Katsoin eilen illalla Arman Alizadin ohjelmaa koulukiusaamisesta. Se sai kyllä taas niin kuohuksiin ja päätin ottaa asian jälleen puheeksi, vaikka olen sitä ennenkin täällä blogissa käsitellyt.
Olen itsekin ollut jonkin verran kiusattu, lähinnä ala-asteella, kun olin vielä liian kiltti puolustautumaan. Myöhemmin kävin joskus jopa purevasti käsiksi tilanteisiin, jossa kiusaamisen näkeminen ylitti sietokykyni. Oikeudenmukaisuus on kai pohjalaisessa luonteessa useimmiten aika syvällä? Enpä kiellä, etteikö muillakin olisi, mutta olenpa vain törmännyt siihen kuohahtavaan pohjalaiseen sisuun niin paljon elävässä elämässä ja elokuvissa, sekä kirjoissa, että linkitän sen vahvana ominaisuutena maakunnan mielenmaisemaan.
Nämä kuvat on otettu 1930- ja 1940-luvuilla siinä samassa kyläkoulussa, jota itsekin aikanaan kävin. Ja tiedän, että kiusaamista oli jo silloin sata vuotta sitten, edelleen minun aikanani ja on yhä edelleen. Kiusaaminen tapahtuu välitunneilla ja etenkin koulumatkoilla, kun lapset kävelevät ja pyöräilevät koteihinsa. Se on niin surullista! Se saa minut niin vihaiseksi! Ja etenkin se vaikuttaa tavalla tai toisella ihmiseen koko loppuelämän.
Sen verran tunnen päiväkotitätejä ja opettajia, että voin sanoa (harmi kyllä), että iso syypää tähän kaikkeen, möllöttää siellä vanhempien joukossa! Tajusin sen jo lapsena, että kotona olevat tilanteet vaikuttivat siihen, että joku ryhtyi kipuilemaan kiusaajana. Ja sitten on se pirullinen osa ihmisistä, jotka vaan on luonteeltaan ihan kusipäitä. Aina sanotaan, että lapsi ei synny pahana, mutta silloin tällöin lapsi syntyy esim psykopaattina ja siitä ei olekaan iso askel ihan hemmetin pelottavaan ja julmaan loppuelämään. Siis muille julmaan.
Ja oikeastaan eilen tulin ajatelleeksi sellaistakin asiaa, että onko termi ”koulukiusaaminen” vähän liian rajattu? Että muuttuuko ne pienet pirut fiksuiksi aikuisiksi murrosiässä? Epäilen! Edelleen ollaan aika kaukana siitä, että puhuttaisiin kunnolla työpaikkakiusaamisesta. Ne samat pahimmat kusipäät jatkaa sitä samaa vinoutunutta käytöstä muita kohtaan siellä työpaikoilla. Ja arvatkaas mitä? On eräs asia mistä ei julkisuudessa puhuta lainkaan; nimittäin vanhainkotikiusaaminen! Voi naurattaa, mutta ei pitäisi. Se on selvä jatkumo siihen koulukiusaamiseen ja työpaikkakiusaamiseen. Enkä nyt puhu kuutamolla olevista muistisairaista, vaan ihan tolkuissaan olevista, jotka vaan on vittumaisia toisiaan kohtaan.
Minulla itselläni on jo edesmennyt läheinen, joka oli näiden kaikkien kiusaamismuotojen uhri. Ei hän siitä numeroa tehnyt, mutta vanhainkodissa hän alkoi todella väsyä. Oli surullista katsella miten iloisesta ihmisestä tuli elämän loppuvaiheessa hapan ja katkera. Sitten helpotti, kun vaihdettiin vanhainkotia! Hän oli ihminen, jonka en koskaan kuullut sanovan mitään pahaa kenestäkään. En koskaan nähnyt häntä vihaisena. Hän koetti aina kääntää kaiken hyväksi, vaikka elämässä oli hänellekin vastusta roppakaupalla. Silti hän oli aina ystävällinen kaikkia kohtaan.
Mulla ei ole mitään ratkaisua tähän asiaan. Ja etenkin jos vanhemmat on se juurisyy, niin mitä voi odottaa penskoilta? Mutta sen verran muuttaisin esim lakia, että ainakin rikosoikeudellinen vastuuikä laskettaisiin siitä 15:stä vuodesta alemmas. Ja sitten voisi säätää omat rangaistuskäytännöt näille nuorille. Tai toimisiko se, että vanhemmat saisivat lapsen sijaan sen rangaistuksen, vai pahentaisiko se vaan tilannetta? Enpä toisaalta usko, että kiusaaminen ikinä loppuu, mutta erikoisen raakoihin sfääreihin se on jo mennyt Suomessakin. Mietin, että montako lasta tai nuorta pitää vielä kuolla, ennen kuin mikään muuttuu?
Ja etenkin vituttaa ne loputtomiin ymmärtävät lässyttäjät. Että ”onkos tää nyt sovittu ja lyödäänpäs kättä päälle! Että eihän kukaan nyt halua tulla erotetuksi koulusta, eihän?” kun se on oikeesti niille kiusaajille vaan mukavaa lomaa, kun ei tarvii kouluun raahautua! Ei kaikki elä samoilla säännöillä, se pitäis tajuta. Vähän ku lähtis Ukrainaan sotimaan takapihan inkkarileikkien säännöillä. Se on kumma kun sitä ei kaikki tajua. Ei ole niitä yhteisiä oikeuskäsityksiä, ei yhteistä tajunnankuvaa, että maailman pitäis toimia näin. Toinen elää aivan eri tasolla ja sille ei vaan toimi samat sormen heristykset, kuin kilteimmille. Kun kaikki ei vaan ole kilttejä ja pyri hyvään. Kaikki ei pidä ohjenuoranaan sitä, että tee muille niin kuin haluaisit itellesi tehtävän.
2 kommenttia:
Totta joka sana!
Joululainen; ❤️
Lähetä kommentti