Karkusta me ajeltiin viereisen kivikirkon luo, eli Tyrvään Pyhän Olavin kirkolle. Tää on mun lempipaikka Pirkanmaan kirkoista ja on uskomatonta, että joku tuhopoltti tämän kirkon vuosituhannen vaihteessa! Mä en oo koskaan tajunnu historiallisten rakennusten tai patsaiden tuhoamista, sellasessa on mielenköyhyys huipussaan. Matkalla tänne ajattelin, että tulispa joku luonto-elämys ja seuraavalla sekunnilla, kun käänsin päätäni, näin pellolla neljä kaurista syömässä. Sellainen hyvän mielen hetki siihen kohtaan oli kuin voidetta sielulle. Täällä kirkon pihassa kiersin kirkkoa kuvaten ja just kun olin astunut sakastin nurkalle, alkoi isolta katon lappeelta pöllytä lunta hyvin kauniisti alas ja sain sen kuvattuakin. Se oli muutamassa sekunnissa ohi, kun lumi oli tullut katolta alas. Olin siis täysin oikealla sekunnilla just oikeassa paikassa. Oli ihan kuin joku hyvä henki olisi lähettänyt mulle vähän elämyksiä piristämään päivää, joka muuten oli vähän alakuloinen. P.S. Noi keskiaikaiset naamankuvat lasipielissä ja muualla on ylen huvittavia. Mietin aina mitä maalari on halunnu niillä kertoa. ’Maalataanpa tähän tuo naapurin Keijo, kun se on niin pöljä…’?
4 kommenttia:
Hienot kuvat, luminen tuulahdus, hetken henkäys 😍.
Heh, näyttää kuin kakarat olisi kurillaan pöljät naamat sinne mestaroineet. Ikkunoiden yläholveihin sudittu onnetonta siksakkia. Mystinen näky.
- Viiru
No huh, mitä tunnelmia. Meni kylmiä väreitä, kun näin nuo lumien pölähdykset. Mahdottoman kaunista 😍 Tuon kirkon katto on kyllä erityisen hieno. Tykkään kuvioinneista. Ja kauriit - mikä hieno lisä!
Kiitos! 💜
Joo, eiks ookki! 🤣 ”Hei Reijo, mää maalaan tähän meidän isän!” ”Joo, ja mää maalaan naapurin vaarin!”
Hui, tunteisiin menevää. 😊
Katto on ihana ja uusi. Onneksi tekivät perinteikkään.
Kauriit, kyllä! 😍 Ja tänäänkin näin kaksi kaurista (kun toivoin eläinelämystä; tuli kissa, no sit toivoin luonnon eläinelämystä ja tuli kauriit), vaikka ei niitä mitenkään joka viikko ees näe täällä.
Lähetä kommentti