Mä pysähdyin miettiin sellasta asiaa, että multa puuttuu päästä varmaan sellanen palikka, joka hahmottaa abstraktioita. Vaikka ihan heti en sitä allekirjottanu, koska mulla on hyvä mielikuvitus, mutta onko se ees sama asia? On… ei?
Rupesin kuulkaa miettiin sellasta ihan pirun yksinkertasta asiaa ku ”juoni” jossain elokuvassa taikka kirjassa. Niin mikä on juoni? Kun mä nimittäin ihan tyytyväisenä katon jotain elokuvaa ja pidän sitä hyvänä ja sit luen arvostelun, jossa sanotaan että siinä ei ollu juonta! Ja tää pätee johonki kirjaan myös. Siis mitä? Miten niin ei oo juonta? No ehkä jossain sivistyssanakirjassa ei oo juonta, joo, mutta en mä nyt sitä. Mä en nyt hahmota ollenkaa tätä määritelmää.
Sit on semmonen juttu, et mun mies joskus sanoo mun valokuvista, et niissä ei oo kohdetta. Ja mä oon jo puoliks hiilenä, et miten nii; onhan siin se puu/laituri/talo… kun hänestä niissä pitää olla joku ”kohde”, joku elollinen esimerkiksi. Mutta musta tää rinnastuu tuohon edelliseen, että en nyt ollenkaa tajua mikä se kohde sit on. Että eikö se voi olla ruosteinen ratakisko taikka sammaleinen laituri ja sumuinen maisema?
Ja sit tietysti tää, kaikkein selkein esimerkki. Mä oon ehkä maailmanhistorian epämusikaalisin ihminen! Hiljattain meni hermo, kun katottiin levyraatia ja sit yhtä juutuubivideoo, joissa molemmissa puhuttiin sävelistä ja melodioista ja ties mistä. Mä olin huuli pyöreenä ja vihdoinki kehtasin sanoo mun miehelle (jonka kans ollaan oltu yhessä kohta 23 vuotta) että sano ny mikä hemmetti on melodia ja mikä on sävel?? No, enhän mä siitä oikeen mitään ymmärtäny. Liian epämäärästä. Mun mielestä pitää olla eksakti! Muuten on liian sumuista. Mulle pitää vääntää rautalangasta. Ei riitä, että sanotaan ”että se on tää, kuuntele”.
Ja olihan se matikantunnillakin ihan sama juttu. Olin niin kaalimaalla, kun piti tajuta jotain, joka ei linkittyny mihinkään järjelliseen, kuten avaruuteen tai laitteisiin. Mä kiinnitän ylipäätään huomioni konkreettisiin asioihin, joskus vähän liiaksikin. Jos uutistenlukijan kravatti on vinossa, niin en pääse siitä yli mitenkään, vaan keskityn siihen koko kapasiteetillani. Siinä saa uutisissa olla vaikka että Islanti hyökkäs Moskovaan, niin ohi menee, kun se on se kravatti…
6 kommenttia:
Voin samaistua tuohon leffakohtaan, jään ihailemaan puvustusta vaikka olisi mikä ö-luokan filmi :D juonesta niin viis!
Jenni; Tosiaan! Mulle käy surkeinkin vanha Suomi-filmi, jos näen siinä vaikka ihanaa vanhaa 50-luvun Helsinkiä, taikka pukuja, kenkiä, käsilaukkuja, hattuja! Ihania huonekaluja ja esineitä… 😍
Sama juttu, vino kravatti tai muu vastaava vie kaiken huomion. Uutisten aikaan ruudun alareunassa oleva teksti häiritsee myös tosi paljon,ei "kuule" uutisten lukijan ääntä kun tekstiä pitää lukea. Liikaa informaatiota yhtä aikaa.
terkuin Aulikki
Aulikki; No se! Tää on varmaan joku autisminkirjo-juttu tai muu, mutta semmosta se on! 😄
Kiitos hyvistä nauruista! Kiteytit tanakasti ja kattavasti monta asiaa!!
Kravatti ....hahahahhah, tulin niin itseni mieleen sanoistasi! Saatan kesken uutistenluvun kuuntelun sanoa, että eikö tuo pöljä näe,miten seisoo takapuoli pitkänä aivan kuin kakkattais tai että onko nyt muotia, että housunpuntit lerpattaa keskellä nilkkaa tai eikö tuolla ole ollenkaan värisilmää; punaisella pliseerihameella vaaleaoranssi paita!?? Ja se oli siinä, koko informaatiopläjäys! Ohi meni ilmastonmuutokset ja kuka sanoi mitäkin.
Olen toki oppinut olemaan ottamatta liian voimakkaita kantoja asioihin, näen niin monet asiat eri lailla kuin ns.normiaikuinen. Onnekseni tulin 15 vuotta sitten tietämään, että olen synesteetikko ja se on nyt selittänyt monta asiaa itselleni. Luulin, että me kaikki ihmiset olemme suurinpiirtein samanlaisia keskenämme ja pidin itseäni vain vähän outona ... noh, en niin isosti väärässä kait ollutkaan.
... kun se on se kravatti .... ihanaa!!!!
Vilukissi; 😂 Ihanaa lukea sun kommenttia! Me oltais hyviä sohvaperunat-ohjelmassa! 💪💪
Mulla saattaa ajatukset lähtee liitoon myös kesken elokuvan, oon varmaan aika rasittava ku havahdun yhtäkkiä ja kysyn mieheltä yhtäkkiä, et mihin ne on nyt menossa tai mitä toi just sano.
Hei, wau, samikset! Mäkin oon synesteetikko! Näen kirjaimet värillisinä. 😊 Mäkin luulin yllättävän kauan, että ihmiset on samanlaisia, reagoi tai ajattelee suunnilleen samoin ja sit hermostuin, kun en voinu ollenkaa käsittää miks joku nyt noin reagoi! Pelleilee pahus. 👀🔎🤨 Kunnes oikeestaan vasta viimeisen 10 vuoden aikana oon hitaasti havahtunu siihen, että mehän ollaan kaikin tavoin ihan eri kaalimailla koko jengi.
Minäkin pidin itseäni jo lapsena vähän outona. No ehkä mä oon synesteetikko, introvertti, autismin kirjolla (kai?) ja ties mitä kaikkea. 😂 Siis niin kaalimaalla ku vaan voi!
Lähetä kommentti