Pohdiskelen ystävyyttä. Sitä, että jaotteleeko monet muutkin ystävyyssuhteet niin moneen tasoon kuin minä? Näin minä ne koen; kaukaisin on tuttava. Tuttavia on sellaiset, joiden nimeä et tiedä tai jonka kanssa et ole tekemisissä kuin ehkä satunnaisesti. Tiedät hänet jollain lailla, mutta et varsinaisesti tunne. ”Hyvän päivän tuttu” voi olla vaikka samalla bussipysäkillä tönöttävä tyyppi, jonka kanssa vuosien mittaan alkaa vaihtaa ajatuksia. Ei tulisi mieleen reväyttää hänen eteensä koko sisintään.
Sitten tulee toveri. Se on vähän läheisempi, mutta ei paljon. Sen kanssa olet voinut olla olosuhteiden tai sattumusten takia paljonkin tekemisissä, mutta et kovin henkilökohtaisesti. Olitte koulussa ehkä samoilla tunneilla, tiedät hänestä jotain pintapuolista, mutta et koe olevasti mitenkään läheinen. Toveri on häilyvästi lähempänä kuin tuttava, mutta hänkään ei kuulu luotettujen piiriin.
Seuraava on kaveri. Kavereiden kanssa olet jo selvästi lähempänä. Koulukaveri, työkaveri, harrastuskaveri… tunnet heidät melko hyvin, mutta ette ole avanneet sielua toisillenne, et ehkä kertoisi salaisuuksiasi hänelle. Usein ystävyyttä saatetaan madaltaa sanomalla ”me ollaan kavereita”, vaikka kyse onkin vähän eri asiasta. Viihdyt kaverin kanssa, ilahdut hänen näkemisestään, mutta ei juurikaan enempää.
Sitten tulee ystävä. Ystävyys alkaa kenties jo lapsena. Ystävyys saattaa kehittyä hitaasti, mutta joskus se saattaa myös päättyä dramaattisesti. Ydinsana on luottamus ja se, että ystävän seurassa voit olla täysin oma itsesi, tarvitsematta pelätä selkäänpuukotusta. Ystävälle voit kertoa itsestäsi kaiken ja päin vastoin. Yleensä ihmisellä on muutama ystävä, ehkä yksi, ehkä vähän enemmän. Mutta ystäviä ei ole sadoittain. (Jos on, ne ovat oikeasti suurimmaksi osaksi kavereita, tovereita ja tuttuja.)
Sydänystävä. Sydänystävä on jotain vielä enemmän kuin ystävä. Sydänystävän kanssa ei tarvitse pitää salaisuuksia. Hyväksytte toisenne täysin ja viihdytte yhdessä rajattomasti. Sydänystävä on kuin sisarus ja hyvin tärkeä ihminen elämässä. Sydänystävä on ystävien parhaimmistoa, vielä läheisempi ja harvinaisempi kuin tavallinen ystävä. Hänen kanssaan tunnet henkistä yhteenkuuluvaisuutta. Hän on rakas ja tärkeä. Olet onnekas, jos sinulla on sydänystävä!
Ystävyyssuhteet myös vaihtelevat elämän mittaan. Jonkun lapsuudenystävä pysyy parhaana ystävänä läpi elämän. Ihmisenä jonka kanssa tunnette toisenne juuria myöten, eikä mitään tarvitse selitellä. Joskus kunnollisia ystävyyssuhteita alkaa muodostua vasta aikuisena. Mutta monesti aikuisena on vaikeampi löytää ystäviä, koska lapsille tämä asia on melko mutkatonta. Lapsuudenystävän kanssa voi valitettavasti kasvaa myös erilleen ja aikuisena huomaa, että ainut yhteys olikin vain se lapsuus. Joskus ihminen, jonka kuvittelit ystäväksi, paljastuukin joksikin ihan muuksi. Monesti erilleen repii kateus tai pahansuopuus.
Karmeinta on, jos huomaa, että toinen ei koskaan ollutkaan ystävä, vaan olit esim hyväksikäytön uhri. Elämäntilanteet muuttuvat ja ihminen kasvaa ja muuttuu, joten on luonnollista, että ystävyyssuhteetkin elävät siinä mukana. Joskus yhteys vanhaan etääntyneeseen ystävään muodostuu uudelleen. Se voi olla aluksi hauskaa, mutta monesti sitä huomaa, että siihen oli syy miksi tiet erosivat. Se tuntuu vähän samalta kuin lukisi sellaista kirjaa, joka oli itselle merkityksellinen kauan sitten; enää se ei kosketa. Ehkä koska enää et ole sama ihminen, kumpikaan teistä ei ole. Elämäntilanne ei ole sama, eikä maailma ole sama. Eikä se haittaa.
Minä olen aina kokenut, että minulla ei ole suuria määriä kavereita. En kaipaa määrää vaan laatua. Ystäviä on jokunen ja sydänystäviä siellä joukossa pari. Muutamista sukulaisista on muodostunut ystäviä tai jopa ”sisaruksia”. Ystävyyssuhteet ovat minulle todella elämän tärkeitä kulmakiviä perheen ja rakkaan lähipiirin lisäksi. Kuinka sinä koet ystävyyssuhteet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti