.

.

24.1.2023

Kirjahyllyt projektissa


Olen päättänyt käydä kirjahyllyt läpi. Pirun hidasta koettaa lukea kaikki, mutta tavoitteena on saada joku käsitys jokaisesta opuksesta, jotta voin päättää, säilytänkö vai pistänkö kiertoon. Anni Polvan romaanit kahlasin viime vuoden puolella ja poistoon meni kolmea lukuunottamatta kaikki. Niitä kolmea vielä pohdin, että haluanko ikinä uudelleen lukea niitäkään. Sitten luin Vonnegutin ”Jumala teitä siunatkoon herra Rosewater”. Muistan jostakin 30 vuoden takaa olleeni hyvin vaikuttunut Vonnegutin teoksista, mutta enää ne eivät näköjään tee samanlaista vaikutusta. En halua lukea Rosewateria uudelleen, sillä niin hyvä se ei ollut. Nyt on meneillään Salingerin tuotanto.


Ja Salinger se vasta tökkii! ”Sieppari ruispellossa” ihastutti nuorena, mutta nyt se lähinnä haukotuttaa. Etenkin ihmetyttää Saarikosken suomennos, joka on vanhanaikainen ja epäilenpä, että kukaan ei ole käyttänyt tuollaista kieltä edes silloin! ”Yhdeksän kertomusta” oli vielä pahempi ja nyt olen juuttunut ”Franny ja Zooey:iin” kuin kärpänen liimapaperiin. Ei huvita lukea 50 sivua pitemmälle. Mietin silti parantuuko teksti, kuten joskus kirjoille tässä kohtaa käy. Kamalaa! Pakko viedä nämä divariin. Kafka odottelee ja pelkään pahinta, sillä siitäkin pidin aikoinaan. Tintit odottavat, enkä ole yhtään varma mitä niistä tykkään nykyään. Kolme Tarzania muistuttavat hyllyssä niistä ihanista lapsuuden kesistä, kun kaikki oli vielä seikkailua. Palaan niihin kesän kynnyksellä, jos saisin niistä edes yhtään samaa fiilistä aikaan, kuin 80-luvulla. Annat luin loppuun vuosi sitten ja sen jälkeen Annan fanikirjat jäivät jumiin yöpöydälle. Siis jaksanko lukea mitä muut ovat tykänneet Annoista… en ole varma. Varsinaiset Annat tietenkin säästän, koska ne ovat rakkaita teoksia!

Jossain vaiheessa olen hullaantunut Japanikirjoihin, elämäntaito-oppaisiin ja erilaisiin kevyisiin romaaneihin. Rakastan silti erityisesti Merete Mazzarellaa ja Mika Waltaria! Mutta miksi hylly tursuaa kaiken maailman sekasotkua? Siihen on saatava joku tolkku. Kirjojen poistaminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Etenkin jos vien ne divariin ja vaihdan johonkin parempaan. Neljästä kirjasta saa vaihdossa ehkä kaksi, joten ne vähenevätkin samalla järkevästi. Jos kuolen huomenna, paljonko hyllyssä on lukemattomia kirjoja? Veikkaan, että satoja. Eihän siinä ole mitään järkeä. Uusia kirjoja ostan nykyään harvoin ja maltilla, mutta kuitenkin uusien pinoja huojuu hyllyn ulkopuolella liikaa. Emme voi muuttaa mitään toista huonetta lisäkirjastoksi, joten inventointi poistoineen on ainoa mahdollisuus.

 

4 kommenttia:

Arkisin | jenni kirjoitti...

Oletko koskaan laskenut paljonko sinulla on kirjoja? Ja kivaa loppuviikkoa!

Thilda kirjoitti...

Jenni; Olen joskus ennen muuttoa (siis 15v sitten) ja silloin niitä oli ehkä 400, jos oikein muistan. Muutossa toki poistin aika paljon. Mutta sen jälkeen on tullut paljon takaisin ja miehen kirjat siihen päälle. Meillä on molemmilla suunnilleen yhtä paljon kirjoja. Pikainen olohuoneen näyttelijöihin, elokuvaan ja teatteriin liittyvän kirjallisuuden laskeminen tuotti tulokseksi 105 + miehen kirjat…
😉
Muita aiheita on esim kokkaus, historia, tekstiili, arkeologia, lastenkirjat, taidekirjat, runous, sukututkimuskirjat, arkkitehtuuri, maantieto, henkilöhistoriat ja muistelmat, koulukirjat, dekkarit, selfhelp-kirjat, kasvikirjat, esinekirjat, romaanit jne 🤦‍♀️

Arkisin | jenni kirjoitti...

Vain 400, ajattelin että niitä on enemmänkin :D

Thilda kirjoitti...

Jenni; Se oli sitä aikaa kun kaikki kirjat mahtui yhteen kolmiosaiseen kirjahyllyyn. 😂
Nyt niitä on viidessä huoneessa. 🙈