Aamu alkoi Kauhanevalla kaikessa rauhassa. Nukuttiin pitempään kuin yleensä sunnuntaisin, eli ekan kerran kurkkasin kelloa 10.30. Nousin hiljaksiin ja näpyttelin tablettia, jolloin mieskin heräili ja avasi television, joka on mukavasti sängyn vieressä pöydällä aina silloin, kun emme ole ajossa. Ihan sattumoisin sieltä alkoi ”Van life”-pakuelämää dokkarisarja. Siis tosi mielenkiintoista! Kuinka pidänkään näistä rauhallisista aamuista asuntoautossa, kun telkustakin tulee mukavia ohjelmia. Liimauduimme katsomaan ohjelmaa alusta loppuun ja vielä sen päätteeksi googletin onko heidän kirjoja saatavilla. Olipa hyvinkin!
Meillä on ollut asuntovaunu, josta luovuimme jo ehkä 10 vuotta sitten. Pidimme sitä pääasiassa SF-Caravan-alueella, emmekä koskaan tehneet sillä retkiä. Se oli ikäänkuin mökki, mutta koska käyntimme siellä harvenivat ja harvenivat, päätimme lopulta luopua vaunusta. Vuosimaksu karavaanialueella pidettävästä paikasta on kuitenkin sen verran kallis, että tyhjän panttina vaunua ei kannata siellä pitää kovin monia vuosia. Päädyimme hankkimaan meille kätevämmän kulkupelin, eli asuntoauton. Vaunumme oli ollut aika iso ja nyt mietimme, että kätevän liikkumisen kannalta pieni asuntoauto olisi parempi. Nykyinen asuntoautomme onkin melkolailla pienimpiä malleja, joita on saatavilla. Tosi riittävä kahdelle, vaikka pitkällekin reissulle. Tällä autolla olemme reissanneet pieniä viikonloppumatkoja ja isompia Norjan reissuja.
Aluksi nukuimme vuosikausia ohjaamon päällä olevassa makuutilassa. Sen hyviä puolia oli, että sänky oli aina ikäänkuin valmiina, paitsi että tulihan sinne viskeltyä kaikenlaisia kamoja päiväksi säilöön kuitenkin. Sitten miehelle tuli selkävaivoja, minulle kaatumisen seurauksena molempiin polviin pitkäaikainen kipu ja se tikkaita myöten sänkyyn kapuaminen alkoi käydä hankalaksi. Hiljalleen aloin myös saada ahtaanpaikankammo-kohtauksia siinä pienessä tilassa. Miehen viimekeväisen sairastumisen myötä päätimme kokonaan siirtyä nukkumaan alakertaan. Sänky pitää koota ruokailuryhmän kohdalle joka ilta, mutta emme oikeastaan koe sitä niin hankalaksi. Kuvissa sama kohta sänkynä ja ruokapöytänä.
Vanha makuutila ohjaamon päällä on siis nyt jäänyt varastotilaksi. En koskaan enää halua siirtyä niin ahtaisiin nukkumatiloihin ja oikeastaan ihanne olisi erillinen makuusoppi, jossa sänky olisi puolikorkeudella, eli sängyn alle mahtuisi komeroita, mutta sänkyyn kiipeäminen vaatisi maks 2 porrasta. On kuitenkin aika vaikea löytää omiin mieltymyksiin sopivaa pientä asuntoautoa, joten tänä vanha rouva saa vielä palvella meitä jonkun aikaa. Kremppaa siinä on ja on vain oikeastaan ajan kysymys, koska ”rouva auto” jää eläkkeelle kokonaan.
”Van life”-sarja oli tosi innostava ja aloinkin heti pohtia miten itse mahtaisin toimia, mitä tekisin ja mitä autossa pitäisi olla, jotta siinä voi asua. Ensinnäkin on oivallista, jos asuisi autossa, että kesät viettäisi pohjoismaissa ja mahdollisimman pohjoisessa tietysti. Syksyllä voisi hilautua vähitellen etelämmäs ja ydintalvi olisi ihana viettää jossain vähän lämpöisemmässä maassa, Espanjassa, Italiassa tms. Tosin maailma on muuttunut ja turvallisuuttakin täytyy vähän ajatella. Autoihin on myytävänä sellaisia rautoja, jotka voi itse sisällä ollen ruuvata oveen ja estää oven murtamisen auki ulkoapäin. Meilläkin ne on joskus olleet käytössä, vaikka emme olekaan kokeneet mitään pelottavia yöpymisiä tähän mennessä. Etenkään Norjassa ja lapissa ei ole ollut yhtään edes epäluuloinen olo. Enemmänkin suurten kaupunkien parkkialueilla tai teidenvarsien levähdysalueilla on joskus vähän epämääräistä. Emme myöskään hakeudu karavaanialueille yöpymään monestakaan syystä. Ensinnäkin ne eivät useinkaan ole reitillämme, emme ole yhtään sosiaalisia, emmekä halua maksaa yöpymisistä ainakaan säännöllisesti.
Mitä sitten voisi tehdä, jos asuisi autossa? No ensinnäkin, ellei ole valmiiksi tosi hyvävarainen, niin etätöitä pitäisi voida tehdä. Itse kuvittelisin, että se olisi juuri kirjoittamista ja valokuvaamista. Minun varsinaisessa työssäni etäduuni on täysin poissuljettua muuten. Olisi kyllä todella ihanaa, jos voisi elää kirjoittamisella ja valokuvaamisella ja silti samalla olla ikäänkuin lomalla. Niin Van life-pariskuntakin teki ja kokivat sen miellyttäväksi. Ja etenkin, jos on kokenut loppuunpalamisen aiemmassa työssä, tuntuu tuollainen vaihtoehto loistavalta pelastukselta!
Aloin myös miettiä sitä, mitä autossa olisi oltava, jotta minä siinä pystyisin asumaan. Ensinnäkin, auton ei tarvitse olla asuntoauto, vaan retkeilyauto, itse tehty paku ym sopisi vallan mainiosti myös. Mutta vuosien autoilukokemuksen jälkeen sanoisin, että neljä asiaa koen tärkeimmäksi.
1) hyvä sänky! Sängyn on oltava tarpeeksi tilava, jotta ei tarvitse nukkua ihan supussa. Patjan on oltava tarpeeksi paksu, jotta lonkkia ei kolota koko ajan. Ergonomiatyyny on ehdoton varuste! Sängyn alla olisi hyvä voida säilöä tavaroita.
2) wc!! Siis ilman vessaa tämä leidi ei liikahda kotipihasta mihinkään. Suolisto-ongelmien vuoksi en voisi kuvitella matkaavani pelkkien huoltoasemien varassa, ei ei. Vessassa ei tarvitse olla suihkua, mutta se pytty on se juttu!
3) mikroaaltouuni! En pidä kaasukokkailusta, joten en edes muista koska automme kaasuliettä on tarvittu viimeksi. Siitä taitaa olla aika monta vuotta. Syömme tuorejuttuja, eineksiä (siihen mikro!) ja grillaamme pikkugrillillä joko sisällä avoimen ikkunan ääressä tai ulkona. Myös kaupan grillitiskin annokset käy meille hyvin.
4) televisio. Vaikka autossamme on aina luettavaa (esimerkiksi juuri nyt kassillinen Maaseudun tulevaisuuksia), niin haluan katsella televisiota ja dvd-elokuvia. Mikään läppärinäyttö ei siihen käy. Olen elokuvahifistelijä ja sillä mennään.
Tässä siis kaikkein tärkeimmät. Tämän jälkeen tulee tärkeyslistalla vastaan jääkaappi, hyvin kaappitilaa ja tiskipöytä. En oikeastaan edes nyt keksi muuta. Suihkua en ole kai koskaan käyttänyt autossamme, vaikka sellainen vessassa onkin. En vain koe sitä tarpeelliseksi. En muutenkaan kotioloissa ole mikään suihkussa ramppaaja, ja mökkioloissa, autossa ja veneessä pärjään yllättävän pitkät ajat ihan vaan kosteuspyyhkeillä. Pelkkä ajatus ihoon liimautuvasta suihkuverhosta puistattaa! Eikä noissa autoissa ole tilaakaan kovin isoille vesitankeille, että eipä se suihkuttelu muutenkaan alvariinsa onnistuisi. Vaatteet ja astiat pitäisi tietysti olla hyvin vähiin mietittyjä ja niidenkin kanssa ollaan pärjätty hyvin kaikilla matkoilla. Vapauden tunne, asuinpaikan vaihdos ja luonnon läheisyys on niitä asioita, joita arvostan autoelämässä. Jos asuisin vaikka vuoden autossa, hankkisin sinne myös viherkasveja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti