.

.

22.1.2024

Valo

 

Kaikkein eniten tällä hetkellä piristää valo, jota oikein tursuaa joka puolella! Keväinen ihana valo, joka yllättäen aina herättää kaamoksesta. Päivien pitenemisen huomaa jo todella selvästi. Tuntuu, että kaikki ankeuden hivenkin häviää ja valoa oikein ahmii sieluunsa! Kevät on kesän eteinen, lasikuisti, jossa ihan kohta hulmuaa verhot lukuisilla ikkunoilla ja pikkulintujen laulun kuulee selvästi. Jos ei olisi vuodenaikoja, lyyhistyisin varmaan aika lailla kasaan henkisesti. Rakastan hurjia pakkasia, lumimyrskyjä, tähtitaivaita pilkkopimeydessä, niitä seuraavaa hohtavien hankien aikaa ja jääpuikkojen sulamista, pajunkissameriä, hiirenkorvia, kissankelloja, leikatun ruohon tuoksua, lämmintä järvivettä ja sen pinnasssa välkkyvää aurinkoa! Ja sitten väreiksi muuttuvaa maisemaa, rapsakkaa maata ja ensimmäisiä jäätyneitä lätäköitä ja villasukkien, teekupposten ja kynttilöiden jaksoa, ennen seuraavaa hankien hohdetta ja auringon halaamia tippuvia vesipisaroita. 

Mikä rikkaus ja siunaus meille pohjoisen asukkaille! Alati muuttuva kauneus ja tieto siitä, että ankeinkaan muta ja vaakasuoraan piiskaava vesisade ei kestä kuin hetken. Jokaisessa vuodenajassa on jotakin hyvää ja jotakin vähemmän hyvää. Kesässä hyvää on kauneus ja kaiken eloisuus, mutta vähemmän hyvää voimat imevä kuumuus, syksyssä hyvää on väriloisto joka suorastaan kirkuu silmissä ja vähemmän hyvää viikkokausien sadejakso. Talvessa hyvää on hangen tuoma valoisuus, isojen leijuvien lumihiutaleiden kauneus ja vähemmän hyvää hurjiin lukemiin yltyvä viiman ryydittämä kylmyys, joka tunkee luihin ja varsinkin ytimiin. Keväässä hyvää on lupaus kesästä ja valo, mutta vähemmän hyvää malttamattomuuden tunne, kun vielä huhtikuussakin voi sataa kinoksittain lunta. Pitkästyminen ei ole pohjolan luonnon avainsana. Muutos muutos muutos!


Olen katsonut ison pinon elokuvia. Enää kolme on jäljellä ja aion siirtyä muihin juttuihin. En ole eläissäni viettänyt tällaista elokuvamaratontalvea! Colette on kaunis ja inspiroiva, Pikku naisia on romanttinen ja liikuttava! Nuori Victoria on kiinnostava ja valaisee aikakautta loistavasti. Victoria ja Abdul on henkevä ja hauska. Julie & Julia on innostava ja nautittava. Jäljellä on vielä Ja keskellä virtaa joki, jota tähdittää ihana Brad Pitt. Luulen, että tykkään sen kotoisuudesta ja aikakauden kuvauksesta. Ja sitten Meet Joe Black, jonka olen joskus ajat sitten nähnyt ja muistan siitä vain alun surullisuuden ja lopun lohdullisuuden ja kauneuden. Se on oikea itkuelokuva. Viimeisenä aion katsoa The Crown-sarjan kaksi kautta. En ehkä voi olla pitämättä siitä! Välillä häiritsee se, että joka puolella television ja elokuvan maailmassa tulee eteen se pirulainen nimeltä syöpä. Vaikka katsoisi piirrettyä, niin sielläkin joku naapurin kissa on kuollut syöpään. En todellakaan haluaisi törmätä aiheeseen ihan koko ajan, mutta nyt olen kehittänyt jonkinlaisen suojakalvon sitä vastaan ja kohautan olkiani ja vaihdan kanavaa.


Oon myös lukenut melko paljon, vaikka enemmän haluaisinkin ahmia! Nykyään tykkään lukea vain iltaisin sängyssä, joten aika on hyvin rajallinen ja lukeminen etenee hitaahkosti. Iso Japanikirjojen aikakausi on edelleen meneillään ja olen ottanut siihen rinnalle muitakin. Luin juuri loppuun uuden Finlandia-ehdokkaan nimeltään Sensuroitu, josta tykkäsin tosi paljon! Minähän en ole etenkään mikään raamattuihminen, mutta tämän kirjan luettuani tuli sellainen olo, että jaa mitäs siellä oikein sanotaankaan ja pitäiskös se lukea hitaasti Sensuroidun kanssa… ja mitäs niitä muita tekstejä olikaan, Apokryfikirjat ja sen sellasta. Hirmu kiinnostavaa, kun asia tuodaan tieteen valossa eteen. Ennen oon kokenu raamatun tekstin vaan sellasena sekavana ikivanhana jaarituksena, josta ei tajua mitään. Toivon, että mun elinaikana löydetään vielä monia lähes alkuperäisiä tekstejä jostain maan ja luolien uumenista!

Nyt luen kesällä hankkimaani Intia-kirjaa, joka valaisee tuon maan väkimäärää, kulttuuria, uskontoja, historiaa ja muuta valaisevalla tavalla. Jotenkin en oo ikinä tajunnu, että Intiassa on niin hemmetin paljon väkeä!! Ja että miten umpisolmussa eri uskonnot voi olla keskenään. Historiakin on ollut aika myllerrystä, jossa itse intialaiset on joutuneet milloin kenenkin alistamaksi ja miehittämäksi. Joku on tehnyt sen satoja vuosia uskonnollisin syin ja joku vähän vähemmän aikaa taloudellisin syin. Itseä kiinnostaa ehkä eniten Intian monet eri alkuperäiskansat, niiden uskonnot, kulttuurit, kielet ja ruoka. Ärsyttävintä tietysti on köyhyys ja kouluttamattomuuden tuomat asiat. Kuten naisten alistaminen. Jonain päivänä haluaisin ehkä seikkailla Intian vanhalla rautatieverkolla sinne sun tänne!


4 kommenttia:

Anni kirjoitti...

Voi miten kauniisti osasit kuvata eri vuodenaikoja. Kiitos

Thilda kirjoitti...

Anni; ❤️

Satu kirjoitti...

Siis missä sinä olet sitä valoa nähnyt? :-D Mä siunailin mielessäni just tänään taas sitä, miten voi olla näin pimeää.

Mäkin olen ruvennut monen vuoden jälkeen lukemaan, mutta lukutyyli on sama kuin sinulla, eli illalla ennen nukkumaanmenoa (jos on tarvis), joten kirjat etenevät hyvin hitaasti. Ekassa kirjassa taisi mennä puoli vuotta, ja kun pääsin vihdoin kirjan loppuun, olin jo melkein unohtanut, mitä alussa oli tapahtunut. :-D

Mä en ole edelleenkään ihan varma, mitä mieltä olen Suomen vuodenajoista, mutta sinä sait ne kyllä kuulostamaan aika kivoilta. <3

Thilda kirjoitti...

Satu; Voi kuule, täällä on välillä tosi kauniita päiviä! Nuo valokuvatkin on otettu viime viikolla. 😊
Lukeminen on ihanaa! Päänsisäinen maailma laajenee aina huomattavasti.

Kiva! 😃