Tuo olkoon uusi mottoni! Ja koska tässä joka tapauksessa täytyy ainakin viikko odotella taas, ennen kuin tulee mitään lisätietoa toimenpiteistä, hoidoista ja jatkosta ylipäätään, niin yhtä hyvin tässä voi revitellä ihan täysillä siihen asti. Sekoilla niin, että aika hurahtaa, eikä muista syöpää ihan joka saakelin sekunti. Koska tässä viimeisen vuoden ja yhdeksän kuukauden aikana syöpä on ollut mielessä joka ikinen päivä. Jos sen joskus saankin mielestäni häädettyä hetkeksi, niin sitten silmät osuu lööppiin, tulee mainos jossa mainitaan ’syöpä’, taikka joku bussissa istuva tilittää toiselle miten jollain x:llä on nyt syöpä. Ei sitä vaan voi välttää kovin pitkään.
Edellisessä blogitekstissä jäin itkemään sinne Hämeenkadulle. Lääkäri kysyi multa langan päässä empaattisesti, että pärjäänkö mä nyt, etten kulje auton alle, tai lähde ajamaan autolla itse. Hän osaa kohdata potilaan lämpimästi ja aidon välittävästi! No, onneksi jälkikasvuni oli siinä vieressä ja meillä oli jo valmis suunnitelma päivää varten. Pyyhin kyyneleet ja aloin kerrata lääkärin sanomia asioita. Samalla päätin, että nyt on aika mennä UFFille ja toteuttaa monen vuoden pituinen haave. Että NYT on aika ekstralohdutukselle! Ja se on kuulkaa sellainen haave, että ostan sieltä hääpuvun! No enhän mä siis naimisiin nyt ole menossa (koska olen ollut jo 14 vuotta naimisissa ja 24 vuotta saman miehen kanssa yksissä) vaan hääpuvun tarkoitus on päätyä materiaaleiksi erilaisiin tuunauksiin. Pinterest on täynnä monenlaisia ideoita, joita haluaisin kokeilla!
UFFilla sattui olemaan juuri tasarahapäivät, eli kaikki vaatteet maksoivat vain 6€, myös ne hääpuvut! Jess! Silmät soikeina selasimme hääpukuja; mustaa, vihreää, maitokahvinvaaleaa ja useita valkoisia. Lopulta päädyin yhteen valkoiseen, koska siinä on eniten kangasta ja se on kaunis! Siitä saan hinta-hyötysuhteessa eniten irti. Ja mulla on sellaisia väriaineita, joilla voi värjätä mitä tahansa tekokuituakin. Hääpuku muovikassissa jatkoimme suunnitellusti uimahalliin, jonka pukuhuoneessa sain päähäni, että mäpäs kokeilen sitä hääpukua, jos se vaikka edes ihan pikkuisen mahtuis mun päälle! Ja piru vie, sehän mahtui!! Jälkikasvu kiskoi korsetinnyörejä tiukemmalle ja minä säteilin. Sitten kiepuin peilin edessä ja ihastelin, että kylläpä on kaunis! Voitte vaan kuvitella miten ihmetteleviä silmäyksiä meihin luotiin! Olen varmasti universumin ainut, joka sovittaa hääpukua uimahallin pukuhuoneessa! Kyllähän mä muutamalle sanoin naurussa suin, että tämä on kuulkaa vain kuuden euron löytö UFFilta, koska nyt pitää revitellä syöpädiagnoosin vastapainoksi! No sittenhän ne vasta katsoivat silmät ymmyrkäisinä…
Mutta nyt, koska puku mahtuu päälle, näen itseni haahuilemassa kesällä puutarhassa tuossa hääpuvussa. Jos ihan hulluuksiin mennään, niin ehkä laahustelen lakeuksilla jonkun heinäladon liepeillä taikka kesäyön täysikuussa jossain rannalla. Sellaisia aikuisten prinsessaleikkejä. Ja sen jälkeen raksin sen paloiksi ja teen siitä paljon uusia kivoja juttuja. Pahassa paikassa voin leikkoa sen vaikka käärinliinoiksi. Olisipa kyllä maailman kauneimmat käärinliinat! Haastan teidät kaikki tarttumaan mottoon, että ’elämässä pitää olla hulluutta!’ Sillä lailla hyvällä tavalla! Jos vain on jaksamista. Ja kyllähän sellainen piristää. Täytyy sanoa, että ensimmäisen syöpädiagnoosin aikaan mulla ei olisi ollut jaksamista, mutta nyt jollain oudolla lailla on.
15 kommenttia:
Ihanaa! Mahtavaa luovaa hulluutta! Pikku-A
😄 sillä hetkellä pystyin lähes unohtamaan syövän!
Sä olet niin ihana! Pitääkin tarttua tuohon hulluusmottoon, kaaduin puutarhassa turvalleni suoraan kukkaruukkuun muutama päivä sitten ja nyt on naama kuin olisin hävinnyt ottelun Mike Tyson on kanssa 6-0.t.Selja
😄 Kiitos!! Tartu ihmeessä! Elämä voi olla hyvin lyhyt ja se pitää ELÄÄ! (Ei tarkota sikailua vaan parhautta kaikista asioista, eikä että miettii mitä muut sanoo!).
Voi ei, olipa ikävä tapaturma! Toivottavasti ei menny hampaita tai mitään!
Nyt sä voit sanoo kaikille jotka kattoo pitkään: ”Mutta näkisittepä sen TOISEN kasvot!” 😂
Kannatan! Ihmiset miettii ihan liikaa voinko, kehtaanko ja mitä muut ajattelee. Juuri sinunlaistasi hulluutta pitää olla. Muut salaa kadehtikoot, että uskaltaisinpa minäkin. Olen yksi heistä. :D
No voihan kehvelssön! (mulla on ollut hetki blogitaukoa, niin kommentoin nyt tähän viimeiseen. Että voi kehvelssön!)
Joskus hamaina opiskeluvuosina olin improkurssilla, ja siellä opetettiin että pitää sanoa joo.
Pitää sanoa joo hulluudelle ja hassuille ideoille ja uusille jutuille. Semmoinen on hyvä asenne kaikenmoisiin hulluuksiin.
Olet kyllä ihan uskomaton! 😂 Sieluni silmilläni näin tuon hääpukuepisodin uimahallin pukutiloissa. 🥰 Ihailen resilienssiäsi! 🤗(En tiedä, onko tuo ihan oikea sana tähän kohtaan... 🤭)
Mun mielestä se on aika surullista, että ihmiset ei uskalla hullutella. Kerran yksi ihminen sanoi mulle, että sulla on niin ihanan värikkäitä vaatteita, kunpa mäkin uskaltaisin pukeutua noin! 😳
Kannustan lapsenomaiseen hauskanpitoon ja hassutteluun! 💪🧚♀️🧜🏻♀️
Niinpä, niinpä. Aika ankeet uutiset kyllä. En ihan sellasia odottanut!
Joo, oikeassa olivat kurssilla! 😃
Niinkö? 😄
Joo, voi se olla… (kun ensin googletin, että mitäs) 😂
Aivan ihastuttavaa hulluttelua! Voisin tarttua haasteeseesi ja kokeilla keksiä omia hulluuksia. Alkuun vähän varovaisesti ja voimien mukaan, mutta kuvittelisin, että sellaisesta niitä voimia saa lisää 😄. Ja esilmerkistäsi motivaatiota 🥰
T. Katariina
Kiitti! 😄 Tartu ihmeessä! Niistä saa voimaa. 💪
Olet ihana! Oisko joku valokuvaaja vielä paikallaan ikuistamassa sinut laahustelemassa lakeuksilla tai kesäyön täysikuussa jossain rannalla? Jäisi ihmeteltävää myös tuleville polville 🤭
😂 Kiitos! Olis joo, mn mies on toiselta ammatiltaan kuvaaja. 😄
Lähetä kommentti