Etätyöstä

 

Nyt kun taas puhutaan julkisesti etätöistä, päätin sanoa aiheesta (taas) sanasen minäkin. Mun edellisellä työpaikalla etätyö oli vanhastaan ihan outo juttu. Osaston pomo sai siis joitakin kertoja vuodessa tehdä etätyöpäivän, mutta muille sitä ei edes väläytelty minkäänlaisena mahdollisuutena, ehkä koska työ oli suurimmalta osaltaan kuitenkin fyysistä. En siis osannut edes haaveilla asiasta. Sitten tein lyhyen projektin toisella osastolla, jossa etätyöhön suhtauduttiin aivan eri tavalla. Siellä oli luonnollista tehdä etätyötä ja minäkin sitten pyysin lupaa tehdä projektin aikana parina päivänä kirjaukset etänä. Hitsi mikä muutos! Tosi mahtavaa, toimivaa ja silmiä avaavaa. Ensinnäkin päivittäiset kolmen tunnin työmatkat jäi pois ja toisekseen sain tehdä kaiken täydellisessä rauhassa.

Tässä kohdassa pitää sanoa, että olen luonteeltani aika vahvasti introvertti, mutta myös itseohjautuvuus on suuri vahvuus, eli pystyn suunnittelemaan työpäiväni tehokkaaksi ja pysymään siinä, vaikka ketään ei näkyisi mailla halmeilla. Toisin sanoen, vaikka pomo ei ikinä hengittäisi niskaan, en heittäydy laiskajaakoksi. Lisäksi etätyö ja itseohjautuvuus on mun mielestä tosi kivaa. Siinä haastaa itsensä uudella tavalla.

No sitten pamahti päälle korona. Yhdessä yössä kaikki muuttui, pomolta tuli viesti iltamyöhällä, että saatte hakea läppärit ja paperit töistä, muuten töihin ei saa tulla. Oltiin siinä koronan alkua jo hetken ihmetelty ja samalla viikolla ehditty miettiä, että mitä tehdään jos etätöihin pitää ruveta. Suunnitelmat oli siis valmiina. Oli toki opeteltava teamsit ja muut, mutta vannoutuneena tietokoneitten vihaajana yhtäkkiä tykkäsin opetella uusia sovellutuksia ja ohjelmia! Siis ihan oikeasti. Ne ei olleet vaikeita ja ne tosiaan helpotti työtä monessa kohdassa. Täydellisessä etätyössä oltiin kai viisi kuukautta. 

Sitten siirryttiin hybridityöskentelyyn, eli aluks kaks päivää työpaikalla ja kolme etänä ja jonkin ajan päästä kolme työssä ja kaksi etänä. Jossain kohtaa (muutamankin kerran) tuli sellainen fiilis, että jotkut ihmiset epäili, tekeekö kukaan kotona mitään. No ainakin mun tekemättömät työt olis huomioitu Japanissa asti (koska tein silloin Japani-projektia), eli todellakin tein ja miks en olis tehnyt, kun olin ihan innoissani? Sitä paitsi pomo näki kyllä milloin koneelle kirjauduttiin sisään ja milloin ulos ja työn tulokset oli konkreettisia mitattavia asioita, joista annettiin viikkoraportit. Musta vähän tuntuu, että suurimmat epäilijät oli A) ne työpaikallakin laiskimmat tahvelot ja B) ne omasta työstään turhantärkeät ylemmät, jotka ei edes tajunnu mitä meidän ruohonjuuritasolla voi tehdä.

Yksi puoli tässä asiassa on myös se, että saako työpaikalla tehdä työnsä rauhassa. Siitä kukaan ei tunnu puhuvan mitään ja ihmettelen vähän, että oliko meidän työpaikka tosiaan ainut Suomessa, jossa oli häiriöhölöttäjiä? Siis oikeasti, jos ihmisen työpäivästä yli puolet kuluu ihmisten kanssa jutusteluun ihan asioista x ja y, jotka ei liity työhön ollenkaan tai hyvin hatarasti, tyyliin; juorutaan toisista työntekijöistä, niin se on todella rasittava työkaveri, ainakin mun mielestä. En oo mikään tiukkapipo ja itsekin juttelin monien kanssa tuon tuosta, mutta jos juttelu luiskahtaa suurelta osin päivää varsinaisen työn välttelyyn ja muiden häiritsemiseen, niin sitten on ongelma. Voitte kuvitella millaista on istua muutaman hengen toimistohuoneessa tällaisen hölöttäjän jatkuvassa altistuksessa. Itse ainakin jouduin muutaman kerran päivässä joko pakenemaan muihin työpisteisiin tai sitten laittamaan luurit korviin.

Joten mun näkemys etätyöstä on tämä; työpaikalla jossa etätyö on yhtään mahdollista, pitäisi selvittää, että millaisia persoonallisia vahvuuksia ja ominaisuuksia ihmisillä on. Introvertit sopii loistavasti etätyöhön ja uskon siihen, että työn tehokkuus paranee ainakin heidän tapauksessaan jos ollaan etänä. Osa ihmisistä taas kärsii joutuessaan olemaan ”eristyksissä” ja heille varmasti on parempi järkätä enimmäkseen lähipäiviä työpaikalla. Eli asia ei ole ihan suoraan ”joko - tai”, vaan sitä pitää tarkastella eri kulmasta kuin mitä nyt tehdään. Mieluiten tekisin itse varmaan maksimissaan kahta päivää viikossa toimistolla ja kolme etänä, tai sitten kokonaan etänä. Valitettavasti mun nykyiset työtehtävät ei salli minkäänlaista etäilyä, mutta onneksi edes työmatka on paljon paljon lyhyempi kuin ennen.