.

.

28.4.2023

Ihan hiton vaikee olla multitaskaamatta

 

Sohvapöydällä on vino pino lehtiä, joita pitäisi selata. Kataloogeja, harrastuslehtiä, ilmaisjakelulehtiä ja viimeiset Taito-lehdet (lopetin tilauksen osana taloussuunnitelmaa). Jouluksi raivasin edellisen pinon pois ja nyt tuo uusi pinopahus alkaa vallata yhä enemmän alaa. Siis joo, luenkin, toki luen niitä. Aina kumminkin jotenkin väärällä hetkellä; kesken telkun kattelun, kesken keskustelun, just kun pitäis mennä laittaan pyykit kuivuun, samalla kun täytän kalenteria ja suunnittelen uutta kuukautta. Nakertaen ja näykkien, sillain mä niitä luen. En ole oikeen vuosikymmeneen osannu vaan istua aloilleni sillä ajatuksella, että ny mä vaan luen! Vähän pöljää, koska ennen mä saatoin vaan uppoutua lehtien selailuun ja lueskeluun pitkiksi ajoiksi. Tai no siis joo, veneessä kesäisin luen kyllä ihan uppoutuneena. Siellä voi ilmeisesti vähemmän harhailla ja multitaskata.


Joka ikinen päivä kattelen telkkua ja samaan aikaan joko juttelen mieheni kanssa, kirjoitan kalenteria tai blogia, vilkuilen nettiä, hoidan asioita, syön ja juon (yleensä vihreetä teetä). Melko törkeetä pään hajottamista liian moneen suuntaan. Oon huomannu, että on tosi vaikee vaan olla keskittynyt yhteen suuntaan. Miks se onkin niin vaikeeta! Osaan kyllä uppoutua illalla ennen nukahtamista kirjaan taikka hyvään elokuvaan. Osaan uppoutua kyllä jos haluan. Mutta liian usein sitä vaan tekee lähes kaiken toisella kädellä ja mieli harhailee. Siis kaiken semmosen arkisen ja tavallisen. Jos on jotain upeeta ja erityistä, niin siihen tietysti paneutuu täysillä. Enkä mä tietty töissäkään multitaskaa. Mä oon liian säntillinen siihen.

Onkohan tää joku piilevän adhd:n oire? Vai tekeekö kaikki nykyään näin? Johtuuko se meidän ajasta? Että on tosi paljon mahdollisuuksia hajottaa mielensä moniin suuntiin samaan aikaan. Yks mielenhajottamisen päävastuunkantaja on netti, totta kai. Vaikka eihän se mitään vastuuta otakaan, kun jokaisen pitäis ottaa itse se oma vastuu. Mutta silloin pitäis myös uida valtavirtaa ja koko yhteiskuntajärjestelmää vastaan, voidakseen olla kokonaan poissa netistä. Tosi mutkikas kysymys! Miten sä muka hoidat pankkiasioita olematta netissä? Tai työnhakua? Tai teet työaikojen tuntikirjauksia? Tai tutkit äänestettävien mielipiteitä? Tai seuraat uutisia ’on line’? Jos herra iso P päättää hyökätä tänne, niin odottelenko huomiseen jotta näen ’aamun’ -heh- lehdestä tiedot asiasta? Ihan naurettava ajatus monella tapaa! Kun radio-ohjelmissakin nykyään lähinnä vaan sössötetään epäselvästi ja kikatellaan. Ja tv-uutisissa lukee, että jos haluat lisätietoja aiheesta niin kato (v…) netistä!

Mä piipahdin facessa yks päivä tällä viikolla. En siis käytä facea enää, mutta profiili on mesen takia olemassa. En ole päivittänyt facea lähes kahteen vuoteen, en katellu kaverien kuulumisia, en mitään. Lähdin vain facelomalle toissakesänä ja jäin sille tielle, sillä se tuntui niin hyvältä. No sitten menin kattoon yhtä asiaa eräästä ryhmästä ja harhaannuin ihan pikkusen lukemaan yhtä kommenttiketjua. Siellä yks nainen esitti aivan järkevän puolustuspuheen ikuuisuuksia voimassa olleen käytännön puolesta ja minä nyökyttelin, että noinhan se on, tuossa otetaan huomioon kaikki muutkin ja se ei hankaloita elämää yhtään, jos noin tekee. Mutta mitä peijakasta, kaikki hänelle vastanneet oli täysin päinvastaista mieltä! He sanoivat, että tuo on ihan laiton sääntö, jokaisella on todellakin oikeus tehdä just noin ja siitä ei saa kukaan valittaa. Niinku mitäää? Olenko siirtynyt tähän aikaan 1700-luvulta, vai miksi olen yhä enemmän kaikessa niin vahvasti epämukavuusalueella tässä ajassa? Suivaannuin keskustelusta ihan samalla tavalla kuin sillon aktiivisina faceaikoina, kun suivaannuin joka ikinen päivä jostain uskomattomista väittelyistä. No, te tiedätte. Poistuin siis äkkiä facesta, vaikka täytyy sanoa, että se oli NÄIN lähellä, etten ryhtynyt taas kiivaasti kommentoimaan!

Harhauduin nyt vähän sivuraiteelle, mutta siitä just näkee miten netti imee aivot mukaansa ja miten se on yks suurimpia multitaskauksen syypäitä! Taidanpa ottaa tästä haasteen itselleni kevään loppuviikoiksi. Keskity! Älä multitaskaa! Älä hösellä! Ole rauhallinen! (Zenhengitystä… muista verenpaineet…)


Ei kommentteja: