Nyt kun pihasta se suurin lumikuorma on sulanut melko vähiin, kierrän tarkastelemassa pihaa jo innolla, että mikä kasvi selvisi talvesta tai että mitä millekin on tapahtunut. Esimerkiksi viime kesänä istuttamani magnolia näyttäis olevan elossa! Mutta samalla myös peurat näyttävät mutustelleen suklaakirsikkaa, marjakuusta, magnoliaa ja yhtä sun toista puuta ja pensasta. Olen jopa katsellut ikkunasta kun ne veijarit mutustelivat punaherukkapensaita. Mutta menköön nyt.
On sitä kasviluetteloitakin jo selailtu moneen kertaan ja odotan ihan sikana taimistojen aukeamista. Ja sitä, että voi istuskella portailla, nauttia auringosta ja seurailla oravia ja muita höppänöitä. Ja totta kai odotan sitä kaikkea kasvien kasvatusta! Jotenkin mulle merkkaa eniten sellanen mikromaailma. Joskus leikittelen ajatuksella, että mulle annetaan kamera ja piirretään maahan yhden neliömetrin ruutu ja sanotaan, että tästä ruudusta otat 50 erilaista kuvaa. Enkä epäile, etteikö se haaste multa onnistuisi. Ennemmin tykkään zoomailla muurahaisen jalkoja, kuin jotain isoa maisemaa. Voi olla, että se pätee mun elämänkatsomukseen muutenkin.
En ole mikään puutarhanillittäjä. Meillä kasvaa varmaan kaikkia mahdollisia rikkaruohoja ja osaa saatan jopa ihan kasvattaa ihastuksella, kun kuvittelen, että ne on jotain vanhan ajan kasvitarhojen perinnekasveja. En todellakaan tunne kasveja, saati niiden latinankielisiä nimiä. Ihailen edesmenneitä vanhempiani, jotka kouluttamattomina ihmisinä opettelivat huikean määrän kasvitietoutta ja kasvien latinankielisiä nimiä. Heillä oli välillä enemmän tietoa ja kokemusta, kuin kasvialan ammattilaisilla. Heille merkkasi paljon mm se, että presidentti kävi pihassamme ja että he kävivät vastavierailulla Kultarannassa, vieden sinne kasviharvinaisuuden tuliaisena. Minä en koskaan oppinut sitä kaikkea, mutta nautin puutarhajutuista omalla tavallani. Ja tokihan sieltä lapsuudesta on jotakin kasveihin liittyviä juttuja periytynytkin. Kuten että ’syreeni’ ei ole sireeni. Syreenin nimi tulee kieleemme kutakuinkin suoraa tieteellisestä nimestä ’syringa’, kun taas sireeni sijaitsee paloaseman katolla.
Upein juttu tänä keväänä on ehdottomasti se, että sain mieheltäni synttärilahjaksi kasvihuoneen! Se on ollut haaveena jo ehkä 10 vuotta, koska se ensimmäinen pikkuruinen kasvihuone hajosi kauan sitten. Aika monen kasvin kasvatus saattaa onnistua paljon paremmin kasvihuoneessa kuin portaillamme, missä olen niitä vuosia koettanut kasvatella. Olen lakannut pari vuotta sitten kasvattamasta tomaattejakin, mutta nyt luulen, että muutama ostotaimi päätyy kasvihuoneeseen tulevana kesänä! Olen hartaasti makustellut mielessäni mitä kaikenlaista ihanaa voisin siellä oikein kasvatellakaan…
2 kommenttia:
Hei, hyvää maanantaita ja kevättä.
Kun tuolla kirjoittelit aikaisemmin vihoittelevasta olkapäästäsi niin - ehdottaisin vielä sinulle,
että KOKEILE sitä etikkakäärettä
helpottamaan vaivaasi.
Niin on mukavampi työskennellä uudessa kasvihuoneessasi
ja kirmailla kaikkien mukavien kaupunkilöytöjen kintereillä.
Loistavaa kasvukautta. (*-*)
Anonyymi; Hei kiitos muistutuksesta! Mä olin täysin unohtanut sen! 😄 Pistetään kokeiluun asap.
Kaunista kevättä sinulle!
Lähetä kommentti