Ei tunnu oikeen miltään

 

Ei tunnu paljo miltään. Ajatukset pätkii ja muisti on yhtä sekasotkua. Mielessä on määrätietoinen kulkusuunta. Muuten ei paljon tunnu miltään. Mahtaako tää olla jonkinlaista shokkia? Onneksi varauduin jo alusta asti kaikkiin niihin neljään vaihtoehtoon. Eli että 1) ei ole syöpä, 2) on syöpä, mutta ei levinnyt 3) on syöpä ja levinnyt, mutta se hoidetaan 4) on levinnyt syöpä, eikä mitään voida tehdä.

Kävin tänään siellä TAYSin syöpälääkärin juttusilla. Sekä hoitajan, joka kertoi leikkakuksesta yms. Ja vielä kaiken päätteeksi labrassa. Ja hain apteekista miedointa mahdollista melatoniinia, lääkärin luvalla, koska uni ei tule.

No, jos luulin, että tänään tulisi joku 99% tieto, niin ehkei ihan. Pitää taas odotella huomista radiologin lausuntoa ja vasta leikkauksessa saadaan sitten patologin varmistus mistä on kyse. Ei siis leikkauksen jälkeen, vaan leikkauksen aikana. Patologi antaa vastauksensa kuulemma vartissa sinne leikkaussaliin ja siitä tiedetään mitä kaikkea leikataan. Pyysin pientä rasvaimua ja kasvojenkohotusta samalla ja lupasivat tehdä voitavansa. Heeeh.

No sen verran kuitenkin tässä voi jo sanoa, että tuo kohta 1) alkaa olla pois pyyhitty. Silti ei ole aivan varmaa onko mulla syöpä, koska kasvain voi olla myös ”rajatapauskasvain”. Elikkä sellanen, joka myös lähettelee etäpesäkkeitään sinne tänne. Menköön kuuhun mokoma! Mun vatsakalvolla näkyy poikkeamaa, joka voi olla etäpesäke. Koko sisikunta ei kai ole täynnä syöpää kuitenkaan, arvelen. Mutta se kystakasvain on siis nyt 13cm halkaisijaltaan, eli ihan kelpo möllykkä. Sellanen röpeliäinen sisäseiniltään, joka ei ole hyvä asia. Se on kasvanut nopeasti, joka ei ole hyvä asia. Se vaikuttaa myös liimaantuneen kiinni muihin elimiin, joka ei ole hyvä asia (syöpä tapaa liimailla itteensä kiinni muihin), vaikkakin se saattaa myös vain nojata muihin, eikä olla takertuneena. Mä oon varmaan notkunu ja nojaillu lapionvarteen niin paljon, että sisäelimetkin jo nojuu…

Veriarvoista sen verran, että se P-CA12-5, joka oli ensin lähes 4000 ja sitten muutaman päivän päästä mystisesti 1649, johtuu ehkä siitä, että eka on otettu Pihlajalinnan labrassa ja toinen Fimlabissa, eli niillä on joku eri mittaustapa. Mutta sain kuulla tänään, että se arvo oli kuitenkin Fimlabin mukaan ihan parissa päivässä noussu huolestuttavasti. (En edes ite tajunnu, että se oli kahdesti heilläkin mitattu). Ja sitten se vielä merkittävämpi syöpäindikaattori, verikoe P-HE 4, joka oli mulla siis 302, on huono juttu. Sen pitäis olla ainakin alle 90, ellei vielä vähemmän (riippuu iästä). Tämänpäiväisistä verikokeista en ole kartalla vielä yhtään.

Kaikki on päässä ihan tosi sekaisin. Mutta leikkaukseen mennään kuin höyryjuna. Määrättyjä raiteita pitkin vaan eteenpäin ja kovaa vauhtia! Luotto TAYSin lääkäreihin on korkea, ja miksei olisi; siellä ei kukaan ole koskaan sanonut mitään niin typerää kuin täällä TK:ssa, että ”kivut kuuluu elämään”. Olen kyllä muistanut kaikissa mahdollisissa tilanteissa kertoa, että tämmösiäkin sammakoita sitä on tullut vastaan!

Nyt mun pitää oikeen lääkärin kehotuksesta syödä paljon lihaa. Tai jos en söisi lihaa, niin juoda jotain proteiinijuomia, sillä veren proteiiniarvojen pitää olla hyvät, kun menee leikkaukseen. No ne oli kyllä hyvät, koska en ole mennyt mukaan kaikenlaisiin ”vähennä lihaa”-hullutuksiin. Mutta silti ennen leikkausta tässä on vielä aikaa parantaa sitäkin arvoa, tai ainakin ylläpitää hyvää lukemaa. Leikkauspäivä siirtyi lähemmäksi, mutta jos tilanne on radiologin mukaan tosi huono, niin sitten se siirtyy kauemmaksi. Tässä ei näytä äkkiseltään olevan logiikkaa, mutta se siinä on, että jos tilanne on huono, pitää leikkaajaksi saada paras Saksassa kouluttautunut erikoislääkäri, eikä hän ole paikalla ensi viikolla.