Viime päivinä oon käynyt käsiksi ompelutarvikeröykkiöihin. Ei siis kankaisiin, vaan lankarulliin, parsinlankoihin, nuppineuloihin, silmäneuloihin, sormustimiin, mittanauhoihin ja sen sellaiseen pikkutilpehööriin.
Mun on pitäny käydä nämä sotkuiset laatikot (joita on seitsemän!) läpi jo monta vuotta, mutta huh, ajatuskin on uuvuttanut! Nyt se kuukauden poistohaaste sai mut aloittamaan tämänkin projektin. Luojalle kiitos!
Enpä tienny olevani ihminen, joka hilloaa Rukatunturin kokosta läjää keskiaikaisia parsinlankoja! On nailonia ja villaa ja polyamidia ja synteettistä ja dralonia ja polyakryyliä ja herra ties mitä! Siis mihin näitä nyt sitte voi käyttää? No okei, oon parsinu näillä joskus, mutta onhan ne vähä… enemmän niitten arvo on siinä historian havinassa kyllä.
Ja onhan ne nyt meleko sulosiakin, kun oikeen tihrustaa. Että jassoo, sitä on oikeen isolla kirkollakin ollu SOK:n trikootehdas! (Pääskylänkatu 12, nyk. Satamaradankatu 1/ Sturenkatu 17) Voi sus siunaa.
En nyt oikeen tiedä itkiskö vai naurais. Jotenkin loputtomalta suolta tämä vaan tuntuu.
Mutta ainakaan se kuukauden poistoprojekti ei tunnu mahdottomalta ponnistukselta tässä valossa. Vai oisko niin, että ihminen tarvii aivan välttämättä esim 30 mustaa lankarullaa…?
4 kommenttia:
Mustia lankarullia tarvitsee aina :D
Jenni; 😄Jep jep, mutta maltilla! (Osa menee poistoon!)
Iik, tulipa nostalginen olo! Tuollaisia löytyi mummon Singerin vetolaatikosta. :)
satunNainen Paula; 😃 Nostalgisuus on suloista!
Kyllähän tässä ”perkauksessa” lähtee varmaan kiloittain kaikkee… en tajunnu mitä mulla onkaan! 🤦♀️
Lähetä kommentti