Alvar Aalto -museo, Jyväskylä

 

Olen jo joitakin vuosia halunnut vierailla Jyväskylän Alvar Aalto -museossa, joten tämä oli varsinainen valon päivä, kun sinne vihdoin pääsin!

Jo heti ala-aulassa muotojen leikki sykähdytti.

Jos joku pöydänjalka on nerokas, niin tämä!

Selkeitä linjoja, vaaleita sävyjä, tyylikkäitä valoja, viherkasveja ja kaide kuin kehyksenä keskivaiheilla.

Pohjalaisena rakastan Seinäjoen Aaltokeskusta! Tässä on legendaarisen kaupungintalon piirustus!

Tuo kirjasto on ihanin kaikista ja sen tuoksu tulee nenään jo kuvasta. Myös kirkko on vaikuttava.

Koko alue on jo itsessään upea tutustumiskohde! Hieno mallinnus.

Funktionaalisuus ja kauneus! Miksi ne poissulkisivat toisensa?

En tullut tänne lukemaan tekstejä, vaan vaikuttumaan siitä mitä näkyy. Muodot!

Pienissä interiööreissä oli ihasteltavaa. Jos joku taitaa modernit linjat, niin hän. Tosin Ainokin on piirtänyt näistä paljon, vaikka lähes kaikki meneekin Alvarin nimiin.

En tiedä voiko tätä sanoa moderniksi, kun se tuntuu yhtä lailla klassiselta.

Ja jälleen käytännöllisyys!

Ihastuin tuohon kaiteeseen! En pelkästään sen muotoihin ja linjoihin, vaan siihen miten puu vaihtuu metalliin.

Voisin istua tässä ja vain antaa silmien levätä tuossa kattolinjassa! Lamput ovat kuin pisarat tai marjat sen alla.

Näistä huonekaluista oikein huokuu mukavuus!

Pidän noista käsinojien mustista vahvikkeista, pöydänjalkojen sirolinjaisuudesta ja todella paljon tuosta sermistä!

Museossa kävijä ikäänkuin liukui linjojen johdattamana tilasta toiseen.

Näytteilleasettelu tuntui erityisen Aaltomaiselta myös.

Pidän tuoleista. Ylipäätään. Niissä on jotain erityistä muihin huonekaluihin verrattuna.

Tuolit ja lamput ja sylissä iso kirjapino; tarvitsisiko sitä muuta?

Seinän laattojen muoto on aina vaikuttanut minuun syvästi.

Nuo lamput ovat kuin heliseviä karamelleja!

En tiedä osaisinko päättää minkä ottaisin… ehkä oikeanpuoleisen?

 

Kuin leikkimieliset käsikranaatit, joka niiden nimi onkin.

Kävelin jo ohitse, mutta palasin ottamaan vielä tämän kuvan.

Museon alakerran aulassa upea tyyli vain jatkuu. Hyvin panostettu!

Kahvilaan oli valittu prikulleen kaikki oikeanlainen, ei yhtään liikaa tai liian vähän.

Ja cappuccino, tietysti. Olisin ehkä halunnut ostaa puikulaisen tiilen muistoksi, mutta en tiedä mitä sillä tekisin? Niitä oli joka tapauksessa täällä myynnissä.

”For beaningful moments” for meaningful days!

Melkein läkähdyin tähän kaikkeen muotokieleen ja linjojen kauneuteen!

Vielä viimeisenä ennen ulos astumista nappasin jostain juhlatilasta kuvan. Sielläkin tiilet, valaisimet, tuolit… pää pyörällä ja hymy huulilla astuin sateiseen ulkomaailmaan.