”Kivut kuuluu elämään”

 

”Kivut kuuluu elämään” sanoi lääkäri mulle eilen. Kun mun mielestä taas kipu on elimistön alarm, silloin kun kaikki ei ole kunnossa. Se ei ole normaalitila. Ja ajattelen vieläpä niin poskettomasti, että jos menee lääkärille ajoissa, niin asialle voidaan tehdä aina paljon enemmän, kuin jos menee sitten kun kaikki on jo kroonista. Hän selvensi vielä, että eipä nyt ylidiagnosoida. Että lääkärin näkökulmasta tässä ei ole mitään tehtävissä, jos kipu tulee ja menee. (Olisko vaikka semmonen asia, että tutkittais, että mistä kaikki johtuu?!) Mutta lääkäri selvästi oli aivan eri linjoilla mun kanssa. Arvauskeskuksessa, missäpä muualla.

Nyt kerrankin olin tehnyt ajoissa listan vaivoistani. Valitin siis tätä akuuttia olkapääkipua (joka hetkellisesti mökillä parani, kun kurkottelin taaksepäin. Kuului vain pieni lumpsaus olasta ja kipu oli tiessään! Kunnes onnistuin nukkumaan taas huonosti käden päällä ja kipu palas) ja muutamia muita. Esim syyspuolella pahaksi äitynyttä lonkkakipua, joka hävisi inkiväärishotilla ja palasi taas kun en muistanutkaan juoda inkivääriä. Ja häipyi taas kun join. Ja noin 30 vuotta vaivannutta sormien nivelsärkyä, joka arvoituksellisesti tulee ja menee. Sormet ei turpoa, mutta on tosi kipeet päiväkausia, kunnes kipu häipyy ja saattaa olla poissa kuukausia tai jopa vuoden. Ja sitten taas *tsadam* palaa ilman mitään linkkiä mihinkään asiaan.

Joskus vihlasee pahasti polvesta, jos tekee jonkun äkkinäisen kääntöliikkeen. Tuntuu siltä, kuin polvi rusahtaisi rikki. Suvussa on EDS:ää ja tämä voi olla yksi sen oire. (Mainitsin lääkärille.) Silloin tällöin oikea nilkka tulee yhtäkkiä niin kipeäksi, että ei pysty kunnolla kävelemään. Kipu katoaa minuuteissa tai päivissä. Alkanut noin 20 vuotta sitten. Tosi epämääräistä ja omituista. En yleensä juokse lääkärillä valittamassa. Päin vastoin. Koetan välttää lähikontaktia lääkärikuntaan ja jos on oikein paha tilanne, niin otan buranan. Sitä tapahtuu ehkä kerran viidessä vuodessa. Että nyt kun olin kirjoittanut listan ja selitin kaiken tinnituksesta lähtien, niin mitä sain? Reseptin buranaan. Ja neuvon, että sitten kun kipu on päivittäistä, niin sitten voi tulla uudelleen. Siis tyyliin sitten kun olen 145-vuotias? Onneksi unohdin mainita sen hölmön jalkakutinan, joka tulee muutaman kerran vuodessa polven yläpuoliseen lihakseen. Sinne jalan sisään jonnekin. Raaps raaps ja se on poissa. Aina samaan kohtaan samalla tavalla. Siinä kohtaa lääkäri olis varmaan sanonut, että kuulkaas rouva luulosairas, menkääpäs nyt kotiinne täältä kuluttamasta oikeitten sairaitten aikoja.

Mutta yksi asia meni kuten toivoinkin; sain lähetteen verikokeisiin! Yksinkertaisesti katoin excelistä mitkä verikoetulokset sakkaa ja mitä kannattaa seurailla. (Tehkää excel, josta on helppo vertailla kokeiden kehitystä!) Tein listan (14 koetta) jonka annoin lääkärille ja sanoin että nämä haluan lähetteelle. Mulla olis ollu perustelutkin joka ikiselle kokeelle, että en mä niitä hatusta arponu. Lääkäri vilkaisi paperia ja sanoi, että nämähän onkin hyviä katsoa. Erävoitto! Suosittelen napakkaa otetta lääkärien kanssa. Tosin maininta dna-testin alttiuksiin (reumaattiset sairaudet) ei tehnyt vaikutusta, vaikka koetin olla napakka. Eikä inkiväärin mainitseminen. Saan kuulemma juoda sitä jos haluan, mutta tieteellistä näyttöä siitä ei ole, että se auttais nivelkipuihin. Jahas. Nyt taitaa taas kulua aikaa, ennen kuin seuraavan kerran vapaaehtoisesti lääkärille tepastelen.