Pahus kun harmittaa, että hyvin alkanut kokkailuinnostukseni valui tyhjiin. Siis silloin joitakin vuosia sitten, kun kokkailin melkein joka päivä ja pää surisi suunnitelmia. Oikeastaan se lopulta tyssäsi siihen, kun keittiön katosta tuli vettä ja siitä alkoi pitkä jakso, kun rakenteita revittiin ja kuivurit puhisi kuukausitolkulla. Siihen se jotenkin sitten tosiaan jäi. Nykyään olen hyvin allerginen KAIKILLE tip tip -äänille! (Kyseessä oli siis yläkerran lapekomeron patteri, jossa oli jonkun jäätymisen takia pikkuinen reikä ja rakenteisiin muodostui mukava lammikko vettä, joka lopulta löysi tiensä katon läpi keittiöön.)
En mitenkään haudannut kokkailuhaaveita, mutta koska me ei voitu laittaa ruokaa ainakaan puoleen vuoteen lainkaan, niin siihen se vähitellen kuivahti. Olen toki montakin kertaa sen jälkeen tehnyt uusia ruokia eri keittokirjoista, mutta sellanen samanlainen draivia ei vaan enää tullu.
Nyt, kun on tyhjättävä yks pakastin, jotta uus sähkölasku ei suista meitä allikkoon, niin voi olla, että innostun taas enemmän kokkaileen. Pakastimissa on ainakin hirveä ja peuraa odottelemassa sitä innostusta! Smootheja vois taas ryhtyä tekemään, koska pakastimessa on myös toissakesän marjoja… krhm! Yleensähän mä säilön meidän marjat mehuiksi ja hilloiksi kylmäkellariin, joka on energiataloudellisesti parempi juttu just nyt. Sitä paitsi se on kätevää, kun niihin säilykkeisiin voi ite säätää sen sokerin määrän oman maun mukaan. Että ei kaiken tarvii olla niin hirveen makeeta.
Toinen kokkailuun vaikuttanu juttu oli mun vatsaongelmat, jotka alkoi joskus vuonna 2019. Luulin pitkään, että kyseessä on ärtyneen suolen oireyhtymä ja niin se ehkä onkin. Mitään ei ole poissuljettu. Jätin kaikki kotimaiset viljat pois ja sain vähän apua olotilaani siitä. Mutta oikeastaan se taisi kaikki olla enimmäkseen psykosomaattista, koska kipuilin vanhassa työssäni niihin aikoihin aika paljon. Nykyään voin paljon paremmin ja syön aika lailla kaikkea taas. Että sikälikin voisin palata kokkailuun tässä hiljaksiin tulevan vuoden mittaan. Etenkin, kun mulla on paljon enemmän aikaa olla kotona, kuin vanhan työn aikana, jipii! Heti tuli sellanen innostus, että mitäs niitä kirjoja nyt olikaan… (niitä oli jonkun laskennan aikaan noin 250!)
2 kommenttia:
Mulla oli opiskeluaikana puolen vuoden ajan laktoosin sieto-ongelmia ja pari vuotta sitten en kestänyt puoleentoista vuoteen muita viljoja paitsi sataprosenttisen kauran. Välillä kokeilin, mutta vasta noin pitkän ajan jälkeen vatsa alkoi taas sietää vehnää ja ruista. Molemmat johtui stressaavasta ajanjaksosta.
Minulla on pienestä asti ollut stressivatsa ja joka päivä maha kipeä. Reilu kymmenen vuotta sitten aloin käyttää viiden kannan kotimaista maitohappokapselia (Balanssi), ja sitten vihdoin ei ollut maha kipeä. Jos unohdan ne joskus pitemmäksi aikaa, huomaan sen siitä, kun vatsa alkaa taas nipistellä. Lapsen astmatyyppinen yskä pysyy myös noilla pois. Hoitava astmapiippu auttoi pienenä pari kuukautta, mutta sitten yskä palasi. Kapseleilla pysynyt nyt yli kymmenen vuotta pois. Jos joskus unohtuu viikoksikin, alkaa köhiminen, ja siitä muistaa taas alkaa napsimaan niitä.
Joululainen; Ohhoh, tuohan kuulostaa aika paljon samalta kuin mulla! Nimittäin huomasin, että laktoosin sietokin oli vähä niin ja näin. Mulla on kans ollu pienestä asti stressivatsa. Ja oikein iso kiitos tuosta Balanssi-vinkistä! Aion kokeilla todellakin!! ❤️
Lähetä kommentti