Tammikuussa tapahtui

Kaikkien kunnon himoshoppaajien tavoin minäkin olen tuntenut sen ihanan tyydytyksen, kun uusi asia on päätynyt kotiin kaupasta tai kirppikseltä ja minun tapauksessa tietysti useimmiten juuri kirppikseltä. Mutta myös se kääntöpuoli, eli äkkikrapula on iskenyt yhä useammin; miks mä tän ostin?! Ei tää oikeestaan ees sovi mun kotiin, voi ei. Hyvän olon tunne haihtuu joka tapauksessa äkkipikaa.

Tästä alustuksesta johtaa suorat langat kuluneeseen tammikuuhun. Välissä oli vain vuosikymmenen keräily yksin, muutto yhteen toisen keräilijän kanssa, rompepäivähaalimiset yhdessä, molempien vanhempien kuolinpesien läpikäymiset ja lopulta uuvuttava tavaraähky. Ja nyt tammikuussa tapahtui käänne itsensä tavaroilla palkitsemisen ajattelussa.

Oikeastaan käänteestä on kiittäminen vähän jo vanhaa työpaikkaa ja loppuunpalamista siellä. Muistan selvästi yhden erityisen uuvuttavan ja vittumaisen jakson joskus neljä vuotta sitten, kun kesken työpäivän tartuin puhelimeen ja soitin siskolleni; ”Lähekkö Kämppiin mun kanssa kesällä?” Sisko oli heti mukana ja sen ajatuksen voimin jaksoin sen kevään. Siitä kylväytyi joku siemen mielen pohjalle ja nyt vihdoin sain kaiken kirjattua selkeänä taulukkona ylös. Tästä alkaa uusi elämä! Hyvän olon elämä!

• Tammikuuhun kuului paljon mökkeilyä! Ihanaa rauhaa ja zen-oleilua.
• Selvittelin myös uusia työkuvioitani, jotka osoittautuivat aika sekaviksi tietämättäni.
• Podin hartiakipua yhä enemmän ja enemmän. Diagnoosi; kiertäjäkalvosinoireyhtymä!
• Sain uutta työtä, lisänä edelliseen, josta iloitsen aivan valtavasti! Juuri tästä unelmoinkin.
• Käyn erilaisilla hierojilla ja mietin, näin kuuluu elää! Lisää hierojia ja Spa:ta elämään…
• Ostimme moottorisängyt, joka on iso muutos vesisänkyelämään. Parannus todellakin.
• Vähensimme sähkönkulutuksen kotona niin minimiin kuin vain voi. Ja onnistuimme!
• Laadin yksityiskohtaisen suunnitelman elämyselämästä tavaraelämän sijaan. Innostavaa!
• Tilasin omia lasitteita keramiikkaani varten. Olen syvällä tässä aiheessa ja nyt itsenäisempi.
• Aloitin pitkän tauon jälkeen avantouinnin. Se on hyytävän ihanaa! Mielen voimat apuna.
• Keräsin joulukoristeet pois harvinaisen aikaisin. Keväinen olo hiipii tilalle.
• Kävin lääkärissä ja verikokeissa; odotettua paremmat tulokset lähes kaikessa.

Aloittelin tammikuussa jo elämyselämää, koska tarkka aikataulu ja suunnitelma alkaa kuitenkin vasta helmikuusta. Kertaan sen verran, että olen jokaiselle kuukaudelle varannut aikaa ja rahaa hierojakäynnille, joko Spa-käynnille tai vaihtoehtohoitoon, kampaajakäynnille, ravintolakäynnille, johonkin pieneen matkaan, johonkin pieneen hankintaan ja kukkien ostoon. Jokaiselle aihepiirille on varattu maksimisumma, joiden lisäksi on varattu ruokakauppaan tietty summa ja laskuihin oma summansa. Ällistyttävää kyllä, voin sen kaiken tehdä! Entisellä asenteella (”elän tässä arkea ja katon kuun lopussa mitä jää käteen”) ei oikeastaan saanut ikinä mitään. Kyse ei ole palkan suuruudesta (minullakin on palkka heitellyt aika paljon), koska kaikki menee mitä tulee, näin on näreet! Less is more. Tällä hetkellä saan vähän rahaa ja silti elän herroiksi. Asenne ja suunnittelu on avainsanoja! Olen myös vähentänyt kuluja. Viimeksi eilen lopetin erään ammattilehden tilaamisen. Ja nyt mietin, lopettaako Taito- lehden tilaus vai ei… se on tullut minulle ehkä 15 vuotta. Olenko ikinä palannut lehden juttuihin ekan lukemisen jälkeen? En! Olenko ikinä tehnyt mitään lehden ohjeiden mukaan? En! Jestas… mutta pidän siitä lehdestä kuitenkin.

Olen miettinyt viimeisen parin vuoden ajan paljon omaa hyvinvointiani ja etenkin sitä henkistä puolta. Vatsaoireeni, jotka äityivät lopulta niin pahoiksi (ripuli suunnilleen heti kun astuin kotiovesta ulos) ovat parantuneet ja olen ymmärtänyt, että kyseessä oli hyvin paljon psykosomaattinen juttu. Voin pahoin niin pitkään ja monella tavalla (suurin syy vanha työpaikka) että lopulta olin aivan rauniona. Muistan erään kerran, kun olin mennyt Helsinkiin ja mietin siellä katuja kulkiessani vain yhtä asiaa; missä on lähin kahvila ja vessa! Mietin, että tätäkö on koko loppuelämä? Enkö enää koskaan voi lähteä mihinkään? Jopa lähikaupassa käyminen pelotti niin, että kädet tärisi. Psyykkasin itseäni, loin mielessäni lyhyen helpon kauppalistan, jota hoin koko matkan kauppaan; tomaattia, kahvia, hedelmiä… ja suunnittelin lyhimmän mahdollisen reitin kaupassa niiden välille. Hain ostokset ja hoin itselleni koko ajan, että ei hätää, voin koska tahansa mennä vessaan kesken kaiken! Kolmen kerran jälkeen ei pelottanut enää niin paljon, koska aloin hiljaksiin luottaa itseeni vähän. Ja samaan aikaan olin myös heivannut stressaavimmat asiat elämästäni hittoon. Nyt ollaan tässä, olen taas vapaa ja vatsa ei määräile kaikkea. Suuri kiitos kuuluu myös miehelleni, joka ymmärsi joka vaiheessa minua, eikä koskaan etenkään nauranut tälle kaikelle.

Tammikuussa tehty elämän uuden suunnan suunnitelma on siis isommassa roolissa, kuin heti arvaisikaan. Tarkoitus on ennen kaikkea vähentää stressiä, jota aina salakavalasti jostain kuitenkin pääsee kertymään. Tarkoitus on muuttaa koko ajattelutapaa. Rahan käyttäminen tavaran sijasta elämyksiin ja palveluihin. En myöskään ”marita” hulluna kotiani tyhjäksi, koska se ei ole ekologisin tie. Pyrin ajattelemaan niin, että minulla on mahdollisimman kattavasti kaikkea tulevankin varalle, eikä vain tälle hetkelle. Silti en halua kompastua tavarapinoihin. On oltava joku fiksu keskitie! Ja sitä kohti mennään!

Ihanaa helmikuuta kaikille! Minä olen nyt päättänyt pitää keskiviikkoisin blogivapaata, joten huomenna huitelen teillä tietymättömillä. Nähdään!