Kummastelen tätä taloustilannetta ja etenkin sitä, että ihmisiä kehotetaan nyt vaan kuluttamaan! Hätäkös heillä on kuluttaa, joilla pätäkkää riittää, mutta kun koko ajan ihmisiä jää paljon työttömäksi, niin se on eri juttu. Millä kulutat, jos tilille kilahtaa se ankein 592€ kuukaudessa? (Vaikkakin niillä just työttömäks jääneillä on kyllä usein ansiosidonnainen, joka voi olla enemmän kuin monen bruttopalkka). Mutta siitä pikkuriikkisestä alimmasta työttömyyskorvauksesta maksetaan laskut, matkustus (olkoon se sitten bussikortti tai bensat ja muut auton menot) ruoka, mahdolliset lääkkeet ym. Mutta niinhän se on aina ollut, että ne hyväosaiset on aivan kuutamolla siitä millaista on elää vähäisillä tuloilla! Mutta tämä on kuitenkin monitahoisempi asia, kuin kaksi ääripäätä, rikkaat ja köyhät.
En oikeen tiedä miten asioita pitäisi hyväosaisille vääntää rautalangasta. Mutta samalla myös mietin keskiluokan ihmeellisiä kulutustottumuksia. Maksetaan aika yleisesti kotoa muuttaneen lapsen menoja; miksi? Pitäis antaa lasten itsenäistyä! Yhä jatkuva paapominen on karhunpalvelus. Mutta myös sellaiset tottumukset että täytyyhän joka syksy ostaa uudet talvikengät tai ’kun ei ole mitään päällepantavaa’ niin ostetaan sitä koko ajan lisää. (Eikä silti koskaan ole mitään päällepantavaa.) Tai kun julkaistaan uusi astiasarja, se pitää heti saada ainakin osittain. Sellainen ’pitää saada’ on kummallista harha-ajattelua. Ihan oikeasti ihmisellä pitää olla perusvaatteet, petivaatteet, asunto, ruoanlaittovälineet ja ruokaa. Kaikki muu tulee siihen päälle ekstrana ja ylellisyytenä. Jos on rahaa ostaa koko ajan ylellisyyttä, niin hyvä, mutta älä samalla marise sitä miten vähän rahaa on.
Tämä liittyy vähän siihen, että mua ärsyttää, jos ihmiset saa tonnikaupalla kuukaudessa rahaa ja silti mankuu koko ajan, että ei ole rahaa. Tekis mieli sanoa, että menkää kokeilemaan hetkeksi rutiköyhän elämää. Ja sitten kun palaatte omaan hattaraelämäänne, niin huomaatte miten hyväosaisia olette. Pitäiskö perustaa sellainen kodinvaihto-tyyppinen systeemi, jossa pääsee kokeilemaan toisen elämää? Sama konsepti kuin rikkaat ja rahattomat-ohjelmassa, paitsi mun näkökulmasta ne köyhät on siinä todella harvoin ihan rutiköyhiä.
Nykyään ajatellaan ihan hyväksytysti, että köyhyys on suhteellinen asia. Mä taas ajattelen, että se on enempi absoluuttinen asia. Että jos mulla on vaan neljännes siitä kaikesta marengista, jota jollain kermakakkuihmisellä on, niin mä en ehkä ole silti köyhä. Jos mulla ei ole juuri mitään, olen kiistämättä köyhä. Samalla suhteellisuuslogiikalla joku Nalle on köyhä, jos hän muuttaa öljysheikkien joukkoon. Voi voi. Mutta aivan erityisesti ärsyttää sellainen näköalattomuus, kun sanotaan, että no mene vaan töihin! Samalla kun Suomessa on koko ajan häviäviä työpaikkoja? Ja osa-aikatyöstä rangaistaan. Aika usein köyhyydessä eläessäni olen ajatellut, että voi kun olis niitä vanhoja perustöitä, joihin ei tarvita koulutusta ja joihin jokainen pystyy; kengänkiillottajia, juoksupoikia, kadunlakaisija, kirjeenkääntäjiä… esimerkiksi. Aina tulee joku kukkahattupää heristämään sormea, että ’nehän ovat ihmisarvoa alentavia töitä, ei sellaisia saa olla’, mutta entä jos itse haluaisin edes jotain tuollaista työtä, edes osa-aikaisesti, niin eikö se kukkahattujeesus ole juuri se ihmisen alentaja? Sehän tässä määrittelee, että mä en ole mitään.
Lopputarkennukseksi vielä sanon, että mä en koe olevani enää rutiköyhä. Olin sitä silloin, kun asuntoni seitsemästä huonekalusta yksikään ei ollut mun oma, kun mulla oli yksi takki ja yhdet kengät, yksi kattila ja yksi lautanen. Siinä hoidin pientä vauvaa ja pesin pyykkiä käsin. Ei ollut radiota, televisiota, autoa, polkupyörää, puhelinta, sanomalehtiä (saati muita lehtiä), tietokonetta… ainoat laitteet kodissa olivat sähköhella ja jääkaappi. Tuollaisessa tilanteessa elin yli vuoden. Sen jälkeenkin kaikki oli vähäistä. Olen joka päivä kiitollinen, että olen päässyt vähin erin nousemaan sieltä pois. Mutta mä saan joka kerta lavantaudin kun kuulen jonkun, jolla on vittu kaikkea, marisevan siitä miten ei ole rahaa. Pese se monokkeli ja kato uudelleen sinne rahamassiin!
8 kommenttia:
Taidan olla keskiluokkainen kategoriassa mieheni tulojeni myötä,mutta kaikki on suhteellista.
Itse raadan hoitajana 100 prosentin työajalla ja joka kuukausi odotan tilipäivää kun rahat eivät riitä!
Terveyteni vaatisi pienempää työaikaa mutta siihen ei ole varaa.
Omistan yhden kunnollisen talvitakin ja senkin ostin vuosia sitten 70 pros.alesta.Lista omistamistani vaatteista olisi naurettavan lyhyt, monet niistä jo kuluneita ja suurin osa kirppisostoja.Uusia ostan harvoin! Mieheni palkka on parempi,mutta maksaa lähes puolet veroja! Soisin hänen verotuksen kevyemmäksi koska hän on viitsinyt kouluttautua pitkälle ja tekee kahta työtä! Se on väärin,että rangaistaan siitäkin,että on yritteliäs.
En matkusta,käy kahviloissa tai kulttuuririennoissa,en meikkaa,juopottele tai kuluta rahaa muuta kuin pakollisiin asumismenoihin, ruokaan ja auton kuluihin,jota työssä vaaditaan.
Aikuiset lapseni joskus saavat apua koska he opiskelevat ja vanhin ei ole päässyt kesätöihin lukuisista hakemuksista huolimatta.Nuorin on töissä ja joskus jopa tankkaa autoani koska asuu kotona ja ajaa sitä. En pidä kuluttamisesta ja harkitsen myös kirpputoreilla ostoni.Haaveilen että voisin ostaa lämmintä päälle,mutta ensin täytyy maksaa pakolliset ettei menetä luottotietoja.
Olen köyhistä oloista, joten tiedän mitä on olla köyhä.Silloin ei ole edes ruokaa!
Keskiluokkainen määrittely on usein häilyvää olen huomannut!
Hyvä kirjoitus, en voisi enempää olla samaa mieltä. Aihe, joka herättää aina puolesta ja vastaan ajatuksia. En voi itse sanoa köyhyyttä kokeneeni, mutta isäni on elänyt maaseudulla hyvin köyhän lapsuuden kokien aliravitsemusta ja jääden siten pienikokoisemmaksi. Hyvä olisi välillä kyseenalaistaa omia tottumuksiaan ovatko ne kaikki ihan oikeasti välttämättömyyksiä vai etuja, joihin on tottunut.
Enemmän olen huolissani esim. köyhyysrajan alla elävistä eläkeläisistä, joilla on usein vielä suhteessa enemmän lääke- ja sairaskuluja kuin monella työikäisellä, mutta heidän ääni ei kuulu yhteiskunnassamme.
Sanoisin, että terveys on kuitenkin aina ykkösenä! Toivon, että löydät jonkun keinon vähentää työtaakkaa. Tutulta kuulostaa, että suurin osa vaatteista on kirpparilta (myös perittyjä, saatuja, dyykattuja…) ja moni puhki kulunut. Mutta onneksi vaatteita kuitenkin on.
Suomen verotus on mielenkiintoinen! Jokainen haluaisi, että se olis itsellä alempi, mutta palveluitakin halutaan. Kovin kannustava se systeemi ei kyllä ole, mutta en tiedä mitä sille voisi tehdä. Onneksi en ole poliitikko! 😬
Oletko kokeillut koskaan budjetointia tai tilikirjan täyttämistä? Mulla se avasi silmät sille mihin rahat menee. Ex-työpaikassa tienasin nettona noin 1700€/kk ja sain sen kyllä loistokkaasti menemään usein ennen kuun loppua. Budjetoinnin myötä huomasin mihin pitää tehdä korjausliikkeitä ja siksi pärjään nyt noin tonnia pienemmillä kuluilla. Auto toki on aina hirveä kulusyöppö! (Siksi en sitä koskaan olekaan voinut hankkia.)
Itse en ole ollut muistaakseni koskaan kokonaan ilman ruokaa, mutta aika laihalla ja yksipuolisella ruoalla kyllä monesti. Vuosia tuntui siltä, että söin lapseni kanssa vain makaronia.
Keskiluokkaisuudelle ja keskituloisuudelle on olemassa ihan tarkat määritelmät ja ihan heittämällä se erottuu todella köyhän elämästä selvästi. Itse en ole ikinä saavuttanut keskitulon alarajaa bruttopalkallani (keskitulon alaraja on noin 2500€/kk Suomessa nykyään), mutta koen olevani monin tavoin aika hyväosainen ja keskiluokkainen, vaikka ehkä vähän hipahtava sellainen. 😉
Kiitos! Kyseenalaistaminen on ihan jokaiselle varmasti hyvä ja silmiä avaava juttu! Itselleni ainakin oli vähän shokki tajuta lopulta miten viskelin palkkarahoja sinne tänne vailla huolen häivää. 😳 Ihan varmasti suurin osa on etuisuuksia, joihin on totuttu! Sanotaan nyt vaikka kahvi (etenkin kahvilassa 😄) taikka kampaajakäynnit, pari mainitakseni. Mä jotenkin aina mielessäni zoomaan esivanhempien elämään tai köyhien maiden elämään ja vertaan, että miten pirun paljon ja hyvää meillä täällä onkaan. Ja sitten on niitä ihan oikeasti köyhiä, (usein vanhuksia) joilla ei ole mahdollisuus ostaa vaikka lääkkeitä, kun pitää ostaa ruokaa. No, en kyllä tunne ketään sellaista, mutta uskon lukemaani tässä asiassa. Heistä minäkin olen aika huolissani!
Onhan tämä taloustilanne hämmentävä. Vienti vetää, mutta talous ei sen myötä kohene. Investointeja ei tehdä ja työttömyys on omissa sfääreissään. Minunkin alallani työttömyys senkun kasvaa. Hyvinvointialueet kun potkivat porukkaa pihalle kilvan. Karmii ajatellakin, että mihin tässä ollaan menossa...
Aika paljon kaatuu myös alihankkijoita jos joku iso firma sakkaa tai tekee oharit. Iso lumipalloefekti kaiken kaikkiaan!
Hyvä kirjoitus.
Näin työttömänä ei naurata, varsinkin kun oma ansiosidonnaineni ei ole kaukana työmarkkinatuesta.
Parempia aikoja odotellessa. Valoa tammikuulle!
Kiitos Taru! 😊 Jep, sama homma; mun ansiosidonnainen (joka loppui jo yli vuosi sitten) oli aika pieni myös. Mutta en ole menettänyt toivoa tän asian suhteen! 💪
Pirteää ja kaunista alkuvuotta sinulle! 🌞
Lähetä kommentti