Nivelongelmat ja hiukset

 

Tässä tammi-helmikuun aikana mun nivelet on alkaneet oireilla, siis oudommin ku aikaisemmin. Pakostikin mieleen tulee, että onko tällä joku yhteys joulukuun lopulla alottamaani lääkkeeseen, Letrozoliin. Ainakin sen haittavaikutuksiin kuuluu nivelsäryt. Mulla ne niveloireet on sellasia, että särky tai kipu, aristavuus on vasta toissijainen juttu, eli ikään ku seuraus varsinaisesta oireesta. Ja mullahan muuten on geneettinen alttius nivelongelmiin muutenkin. Se on näkyny jo 30 vuoden ajan sorminivelten ajoittaisena särkynä. Tosi pahanakin hetkittäin. Yhen kerran oon muistanu lääkärille niistä puhua ja se oli se kerta kun hän sanoi kuolemattoman lauseen ”kivut kuuluu elämään”. Ja mulla on kai myös yliliikkuvat nivelet. Siitä niin ku lähdetään.

Ja ne ongelmanivelet on nyt oikea leukanivel ja oikean peukalon juurinivel. Leuka lonksuu päivittäin (jo yli kuukauden ajan) ja etenkin illalla kun menee sänkyyn pitkäkseen ja aamulla kun herää. Jos yöllä on hereillä, niin sama juttu. Eikä se siis itekseen naksu ja poksu, vaan esim jos haukottelee taikka sanoo jotain tai muuten vaan taivastelee asioita suu auki. Kun ryhtyy sulkeen suuta, niin joku vastustaa leukanivelessä ja pitää kokeilla erilaisia pään asentoja, jotta sais suun kiinni sujuvammin. Esim jos istuu ja kasvot on kohti kattoa, se tuntuu vaikeemmalta ku jos kasvot on kohti lattiaa. Myös pään kääntäminen oikeelle tai vasemmalle tekee eron napsumiseen. Kuulostaa hyvin vähäiseltä, mutta nyt onkin niin, että se on pahentunut viime päivinä. Saattaa tuntua siltä, että ei saa suuta ollenkaan kiinni, kun vastuspaine on niin kova ja sit kun saa suun suljettua, niin se napsaus on aika kova ja tuntuu ikävästi kipuna aina ohimossa saakka. Että ihan ku ois joku jänne joka menee leukanivelestä ohimoon ja joka sätii kun suun pistää kiinni. Onko sielä? Mulla ei oo mitään hajuu asiasta.

Toinen uudempi probleemi on peukalonivel, joka on vaivannu hiljaksiin kai pari viikkoa. Nyt sekin on äityny pahemmaksi. Elikkä siinä tapahtuu niin, että peukalo menee ikään ku lukkoon ja käsi pitää ravistella taas normaaliksi. Sekin kuulostaa pieneltä vaivalta vai mitä? Mutta tähän asti pahimmillaan se on ollu sellanen, että en oo pystyny sulkeen rintaliivien hakasia, kun se on just paha asento peukalon jäkityksen kannalta ja peukalo menee jotenki hervottomaksi lukkoasennossa, eli mistään ei saa pitävää otetta sillon. Se on lukossa ja jäykkä ja myös hervoton eli toimintakyvytön ja siihen liittyy jännää arkuutta, tai vahvasti epämiellyttävää tunnetta. Hammasharjasta pitämäni ote piti vaihtaa, kun peukalo meni jumiin siinäkin. En tiedä mihin sfääreihin tämä voi mennä; juomalasin pitäminen ja syöminen hankaloituu? Tai kynällä kirjotaminen? Asioihin tarttuminen pihtiotteella? Funtsailen ja seurailen asiaa.

Ja koska tukka kasvaa mukavasti, oon haaveillu jo kovasti uusista kampauksista. Mullahan on pinterest täynnä pitkien hiusten kampauskuvia ja nyt piti yhtäkkiä keksiä mitä voi tehdä ihan lyhyille hiuksille. Jänniä leikkauksia ja värjäyksiä onki keksitty 90-luvun jälkeen, jollon mulla viimeks oli ihan lyhyet hiukset ja luulen, että meen kampaajalle jonkun tämmösen kuvan kanssa, kunhan hiukset hieman kasvaa vielä. En tiedä onko järkevä ihan heti värjätäkään, kun ne väritkin on aikamoisia myrkkyjä ja mulla on varmaan se myrkkykiintiö aika täys. Mutta tuossa kesemmällä ehkä sitte.

Ois muuten kiva kuulla muiden syöpätoipilaiden (Letrozolin käyttäjien esim) kokemuksia nivelten ongelmista! Ja tätä mun blogia saa kyllä jakaa kaikkialle mihin vaan keksitte. Esim johonkin syöpäryhmiin ja vertaisporukoihin. Mä tuun puhumaan syövästä ja mun toipumisesta aina sillon tällön jatkossakin. Mikään pelkkä sairausblogihan tää ei kuitenkaan ole, vaan tavallisen keski-ikäsen naisen hölinöitä ja kuulumisia kuten ennen sairastumistakin.