Tässä on mun lemppariauto! Näytän tätä aina niille, jotka sanoo, että ”30-luvullahan oli niitä kanttiautoja…” juu, ei kyllä yhtään! Tämä on mersu vuodelta 1936. Ihan kuin jostain menneen ajan avaruussarjakuvasta! Tämä on yksi palapelin osanen siihen, kun sanon rakastavani menneen ajan muotoilua. Jopa 1950-luku kalpenee siipiautoineen tämän jumalattaren edessä. Nykyajan autot on kaikki samaa tylsää massaa, jossa ei erota jaguaaria fiiatista. Eipä ollu 1960-luvulla vielä sitä ongelmaa. Eikä hetkeen sen jälkeenkään. Mistä samasta muotoiluinstituutista ne kaikki nykyään valmistuu oikeen? Siinä on jo tarpeeksi sietämistä, että valittavana on vaan sähkö versus polttomoottori; eikö nyt mitään muuta keksitä tähän välille? Semmosta joka myös toimii pohjolan pakkasilla. Miks joskus tuntuu, että kaikessa on nykyään vaan ääripäät? Harmaata keskivyöhykettä on turha tähyillä.
Hänet löytää Saksasta Speyerin tekniikan museosta, joka on (sisarmuseonsa Sinsheimin tekniikan museon kanssa) upein ja laajin museo, jossa oon ikinä käyny!
4 kommenttia:
Se on se aerodynamiikka, mikä määrittää nykyautojen muotoilun.
Olen ajatellut ihan samaa, että ennen sentään tunnisti automerkit ja ihailen vieläkin niiden aikojen autoja.
Joskus näkee hienosti pidettyjä/entisöityjä yksilöitä.
t: Mummo vm-56
Mummo vm-56; Sepä se. Kaikki kuin samasta muotista.
Niin näkee! 😃 Onneksi!
On kyllä päheän näköinen menopeli! Herättäisi huomiota liikenteessä ^_^
Jenni; Eiks olekin? 😄
Lähetä kommentti