Aikoja ja ikuisuutta

Minä, joka rakastan kaikkea vanhaa ja tunnen epäluuloa nykyaikaa kohtaan, tajusin juuri mikä suurenmoinen valttikortti nykyajalla on kaikkeen muuhun aikaan verraten! Nykyajassa voin nimittäin aikamatkailla 50-luvulle kun heinäpellot pullistelivat heinäseipäillä kuivuvia heiniä, kun rakennusten purkamisbuumi ei ollut vielä astunut Suomen ylle, kun maitokauppoja oli vielä olemassa ja kartanoissakin elettiin ylhäisesti. Tai 30-luvulle, jolloin toista maailmansotaa ei oltu vielä käyty ja saattoi käyskennellä Viipurissa, Suomen kulttuuripääkaupungissa! Jolloin funkis on jo täällä, mutta rumat betonielementtitalot eivät vielä. Jolloin rakennetaan maailman kauneimpia autoja, junat kulkevat, radiot soivat ja televisiotakin jo kokeillaan Englannissa. Tai 1800-luvun alkuun, kun Suomi on vielä osa Ruotsia, koneita on vain tehtaissa ja kaikki rakennukset rakennetaan hirrestä. Tai 1000-luvulle, kun viikinkielämää eletään vielä ja kaukomailta tuodaan ihmeellisiä asioita; lasihelmiä, pinsettejä, rahoja ja kankaita. Kun menneisyys on ainoastaan saagoissa. Tai vaikka mesoliittiselle kivikaudelle, jolloin eletään nykymittapuulla hyvin askeettisesti ja todellakin luonnon ehdoilla. Mutta jos eläisin nyt kivikautta, en voisi aikamatkailla mihinkään, enkä etenkään tuleviin aikoihin, paitsi mielikuvituksen voimin. Jäisi 1920-luku kokematta, Mika Waltari tapaamatta ja nuijasota käymättä. Siksi on hyvä ottaa vauhtia nykyajastaja liidellä kaikkiin mahtaviin menneisiin aikoihin!

Ja siitä tietysti tuli mieleen seuraava asia. Onko kummituksia olemassa, ja jos on, niin onko ne kuolleiden ihmisten henkiä? Ja jos on, niin pääseekö kuoleman jälkeen tapaamaan kaikkia kuolleita ystäviä, sukulaisia ja lemmikkejä vai vaan niitä, jotka ei ole menneet ’eteenpäin’ - jos semmoista edes tapahtuu. Ja onko kuolleiden aika sama kuin meillä, vai voivatko he matkata ajassa minne huvittaa? Voiko kuolleena lähteä käymään 30-luvulla ja viikinkikaudella, vai pitääkö tönöttää 2000-luvulla? Näkeekö kuolleena vain tulevat ihmiset elämässä elämäänsä maan päällä, vai voiko katsella vaikka elävää itseään? Onko kuolleen henki näkymätön vai vaistoaako ja näkeekö ihmiset kun haahustelet niiden talossa kuoleman jälkeen? Paljon tärkeitä ja painavia kysymyksiä! Eikä yhtään varmoja vastauksia. Tämmöistä pitäisi koulussa opettaa, eikä jotain tyhjänpäiväistä liirumlaarumia. Tai pitäisi ainakin voida valita kouluaineeksi tämmöiset pähkäilyt ja saada oikeita vastauksia myös. Että olisi ammattikoulussa henkimaailman vaeltajan peruslinja ja työharjoitteluun voisi mennä siihen kuuluisaan tunneliin, jonka päässä näkyy valo. Taikka sinne autuaille viheriöiville niityille ja ikuiseen auringonpaisteeseen, jossa hiippailee valkokaapuisia, pitkäkutrisia nuoria miehiä. Tai ainakin yksi. Hallituksen pitäisi keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin, eikä lakkauttaa vuodeosastoja ja pankkikonttoreita.