Sanotaan asiat halki poikki ja pinoon ja se on siinä! Pitääkö itteensä aina madaltaa ja himmata? Ei mun mielestä. Joten täältä taas pesee.
Paitsi niinä kuuluisina yön hetkinä, kun päähän alkaa pursuta ajatuksia aiheesta kuin aiheesta, niin myös päivittäin vastaan tulee ties mitä kaikkea, johon mulla on kyllä omanlaiseni sana sanottavana. Ja ihan tähän alkuun muistuu mieleen se reppana lapinpoika, joka räyhäsi mulle yksillä prätkätreffeillä, että ”te pohjalaiset ootte niin saatanan oikeessa aina…” niin joo, niinhän me ollaan. Totta helvetissä! Hän otti sen uhriutumalla (ja se on semmonen asenne, jota vihaan) ja marisi ja marisi aiheesta niin puhkuen, että vähältä piti, etten saanu turpiini. Tähän mä sanon vaan, että uhriutukoon ihmeessä jos se huvittaa, mutta ei sillä saa mitään pisteitä keltään. Ei kuolinvuoteella itseltäänkään! Elämä on ihan vitun ankeeta, jos sen tien valitsee, mutta makunsa kullakin. Jokainen voi valita saman asenteen ku pohjalaiset, nimittäin tää meidän asenne ei oo keltään muulta ryhmittymältä pois. Siks mua suorastaan naurattaa se marina! Vähä sama ku seisottais kukkakedon vieressä ja joku tulis mariseen, että sä oot sitte poiminu kukkia ison kimpun saatana. No mee itekin poimiin herran jumala, ei kukaa estä! Silmät ympyriäisinä katon ja ihmettelen sellasta avutonta tyypiä kyllä, että hittojako meidän pohjalaisten päälle vierittää koko maailman synnit?
No joo, tästä jotenki lumpsahdetaan siihen, että on paljo sellasta asennetta etenki nykyään, että ’ei noin saa sanoa’ ja voi hyvänen aika sentään ja hys hys hys. Mitä hittoa? Järjenkäyttö on ihan sallittua, asioitten pöyhiminen tarikolla on aivan tervettä kuulkaa. Nykyaikaa ei sais arvostella ja pitäis virnistellä suupielet krampissa, että onpa on hyvää tää nykyaika. Että sielä ne lapsoset istuksii keskellä Mannerheimintietä päivät pitkät ja sepä se saa aikaan paljon hyvää! Taikka nyttehän se on taas rauhanmarssi pitkin poikin Hesojen katuja, että kyllä se nyt varmasti naapurin P* ja kaikki muutkin pahikset pysähtyy ja alkaa miettiä, että hupsistakeikkaa, mitäs mä nyt tässä oikeen teenkää, lopetanpa tän sodan ihan het silleen. Ihan rehellisesti oman mielipiteeni sanoen, aivan hiekkaan valuu tämmöset istuksimiset ja marssimiset. Saahan ne toki ihmiset itelleen siitä semmosen olon että a vot nyt sitä on tehty jotain asioitten hyväksi ja voivat sitte paukutella vielä vanhainkodissakin henkseleitään. Vaan mä haluaisin nähdä sen konkretian mitä pirua noillakin muka on oikeesti saatu aikaan? Moniko autoilija sai siinä Mannerheimititellä ootellessaan ahaa-elämyksen ja valaistumisen, että jumala armahda, en tartu auton puikkoihin enää ikinä. Moniko? Veikkaan että päinvaston aika montaa vitutti ja sillonhan ihminen alkaa toimia tasan toisin ku vaaditaan.
Mua huolettaa ehkä eniten nykyään muovi, avaruusromu ja tekoäly. Mutta en menis niiden takia tepastelemaan plakaatti kädessä yhtään mihinkää. Korkeintaan voisin raapustaa nimeni johonkin listaan, jolla koetetaan vaikuttaa lainsäädäntöön. Mutta jos olisin nuori ja innokas, selvittäisin millä alalla vois vaikuttaa oikeesti näihin epäkohtiin. Että kannattaisko opiskella ympäristöhuoltoa vai ympäristöteknologiaa vai muovi- ja komposiittialaa… maailma on täynnä vaihtoehtoja, joiden avulla voi pistää oman hopialusikkansa isoonki soppaan. Enpä väitä, etteikö moni just näin tekisikin. Hatunnosto heille! Mutta en oo nuori, vaan keski-ikänen täti ja lähinnä pohdin, että olispa jo eläkkeellä ja voisko joku muu hoitaa nää maailman sotkut, sillä mä en ainakaan jaksa räpylääni räväyttää sellasten maailmaa mullistavien koulutusten suuntaan. Ehkäpä venytän vähän allejani lempeän yin-joogan tahtiin ja otan päivätorkut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti