Hotellikuiskaajana Helsingissä, osa 2

 

Upouusi Hotelli Hansa! Tännehän oli ihan pakko päästä nuunaamaan, siis ihan pakko! Etukäteen tätä oli suitsutettu netissä jo ainakin vuoden, että no NYT tulee Hesaan oikea luksushotelli!! Vaakunan kattoterassilla eräs ystävällinen henkilö kertoi meille sitten miten Hansaan mennään. Me kun oltiin jo käyty nykimässä muutamia ovia ja äristy, kun sinne ei pääse mistään sisälle, että eikö se olekaan auki vielä?! Tämä hotellihan sijaitsee ihan Helsingin rautatieaseman edessä kulmittain, eli Sokoksen (Vaakunan) vieressä, entisen Seurahuoneen tiloissa ja siksi me oletettiin, että sinne mennään ilman muuta aseman puoleiselta seinustalta. Loppujen lopuks selvis, että sinne mennäänkin ikään kuin Vanhan Ylioppilastalon puolelta, eli ihan toiselta puolelta kuin luulisi. Mitään infoa rakennuksessa ei tästä kuitenkaan ollut. Kantsiskos ruuvata joku kyltti seinään harhailevien matkustavaisten varalle, etteivät päädy vahingossa Vaakunaan, kun kyllästyvät etsimään ovea?

No se oikea ulko-ovi olikin kyllä näyttävä ja mielelläänhän siitä tepasteli sisälle. Mutta sitten tulee oitis ensimmäinen talon sisällä tapahtuva närkästys. Respa ei nimittäin ole tässä oven edessä, ei edes lähimailla! No, mehän ei tietysti respaa edes olisi tarvittu, mutta leikittiin, että nää olis nyt niinku hotellin asiakkaita ja menis ekana respaan-leikkiä. Sen sijaan me tumpsahdettiin heti johonkin baariin! Eipä siinä mitään, meidät otettiin avosylin vastaan ja mehän sitte päädyttiin ryystämään mocktailit mukavasti ja tukevasti baarin uumenissa. Ja siinä kohtaa saatiin oikein henkilökohtainen opaskin, joka vei meidät kierrokselle hotellin yleisiin tiloihin, jotka ei ole edes auki noin-vain-harhailijoille.

Ensimmäisenä tiedustelin mieltä kiusaavaa asiaa, että missäs kummassa se teidän respa oikein on? Hiljattain katoin nimittäin jonkun luksushotelliohjelman, jossa juntteja opastettiin, että älkää ny herran tähen kuvatko ja pyörikö siellä aulassa kuin eksyneet sielut, vaan pitää olla kuin olisi elämään kyllästynyt ja sen näköinen, että tämäkin paska hotellin on ollu pakko kokea jo miljoonaan kertaan. (Tai jotain sen suuntaista.) No minä kyllä kuvasin, sillä miten muuten voi harjoittaa salaista hotellinuunaamista, mutta ihmettelen, että miten voi olla kuin Olavi Paavolainen Pariisin Ritzissä vuonna 1920, jos ei respaa näy missään? Että pitää olla varma askelistaan, vaikkei oo hajuakaan missä ees respa on. No, ehkä siinä sitten on joku oma palvelija hääräämässä ja tekemässä kaiken eteen. Ja se respa kuulemma on sisempänä talon uumenissa, elikkä enste pitää leijua sen baarin läpi ikään ku maailman omistaja.

Täällä tuolit oli mukavat, toisin ku Hotelli Tornissa. Eikä musiikki pauhannu, toisin ku Hotelli Tornissa, jossa luukutettiin jotain nykyrenkutusta kovaa ja korkeelta. Täälä oli myös aika tyylikäs Aaltomaljakko-asetelma täynnä kukkia, ihan siinä respanetsimisreitillä. Oikeet kukat on aina hyvä! Tekokukista tulee nuhjuinen ja köyhä fiilis, semmonen että kohta luulee hiirien juoksevan pitkin nurkkia. Toinen hyvä juttu, joka pätee hotelleihin, ravintoloihin ja kahviloihin, on että pöydillä on oikeet kangasliinat! Muoviliina on nimittäin ehkä ankeinta ikinä.

Tämä rakennus on perinteikäs ja ylellinen, siitä ei ole epäilystä. Siksi oletin, että hotellin sisustus seuraa samaa linjaa kaikessa. No osittain seurasikin, mutta vain pieneltä osin. Ensimmäisenä me ällisteltiin, että miksi huonekalut on moderneja, jotka suorastaan sotii vanhan rakennuksen kanssa? Ite olisin kyllä sisustajana roudannu tänne tummia täyspuisia antiikkihuonekaluja vaikka Ranskasta, sillä tuskin niitä Hesan kirppareiltakaan tarpeeksi löytyis. Se olis luonu oikeeta ylellisyyttä ja arvokkuutta! Tai jos ihan välttämättä haluaa hankkia uutta, niin sitten voi teettää just sellasia muka vanhan ajan mööpeleitä, kunhan ei teetä niitä mistään ämdeeäffästä. Ja onhan niitä modernejakin huonekaluja, jotka istuis tänne hiukan paremmin. Mää väittäsin ainakin näin.

Ilahduin kun huomasin, että täältä löytyy puhelinhuone, ihan niin ku Hotelli Vaakunastakin! Tää huone on vaan hiukan vanhempi versio. Kurkkasin sisään, mutta missään ei näkyny puhelinta. Oli pakko antaa ohjeita oppaalle, että voisitte kyllä hankkia tuonne vanhan puhelimen (joka luo tunnelmaa) ja tuolin, jotta siellä voi oikeesti käydä kailottamassa sille kateelliselle naapurille taikka sukulaiselle, että voi voi ku mää en ny pääsekkää rillaamaan teille illalla, ku satuin tulee tänne Hotelli Hansaan muutamaksi yöksi, sorge!

Ja olihan siellä hotellin uumenissa vähän sitä upeaa vanhaa tyyliä ja luksustakin, esimerkiksi lamppujen ja muutamien vanhojen esineiden muodossa! Oikein mahtavaa! Niin pitää ollakin, sillä jokaisessa Peräseinäjoen motellissakin on ne samat tavalliset hotellihuonekalut, joita tällaseen paikkaan ei kannata tunkea. Että vaikka jossain on varmasti se yleinen ’hotellisisustaja’, joka suunnilleen aina kutsutaan paikalle, kun saadaan jossain saunaillassa päähän että määpä perustan hotellin, niin tämmösissä rojekteissa sanoisin että älkää kutsuko sitä henkilöö paikalle!

Jollain lailla olisin myös valinnu erilaisen kokolattiamaton (eikö niistä päästä ikinä eroon?!) muutamaan tilaan täälläkin. Harmi ettei meille esitelty yhtään huonetta, mutta ehkä meidän olis pitäny kärttää sitä oma-alotteisesti. Nythän me oltiin vaan että ’ahaa’, ’no niin’ ja ’vai sillä tavalla’. Tosin me annettiin kyllä selkeesti ymmärtää, että siivotkaa sviitit kuntoon, me ollaan täällä ennen ku kissaa ehditte sanoa. Että sinänsä hän ehkä ajatteli, ettei noille kannata mitään huoneita esitellä. Köyhät.

Erityisesti haluttiin nähdä vanhan Seurahuoneen aamiaissali, joka onkin yhä olemassa kattokruunuineen. Vaan eipä ole aamiaissalina enää! Se pitää erikseen varata käyttöön, vaikkapa eläköitymisjuhliinsa taikka nimipäiväkekkereille. Vähän epäreilua ja omituista, että talon näyttävintä tilaa pantataan tällä tavalla. Vaan mitäpäs sitä helmiä sioille heittelemään. Että muutamasta asiasta voisin neuvotella hotellin omistajan kanssa, tosin pääomistaja taisi olla joku espanjalainen ketju, että ehkä olis hankalaa. Kyllä pitäisi nykyäänkin hotellinjohtajana olla joku pönäkkä sikaaria röyhyttelevä herrasmies taikka nutturapäinen daami. En tiedä onko uskottavuutta jollain ketjulla yhtään samalla tavalla.

Kuuntelin sitä meidän opasta, että mitä pirua se sössöttää, kun se puhui ’sociksesta’ koko ajan, mutta valkeni sekin sitten. Se on se ’Seurahuone’ ruottiksi, elikkä societethuset. Jahas, se on kiva, että perinteet ainakin siltä osin mätsää, että on tuo vanha herraskieli elossa edelleen. Hansan huoneet on ainakin netin perusteella ihan jees. Perus ’Superior room’ on 19-23 neliöinen yksiö ja pressan sviitti on sitten 160 neliöö, ja tietty löytyy kaikkee siltä väliltä. Kyllähän tää on katsastettava joskus ihan huoneesta käsin myös, mutta se on sitten oma stoorinsa. Ihan tällä vilkasulla kuitenkin sanoisin, että kantsii kävästä kurkkimassa ja rojahtaa vaikka baarin tuoliin vähä fiilisteleen, jos ei muuta!