.

.

25.4.2023

Blogin suuntauksia

 

Olen vähitellen miettinyt blogin aihepiirejä, sitä mitä suuntausta se edustaa, vai edustaako mitään kovin selkeästi. Heilun monen aiheen välillä ja jotenkin näitä aihealueita on tullut lisää viime vuosina. Teen pienen katsauksen lempiaiheisiini.


Keramiikka. Olen puhunut siitä viime syksystä lähtien monta kertaa, pääasiassa koska innostuin vihdoin menemään kertsukurssille. Puhun siis harrastuksesta. Jos harrastaisin aktiivisesti joogaa, puhuisin siitä, jos piirtämistä taikka ompelemista, puhuisin niistä. Harrastus on ihan hyvä höpinänaihe, koska se valottaa itsellekin päiväkirjamaisesti edistymistä ja luo jotain suuntaviivoja edistymiselle. Ehkä.


Kasvatuksesta ruukuissa, pihassa, kasvihuoneessa. Ensi kesänä uusi kasvihuone tulee olemaan varmaan isossa roolissa. Kasvien kasvatus on iso osa elämäni ilonaiheita. Kesäaikana istun myös usein portailla ja vain imen itseeni kaikkea ulkona tapahtuvaa. Tai suljen silmäni ja nautin auringon lämmöstä. Aamuisin kierrän pihan kaikki tärkeät kohdat läpi ja tarkkailen miten kasvit voivat. Mahdollisesti maailma on menettänyt minussa hyvinkin omistautuvan hortonomin?


Kotoilu. Rakastan kotia ja lapsuudenkotia, kotoilen niissä molemmissa. Kotoilen myös mökillä ja ajoittain autossa tai veneessä. Säädän ja suunnittelen, remppaan ja järjestelen. Teen hankintoja ja poistoja. Hengaan, nautin, laitan ruokaa, katson leffoja, luen. Näistä jokaisesta olen joskus kirjoittanut ja tulen kirjoittamaan jatkossakin.


Elämässä pitää olla myös luxusta. Että tavallisina arkipäivinä juodaan kahvi ja tee hopealusikalla, että parfyymiä suihkautetaan joka päivä, kaupungissa mennään kahvilaan ja silloin tällöin syömään pitkän kaavan kautta. Että kampaajalla voi käydä omaksi iloksi ja Spa on tarkoitettu nautittavaksi ihan kun siltä tuntuu. Hierojalla kuuluu jokaisen aikuisen käydä säännöllisesti! Hotelliin täytyy mennä joitakin kertoja vuodessa, ihan vaan koska se on elämästä nauttimista. Pieniä kotimaanmatkoja kannattaa harrastaa, laivalle pujahtaa aina kun voi, ulkomaille lähteä edes muutaman kerran elämässä. Luxus on sitä, jota ilman voi kyllä elää, mutta joka tekee elämästä niin hemmetin paljon mukavampaa! Näistä kirjoitan, koska haluan innostaa muitakin luxuksen pariin.


Keräily, kirppistely. Olen entinen kaiken keräilijä. Tavoitteena oli koti, jossa kaikki on vanhaa. Kaikenlaista on siis kertynyt. Enää en keräile umpimähkään. Olen antanut itselleni luvan ostaa kirjoja, elokuvia, viherkasveja, kukkaruukkuja, koruja. Kaiken muun suhteen koetan olla aisoissa ja tätä pureksin blogissa yhtenään. Kirppistely on ihanaa, mutta osaan nykyään nauttia pelkästä vanhojen esineiden katselustakin. Kaikkea ei tarvitse omistaa! Sen oppiminen on vienyt 30 vuotta. Nyt on tullut kodin inventoimisen ja parhaista kiinni pitämisen ja turhasta luopumisen aika. Tässä olen vielä matkalla ja siksi puhun aiheesta aika usein.


Arkkitehtuuri. Rakastan vanhoja taloja! Siis todella! Kiinnitän niihin varmaan paljon keskivertoa enemmän huomiota ja minuun sattuu aina kun näen jonkun purkutyömaan. Rakastan sitä miltä ne näyttävät, minkä historian ne kätkevät sisäänsä, mikä henki niiden liepeillä leijuu. Ihailen vanhoja taloja (ja myös hyvää uutta arkkitehtuuria) kaikkialla missä liikun. Sivelen niiden pintaa, kahvoja, kaiteita, listoja, kaakeleita hellyydellä. Joskus tuntuu, että välitän niistä paljon enemmän kuin ihmisistä (lukuunottamatta ihan lähipiiriäni). Niitä kuvaan ja niissä olen fiilistellyt blogieni alkuajoista (2010) lähtien.


Talous. Tämä on uusin asia, josta olen innostunut. Tämän vuoden alussa keksin ryhtyä katsomaan ja suunnittelemaan taloutta luupin kanssa. Tilikirjan täyttö, erilaisten rahanreikien ennakointi ja suunnittelu, kömmähdyksistä oppiminen. Erittäin innostava aihepiiri! Tähän kuuluu myös työmäärien suunnittelu ennalta. Talous-aiheen alla on myös pari muuta juttua, joista en ole vielä puhunut mitään, mutta joita hauduttelen ja joista kerron ehkä ensi vuoden alkuvaiheessa.


Terveys ja mielen hyvinvointi. Viime vuosina on sekä fyysinen että henkinen terveys ruvennut tuntumaan yhä ajankohtaisemmalta ja tärkeämmältä, ehkä koska olen saanut perisuomalaiset geenit, elänyt leppoisaa elämää ruoasta nauttien ja täyttänyt jo joku vuosi sitten 50 vuotta. Olen kiinnittänyt huomiota sekä fyysiseen että henkiseen puoleen aika paljon. Yksi kiinnostavimpia juttuja on ollut DNA-testin paljastamat ominaisuudet ja alttiudet. Monet niistä onkin jo hämmentävästi osuneet oikeaan. Kerron sairauksista, kolotuksista ja vaivoista ja niiden kanssa kamppailusta ja ratkaisujen etsimisestä. Suhteestani lääketieteeseen ja vaihtoehtoisiin hoitokeinoihin. Mutta puhun myös työuupumuksesta ja sen väistelystä tulevaisuudessa. Pohtien ja avoimin mielin.


Ulkoelämä, luonto. Ulkoelämä on hyvin tärkeää, mutta hassua kyllä hyvin paikkasidonnaista! Kotona viihdyn puutarhassa, mutta en kävelylenkeillä. Lapsuudenkodissa viihdyn puutarhan lisäksi kävelylenkeillä ympäri vuoden. Viikonloppuretkillä tykkään metsissä kävelyistä, soilla ja pitkospuilla kieppumisesta, järvenrantojen kiertelystä ja monenlaisista pienistä retkeilyistä. Helteellä veneestä uskaltaudun jopa uimaan, muussa tapauksessa uin vain avannossa. Yhä enemmän ihastelen luonnossa maisemien lisäksi kasveja ja eläimiä. Kuvaan niitä myös mielelläni. Luonto on tärkeä elementti, missä vain olenkin ja aika usein kuvaan ja puhun siitä blogissakin.

Kuvat Bo-lehdestä.


4 kommenttia:

Annukka kirjoitti...

Ihanan runsas aihepiirien kirjo, joka sisältää pitkälti kaikkea sitä, mistä itsekin olen kiinnostunut ja aina kun tänne ehdin (viimeiset parisen viikkoa on jäänyt olosuhteiden pakosta väliin), on mielenkiintoista nähdä, mistä Thilda tällä kertaa kirjoittaa :). Vähän samoin kuin lehtien kanssa, mulle on käynyt blogien suhteen. Yhden asian jutut ei enää oikein niin jaksa innostaa, koska mielenkiinnon kohteet on muuttuneet. Sen sijaan Pirkka- tai Yhteishyvä-tyyppiset lukemiset on kivoja, kun koskaan ei tiedä mikä aihe seuraavalla sivulla odottaa. On vähän niinkuin tekstien kirpputori :).

Mulla on viime ajat pyörinyt päässä unelmakartan kaltaiset aiheet (ei karttana, mutta muuten) ja olen perehtynyt huolella myös osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen mahdollisuuksiin :D. Alan olla aikalailla kartalla siitä, mitä aion tehdä kunhan ensin tässä vielä nelisen vuotta taaperran, että pääsen siihen varhennetun eläkkeen vaiheeseen (josta on vielä 3 vuotta matkaa alimpaan varsinaiseen eläkeikään). Tähän on siis tultu :D.
En vaan vielä ole saanut jäsennettyä kaikkea päässä pyörivää blogitekstiksi. Tai edes osaa siitä.

Toivottelen varmuuden vuoksi jo nyt iloista vapun aikaa <3. Kelien puolesta siitä on tulossa perinteisen tuulinen, sateinen ja ihan hemmetin kylmä :D

Mannaryyni kirjoitti...

Aihepiirejä minun makuuni. Taidan olla itse juuri muuntautumassa kotoilijasta ulkoilmassa liikkujaksi ja reissaajaksi. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleva kesä tuo sillä saralla. Meille molemmille 😊

Arkkitehtuuri on myös alkanut kiinnostaa. Jaksaisin tuijotella ja valokuvailla Helsingin vanhoja taloja loputtomiin. Juurikin se historian havina houkuttaa ja koukuttaa!

Kannatan myös elämän luxusta. Vaikka sitten kahvia kauniista kupista. Se pitää mielen virkeänä. Hotellireissuista puhumattakaan 😁

Thilda kirjoitti...

Annukka; Voi kiitos! 😊 Ihanasti sanottu tuo ”tekstien kirpputori” ja oon samaa mieltä lehdistä! ET-lhti on esim usein ollu kiinnostava ja Maaseudun Tulevaisuus, vaikka se kyllä on melko yhden asian lehdeksikin tulkittava? 🤔
Ihana kuulla Unelmakartta-ajatuksistasi! Ja wau, tuo osittain varhennettu vanhuuseläke on aivan loistavaa!!! 😍 Täytyy tunnustaa, että mäkin kireimpinä hetkinäni katoin jo, koska voin aikaisintaan jäädä jollekin eläkkeelle ja siihen oli (kai viime vuonna) aikaa 11 vuotta. 😄
Iloista vapunaikaa sullekin! Lähes ainahan se vappu on kylmä… vissiin kerran ollu tosi lämmin mun muistoissa! Tais olla -96 😂

Thilda kirjoitti...

Mannaryyni; Jeeee 😄 kiitti!! Mua innostaa kans tulevan kesän liikkuminen! Eilen aloitin pyöräilykauden ja huomenna aion liikkua töihinkin pyörällä. Riippuen tietty kaikista kolotuksista, liikkumista tulee olemaan enemmän tai vähemmän.

Oh, Helsingin vanhat talot!! 😍 Etenkin kun oon saanu selville, että isoisän isoäiti ja hänen isäpuolensa asuivat Helsingissä ja osa niistä taloista on edelleen olemassa! (1800-luvulta). Ja esim Uspenskin katedraalin rakennusmestarina hääri tämä esiäidin isäpuoli. Olen aina tohkeissani siellä! Mutta myös lapsuuden maisemissa Etelä-Pohjanmaalla, kun melkein kaikki vanhat kantatalot on kytköksissä sukujuuriin jotenkin.

Juuri noin; pientä luksusta koko ajan! Se on elämänasenne, semmoinen positiivinen näkövinkkeli. 😊