.

.

27.6.2024

Kiviä ja zen

 

Olen hengaillut lapsuudenkotini monilla oleskelupaikoilla. Puutarhassa niitä on 8, sitten on parveke ja yhdeksi lasken myös portaat, joilla on mukava istua aamuauringossa tai illansuussa. Yhteensä siis 10 hengailupaikkaa, ja kaikissa on oma fiilis.


Jossakin on mukava hengata helteellä, jossakin voi olla sateella. Jossakin laitetaan ruokaa ja ollaan isolla porukalla pitkän pöydän ääressä. Jotkut on täydellisiä kesäöihin.


Äiti ja isä tykkäsivät paitsi pahkoista, myös kivistä ja se näkyy täällä monessa kohdassa. Äitin ja isän kasvoreliefit on kiinnitetty vanhaan pystyyn nostettuun kivijalkakiveen, joita isän isoisän isä kangersi vuorestaan. Täällä pohjanmaallahan kaikki lättyä korkeammat on vuoria.


On uskomatonta miten paljon eläimiä tällä tontilla asuu, vaikka tämä ei rajaudu metsään tai ole mikään hehtaaritontti. On pikkulintuja, kyyhkysiä, fasaaneja, oravia, siilejä ja pupuja. Ja minä möllötän kaiken keskellä, niin kuin peikko, nauttien vain olemassa olosta!