. Huoh.)
Sitten pipojeni tekeminen loppui, kun pyydettiin miehille vastaavaa pipoa. Sain mielestäni tosi näppärän mustan aikaiseksi ja pyysin miestäni sovittamaan ... se tipahti hänelle silmille. Pitää laittaa nyt uudelleen mietintämyssyyn tuo pipojen tekeminen ja selvittää, että vainko puuvillalangasta. Niitä pipoja tarvitaan koko ajan. Valitettavasti.
Kevättuulia odotellen, että tukkasi saisi hulmuta pitkästä aikaa!
Halauksin!
Vilukissi; Ahaa, ei en mä kirjottanu. Ehkä laitoin että tätä saa jakaa. 😊 Kiitos kun annoit vinkkiä blogista eteenpäin, niin saa tosiaankin mielellään tehdä. Jos yksikin ihminen saa tästä lohtua tai vertaistukea, niin olen onnellinen!
Wau, olet ollut pipomaakari! Ihan mahtavaa! ❤️❤️
Kiitos, ihan pian se hulmuaa! 👩🦳😃
Tuskinpa vielä töihin jaksat ja toivottavasti se ymmärretään myös terveydenhuollossa. Mutta hienoa että voit silti koko ajan paremmin ja hiuksetkin jo kasvaa 💛 Kevättä ja kesää kohti mennään ja luontoon herää kohta taas kasvuun, elämä jatkuu💛
-Anu
Anu; En mitenkään! Uskon, ettei ne voi niin pöllöjä olla, että pakottavat mut työpaikalle. Joo, aivan ihanaa! Hiukset kasvaa ihan silmissä ja kunto selvästi kohenee myös hiljalleen. 😊 Kevät on ihana! Nähdään viimestään kesäkuussa - vaikka en lupaakaan suojalkapalloon… 😂😂
Lähetä kommentti