Fasulla aamuteellä

 Hiljainen kolea aamu, mutta aurinko paistaa ihanasti jo nyt. Kahvilan ikkunoista näkyy koskimaiseman sijaan rakennustelineitä. Tarjontakin on mennyt alaspäin; ei enää Fasun omaa chilisuklaakakkua, puhumattakaan siitä ihanasta aamupalabuffetista! Ennen tulin syömään sitä aina, kun vietin aamun kaupungissa. Ja entäs teevalikoima? Listalla on kaks vihreää teetä! Kaks!! Eikä mustaakaan ole enempää. Huh. 

Oijoi mitä vääriä valintoja Fasu sinulta! Paikka on yksi Tampereen ihanimpia kahvilan paikkoja ja rakennus on upeaa funkista. Teillä viihtyisi, jos vain ei olisi tunnetta alasajosta. Se valitettavasti näkyy myös asiakkaissa; mun lisäksi kaks asiakasta. Ennen niitä oli vähintään kymmenen. Surku. Mutta tää croissant on kyllä hyvää, eipä sillä. Ja kylkiäiskonvehti on parempi kuin missään.

Ymmärrän kyllä, että ensin oli ratikkatyömaa helvetistä. Se tappoi käytännössä koko Tampereen keskustan Ratinaa lukuunottamatta. Sitten tuli korona. Ja se se vasta tappoikin. Mutta silti! Yrittämisen puute tuntuu ja rohkeat ideat loistaa poissaolollaan. Tietysti päätökset tehdään jossain Hesan toimistotornissa, niinkuin kaikki tämän maan päätökset. 

Voisko Helsinki esimerkiksi itsenäistyä? Leikkautua irti Suomesta, pitää huolta omista asioistaan, puuttumatta maaseutuun ja pikkukaupunkielämään, josta se ei mitään ymmärrä. Siellä viljelisivät luomukauraa Mannerheimintien penkereillä ja probioottisia porkkanoita Kampin katolla. Meinasin sanoa, että vuohia vois olla rautatieaseman katolla, mutta hitsi, unohdin että sehän riistää eläimiä. Ei niitä saa lypsää, koska se on riistoa, ylivaltaa ja kolonialismia! Vaikka vuohella ei oliskaan lapsia, niin silti! HYI!

Pakko käydä uudestaan tiskillä ja ostaa vielä kakkua. Vaikka varta vasten valitsin ensin croissantin, koska se on ikään kuin järkevämpi valinta ja halvempikin kuin kakku. No niin, nyt ei ole enää halpa kahvilareissu! Viime kuussa järkytyin, kun kahviloihin oli mennyt 69€! Näin se lähtee. Lapasesta siis. Ei tarvita kuin vielä kolme tällaista kahvilakäyntiä, niin teen uuden ennätyksen. Onneksi en hurlumvuosina (silloin kun isompi palkka juoksi ja notkuin kahviloissa monta kertaa viikossa mättämässä kakkuja) pitänyt tilikirjaa. Silloin kahviloihin meni kevyesti varmaan satku kuussa. Sissus!

Musta muuten tuntuu, että tänne sopis ton sekalaisen radiokanavan sijaan klassinen musiikki. Taikka sitten joku käheä jazz. Jazzista puheen ollen, mustat osaa laulaa jazzia täydellisesti. Vähä niinku kotoiset romanit tangoa. Niin se vaan on. Ei yllä muitten äänimaailma sille tasolle. Näin ei varmaan sais missään tapauksessa sanoa, mutta närkästyjät ja puolestaloukkaantujat painukoot hittoon. Tämä maailma on lähes kaikilta osin mennyt sellasiin sfääreihin, että en voi kun ihmetellä huuli pyöreenä. Mutta semmosta se kai on ollu aina omalla tavallaan. 1700-luvun ihminen on ällistelly nuorisolaisten tapaa pukeutua ja käyttäytyä. Ja maalaiset kaupunkilaisten ja köyhät aatelisten. Olispa kiva kävästä vähä aikakoneella vaklaamassa muissa ajoissa. Mikään ei muutu. Maailma kiertää kehää ja ihmiset vaan luulee olevansa tosi uudenlaisia. Ja oikeesti me ollaan koko ajan niin kivikaudella, että!