Edelleen hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Enimmäkseen kylläki hyviä. Välillä sitte mietin, että palaudunko koskaa ennalleen. Jotenkin sitä aluksi ajatteli, että kunhan aikaa kuluu tarpeeksi, friskaannun ja toivun ja sitte kaikki on kuten aina ennen. Ennen viime kesää siis. En jaksa vieläkää normaalisti, kuumuus-kylmyys jatkuu öin ja päivin, yskää on jonkin verran (tosin ei niin paljon kuin vielä pari viikkoa sitten), niveliä särkee, silmissä mustuu, jaloissa on neuropatiaa, kämmenselkää välillä kirvelee siitä kohdasta, johon pääsi sytoa kudokseen, alakulokin edelleen joskus hiipii olan taakse. Odotan parempia ilmoja, jotta voin ulkoilla ja sen lisäksi aion ostaa ens viikolla vuosikortin uimahalliin. Ens viikolla on myös työterveyslääkäri taas ja saan kuulla jatkosta. Toivon, että saan edelleen toipua rauhassa, ennen ku mut lykätään takaisin töihin. Tietsikkatöitä pystyisinki tekeen, mutta noita fyysisiä en.
Kattelen edelleen elokuvia lähes päivittäin. Mun tavote oli käydä läpi tammi-helmikuussa kaikki kattomattomat DVD-elokuvat hyllystä ja sen lisäks muutama sellanen, jotka oon kattonu vaan kerran joskus ammoin. Enää yks elokuva jälellä; Dressmaker! Sen kävin kattomas leffateatterissa joskus ja se oli tajuttoman hyvä. Ja pinon viimeisinä on sit vielä pari Neiti Marplea ja The Crown-sarjaa pari kautta. Sit aikeena onki tehdä jotain ihan muuta, eli elokuvista oon saanu tällä erää tarpeekseni. Se ”muuta” tulee olemaan enemmän kirjoja ja kirjottamista. Ja kunhan konttorihuone saadaan taas kuntoon rempan jälkeen (joka ei oo viä alkanu), niin voin myös kokeilla kuinka piirtäminen sujuu kymmenien vuosien tauon jälkeen. Ja kohtahan se on puutarha-aikakin!
Että semmosia aatoksia ja suunnitelmia nyt on meneillään. Oon tosi hyvilläni siitä, että kevät etenee! Sitä elää jotenki ihan erilaisessa ajassa ku ennen; ennen työpäivät kesti 100 tuntia ja viikonloput 10 tuntia. Nyt sitä ikään ku kelluu ajassa ja aika lipuu tasaisempana ohitse. Mikään hetki ei kulu hirveän hitaasti eikä hirveän nopeesti.
6 kommenttia:
Hei, jäin pitkäksi aikaa lueskelemaan myös aiempia postauksiasi, niin kiehtovia.
Toivottavasti valon lisääntyminen ja kevään vihreyden tulo virkistää. Vaikka pieni askel kerrallaan parempaan suuntaan.
Minäkin katson elokuvia ja sarjoja talvella. Viimeksi katsoin Ylen sarjan Spencerin siskokset, joka poliisisarjana ei ole kovin uskottava, mutta on filmattu todella kuvauksellisessa (pikku?)kaupungissa Kanadassa. :)
Kiitos tärkeästä kommentistasi tänään. Mukavaa viikonloppua!
Toivon sinulle parempaa oloa ja että pääset vaivoistasi eroon pikku hiljaa,yksi kerrallaan. Kevään tulo,aurinko,lämpö ja luonto antaa voimia ja piristää mieltä. Talvesta on selvitty. Näin aina itse ajattelen. Ja olen ymmärtänyt,että sinulla on tosi paljon mielenkiinnon kohteita. Se on hieno asia,ei mitenkään itsestään selvää kaikille. Esim. edellinen kirjoituksesi Thiessin perheestä. Kiitos siitä,kiehtova tarina,minulle aivan uusi.
Sara; Voi, ihana kuulla! 🥰
Kyllä mä luulen, että juuri ne virkistää. Kanada on kiehtova maa, etenkin kun sukua on mennyt sinne pilvin pimein. 😄
Kiitos, samoin! 😊
Anni; Kiitos! 🥰 Kyllä, niin ne tekee!
No se on kyllä totta, ihan liikaa kiinnostavaa on kyllä! Tai ehkä se on hyvä juuri niin.
Oih, ole hyvä. 🥰
Ihania suunnitelmia. Ajatukseni pysähtyivät tuohon piirtämiseen. Siitä on varmaan minunkin piirtämisestä se kymmenen vuotta vierähtänyt. Onkohan se niinkuin pyörällä ajo - ja ottaa heti sujuakseen? 🤔
Mannaryyni; Kiitti. 😊 Kyllä kai se jollain lailla on, mutta ehkä enempi harjotusta kumminki. En luule, että saman tien piirrän kuten joskus! 😂
Lähetä kommentti