.

.

5.4.2025

Silläviisii sitte

 

Odotin koko torstai-päivän lääkärin soittoa, jota ei kuulunut. Olin vähä närkkis ja stressi-ihottuma kutisi. No perjantaina olin sovitusti kaupungissa ja päätin laittaa viestiä sairaalaan. No, eipä sinne voinutkaan mitään viestiä laittaa. Sitten päätin soittaa Taysin naistentautien polille ja joku vastasi kiireisen kuuloisena. Selitin asiani, että lääkärin piti soittaa torstaina siitä koepalasta, mutta hän ei soittanut. Hoitaja sanoi jättävänsä viestin lääkärille, koska lääkäri oli juuri sillä hetkellä jossain kokouksessa.


Olin just Sokoksen kemppariosaston huudeilla, kun puhelin soi ja vastasin. Lääkäri. Koska Sokkarilla oli just 3+1-päivät ja kauhee kuulutusten kailotus, niin sanoin lääkärille, että siirryn tuohon ulos, mutta voit kyllä puhua. Menin sitten Hämeenkadulle nojaileen seinään ja siinä mä sit itkin kun sain kuulla ne uutiset. ’Valitettavasti syöpä se taas on. Siinä alavatsan kasvaimessa ja todennäköisesti myös siinä imusolmukkeessa, joka oli suurentunut.’


Ensi perjantaina on lääkäreiden kokous, jossa he päättävät uusien syöpätapausten hoidosta ja mulle soitetaan perjantaina tai maanantaina, koska tapauksia on paljon. Luultavasti on tulossa leikkaus, tai sytot tai sädetys - taikka ne kaikki. Ja kun miettii pidemmälle, niin sittenhän luultavasti en taas voi liikkua ihmisten ilmoilla juurikaan, koska immuniteetti romahtaa. Vietän kesäni siis metsässä. Ehkä kaljuna. Saatana!


Ei mulla muuta. Vituttaa niin että sielu halkee!


36 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyyneleet silmissä luin päivitystäsi. Sanat aina loppuu kun pitäisi jotain kannustavaa ja lohduttavaa sanoa. Joka tapauksessa, kaikkea mahdollista hyvää. Asioilla on tapana järjestyä. T. Aulikki

Thilda kirjoitti...

Sanasi kyllä lämmittävät, eikä mitään erityistä tarvitsekaan sanoa. Kiitos!!
Kyllä varmaan järjestyy ja uskon, että tipun (henkisesti ainakin) tästä vielä kuin kissa jaloilleen. Alkushokki on aina paska, mutta nyt ei ollut niin hirveä odottamaton järkytys kuin viimeksi. Jos sitä nyt lohtuna voi pitää.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on niin paha mieli puolestasi. Juuri kun uskaltaa vähän nauttia elämästä, vedetään matto jalkojen alta. Kuljen kuitenkin rinnallasi täällä kaukana ja ajattelen sinua muulloinkin kuin tekstejäsi lukiessani. Lohtu on pieni, mutta yksin et ole.

Thilda kirjoitti...

Kiitos paljon, sinulle kuka oletkin. 😊 Jo tässä vähän vanha minä alkaa nostaa päätään ja aion silti nauttia niistä mun ’listan’ asioista. 💪
Mitä tässä muutakaan voi?! Koska nyt en ole kuitenkaan ihan laamaantunut unettomuuteen ja itkuun, kuten viimeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Olen niin pahoillani. Ajattelen sinua usein ja käyn lukemassa postauksia, vaikka en niihin usein kommentoikaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaan. Olen ajatuksin mukana❤️. Sari

Thilda kirjoitti...

Kiitos!! Nämä tällaiset sanat lämmittää niin paljon! 🩷

Anonyymi kirjoitti...

No voi pas*a! Ikävää, että odotetut uutiset eivät olleetkaan hyviä. Jospa toinen kierros olisi helpompi, kasvain pienempänä löydetty ja sujuvampi hoitaa. Toivon, että pääset riesasta eroon mahdollisimman ”helposti” ja vähillä haitoilla. Pikku-A

Thilda kirjoitti...

Olet oikeassa! Se ON pienempi ja varmasti helpompi. Hoidot kuitenkin aina jännittää, koska ikinä ei tiedä mitä ylläriä ne tuo mukanaan, kuten se suonen hajoaminen viimeisen syton kohdalla, viime minuuteilla ja syton leviäminen kudoksiin. Eihän tuollaisista edes tiedä, ellei itse koe. Sitä mä myös pohdin, että viimeksikin mulla piti olla iisi tähystysleikkaus, mutta löysivätkin syöpää sieltä täältä, jotka piti sitten leikata isolla leikkauksella ja toipuminen oli pitkä - periaatteessa en ole siis vieläkään toipunut siitä kaikesta! Mutta nyt toivon todella, että nämä ei ole levinneet muualle vielä. Sitä tukee ainakin syöpäantigeenin melko pieni lukema.

missmaruzella kirjoitti...

Voi itku, olen tosi pahoillani 💔 Minäkin täällä lueskelen usein postauksiasi, mutten ole vissiin koskaan kommentoinut. Tänään halusin kuitenkin lähettää voimia ja pari ystävällistä sanaa. Olet ajatuksissa ja uskon, että tässä lopulta käy hyvin. Tsemppiä!!

Anonyymi kirjoitti...

Ihan sydämestä vihlaisi kun luin postauksesi...
Tuli mieleeni että onneksi ihminen ei tiedä tulevasta ja niin kauan kuin toisin sanotaan hoitosi sujuvat odotetusti!
Hurjasti voimia ja uskoa tulevaisuuten! 💞 t. Tuuli

Thilda kirjoitti...

Oi, kivaa että tulit kommentoimaan! 🥰 Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Voi Thilda, miten elämä voi olla niin paskamainen epäreilua.
Olet ollut niin urhea. Toivotan sinulle voimia selvitä tästäkin. Jos sallit niin rukoilen puolestasi. T.Selja

Mannaryyni kirjoitti...

Tekee mieli huutaa, kiljua ja kiroilla puolestasi. Olen pahoillani. Voimia sinne! ❤️

Thilda kirjoitti...

Voi ei! No niin, onneksi!! Pienellä pelonsekaisella odotuksella ajattelen, että kaippa ne sujuu. Kiitos, kyllä nämä kommentit antaa voimaa ja hyvää mieltä! 🩷

Thilda kirjoitti...

No, sanopa! Kiitos, kivasti sanottu! 😘 Ja kiitos voimista. Tottakai sallin, sehän on - jos ei muuta niin - mielen voimia, joka on kyllä aika iso juttu! Kiitos myös siitä!

Thilda kirjoitti...

Sinunkin! Joo, olen kyllä räyhännyt täällä. Kiitos voimista!! 🩷

Anonyymi kirjoitti...

Tää on niin väärin, niin väärin. Kirosin raskaasti ja painokelvottomasti lukiessani uutisesi. Ajattelen sinua ja toivon sinulle valtavasti voimia ❤️
T. Katariina

Anonyymi kirjoitti...

❤️rinnallasi taistelen!!
T. Anu

Thilda kirjoitti...

No kyllä munkin mieli oli aika musta, koska olin jo melko varma, että ei tässä mitään olekaan! 🤬
Kiitos sinä ihana! Puidaan tätä kahvikupposen ääressä pikimmiten!!

Thilda kirjoitti...

Kiitos! 😘 Vaikka ei tässä mikään taistelu auta, jos syöpä on levähtääkseen, niin vähän on tehtävissä. Nyt kuitenkin koetan kestää tulevat hoidot (vaikkakin niitä jännitän eri tavalla kuin ekalla kerralla…) ja pitää katseen horisontissa.

Anonyymi kirjoitti...

Kirpaisevaa lukea tuloksistasi.
Niin epäreilua.
Voimia " sisäiselle kissallesi", että jaksat pudota jaloillesi. Pidä puolesi, että saat hoidot ja tiedot yms. ajallaan tossa ruljanssissa .
Parasta vointia ja jaksamista sulle Thilda 🥰
- Viiru

Thilda kirjoitti...

Kiitos kiitos!! 😊 Ajattelin ottaa yhteyttä sairaalaan vielä ennen ensi perjantaita, koska mulla on muutamia ’huom, muistakaa tämä!’-juttuja lääkäreille, ennen kuin suunnittelevat mitään. Mullehan ei paklitakseli käynyt ja suoni hajosi viimeisen docetakselin tiputuskerralla!

P kirjoitti...

Voi ei. Olen pahoillani. Toivottavasti hoito alkaa pian ja tehoaa täydellisen hyvin.

Thilda kirjoitti...

Joo, ilkeä uutinen oli kyllä! Kiitos, sitä toivon!!

Satu kirjoitti...

Voi saatanan saatana. Kyllä elämä on perseestä. 😭 Anteeksi rumat sanani, mutta suututtaa niin helvetisti puolestasi.

❤️❤️❤️

Thilda kirjoitti...

Voi Satu, niin välillä on!! Mutta ollaan tässä elossa vielä, vaikka pelottaakin… 😬

Susanna kirjoitti...

Voi peräreikä ja suuri suru. Oon niin pahoillani. Tosi tosi tosi pahoillani. Vaikkei oikeasti tunnetakaan, niin kyllä kouraisi vatsasta ja pahasti. :-( En edes yritä tsempata. Mulla ei ole aavistustakaan, millaista on, kun tuon joutuu käymään läpi.

Birgitta kirjoitti...

Olen todella pahoillani. Toivon todella että tulevat hoidot auttavat <3

Thilda kirjoitti...

Susanna, mä uskon kyllä! Vaikka ei olla koskaan tavattu, mä koen, että meidän välillä on sanoinkuvaamaton yhteys. Ainakin voin kertoa, että mielialat heittelehtii ja pää tulvii kysymyksiä ja pelko hiipii jossain, mistä sitä ei kunnolla näe. Kiitos että kommentoit! 🩷

Thilda kirjoitti...

Kiitos! 🥰 Niinpä. Se on ainut oljenkorsi juuri nyt. Välillä olen hyvin toiveikas, välillä kaikki murenee mielessä.

Anonyymi kirjoitti...

❤️Kovasti jaksamista ja voimia sinulle ja puolisolle myös .
Lämpöiset terveiset Raahen Leenalta

Thilda kirjoitti...

Voi Leena!! 😍 Ihana kun tulit kommentoimaan! Me ei olla nähty vuosiin! Olet ollu mun mielessä aina silloin tällöin. Kiitos sanoistasi 🩷 ja täältä halaus sinne. 😊

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ❤️Olen seurannut pitkään tätä blogia ja ihaillut sinun tapaa kirjoittaa ihania asioita ja surullisia asioita huumorillakin keventäen. Monet kerrat myös kimmenttia aloitellut mut sitten pyyhkinyt pois kun tuntuu etten saa oikeita sanoja kirjoitettua. Kunnes vihdoin tajusin ettei oikeita sanoja olekkaan . Iso halaus vastaa tuhatta sanaa ainakin näissä paskamaisissa asioissa. Ei olla nähty vuosiin mut olen blogin takana sinun elämääsi tiiraillut. Ja ajatuksia lähetellyt. Voimia ja hulluutta , niillä eteenpäin ❤️

Anonyymi kirjoitti...

Terveisin Leena

Thilda kirjoitti...

Voi, ihana kuulla! 😃
Tuossa oot kyllä niin oikeassa, että ei mitään yhtä oikeaa kommenttia olekaan. Minä välttelin kummitätini luona sairaalassa käymistä vuosia, kun en tiennyt mitä sanoa alzheimerpotilaalle. Lopulta menin ja tajusin, että voi vaan olla oma itsensä. Ei tarvii heittää voltteja. Sitä pelkää turhaa tämmösiä asioita! Ja kadun yhä, etten käynyt enemmän.
Kiitos, näin juuri! 🩷

Anonyymi kirjoitti...

Voi EI, siis niin surullinen uutinen 😢! Kyynelsilmin myös minä ajattelen Sinua ja liitän sinut iltarukoukseen ❤️! Toivon koko sydämestäni, että edessä olisi pienemmät koettelemukset, kuin tähän saakka! Kovasti voimia toivottelen tuleviin aikoihin ❤️! -Sanna