Pinosin sängyn viereen kasan kirjoja, jotka erityisesti haluan nyt lukea. Aloitin eilen tuon ”Kaikki menee päin h*lvettiä”, joka on kiinnostava kirja uskomattomasta toivosta. Se alkaa keskitysleirisankarista ja mietin, että miksi en ole kuullut hänestä aikaisemmin? Miksi meille ei koskaan puhuta näitä tarinoita? Täytyy selvittää onko se totta… kirja ei siis ryve ahdingossa (jota elämänasennetta vihaan!) vaan on vallan toisenlainen kertomus.
”Kirkkopuiston rakastavaiset” on murhamysteeri, joka sijoittuu jonnekin 1920-luvulle. Murhamysteerit ei sinällään ole mun lempialuetta, mutta aikakausi vetosi tämän teoksen valintahetkellä. ”Portaat taivaaseen” kertoo enkelikokemuksista. Henkimaailma on minulle tärkeä voimavara ja kaikki aiheeseen liittyvä kiinnostaa!
”Perhosvaikutuksen” jälkeen arki ei ole enää entisensä, luvataan. ”Lujasti lempeä” ja ”Valtavan ihana” ovat kirjoina tavallaan kuin samaa perhettä. Positiivisen maailman ja minuuden kirjoja siis.
”Kurashi” kiehtoo yllättävän paljon. Haluan tutkailla miten Kondo suhtautuu erilaisiin asioihin ja pidän etenkin siitä, että näen kaiken kuvien kera (toisin kuin ne aiemmat Kondon kirjat). En niele mitään pureksimatta, senhän varmaan jo tiedättekin, joten suhtaudun varauksella kaikkiin ’käskyihin’, mutta aavistelen, että saan tästä kirjasta jotain mukavaa fiilistä omalla twistillä.
Ripaus japanilaisuutta pienen tauon jälkeen tekee terää! Tämä on sen laatuista kirjallisuutta, jota ei kannata ahmia, vaan joka makustellaan hiljaksiin, kuin suussa tanssahteleva sushiateria. Miten olenkaan kaivannut Japanikirjoja! Yhteen aikaan ajattelin, että jos saan kuulla joskus, että elinaikaa on jäljellä enää vaikkapa vain puoli vuotta, singahdan Japaniin viimeisenä matkanani. Todellisuudessa voisi olla niin, että aika ei antaisi myöten ja voimat hiipuisivat jo lähtökuopissa. Siispä pino kirjoja kaiken varalta.
Luonto! Olen vuosi vuodelta rakastunut yhä enemmän luontoon. Eräänä päivänä istuin portailla ja ihmettelin miksi pikkuinen orava tuli hypähtelemään vieressäni olevaan kukkatarhaan, kun sitten hoksasin, että siellä se maiskutteli villimansikoita! Hellyyden hyöky oli ensimmäinen tunnelma ja huomaan ylipäätään olevani yhä kiinnostuneempi kaikesta luontoon liittyvästä. Erityisesti luonto tieteen näkökulmasta vetoaa minuun.
6 kommenttia:
Näistä olen lukenut Kondon kirjan ja kuunnellut Ichigo Ichien, jota itseasiassa kuuntelen parhaillaan toistamiseen, koska tykkäsin siitä (ja voisin kuunnella ihanan rauhallista lukijaa Jukka Pitkästä yötä-päivää).
Yksi ison vaikutuksen itseeni tehneistä kirjoista on Björn Natthiko Lindbladin ”Saatan olla väärässä”.
Uskon, että se on sellainen, josta sinäkin saattaisit tykätä. Oli monissa kohdin samaistuttava ( eikä aina pelkästään hyvässä mielessä) ja todellakin ajatuksia herättävä kirja.
Ehkä olet sen lukenutkin.
T. Annukka puhelimelta
Annukka; Oih, mä luulen, että meillä voi olla samansuuntainen kirjamaku ja siksi tuo mainitsemasi kirja voisi olla kyllä varsin kiinnostava. 😊
Onpa kauniit kannet kirjoissa 💕
Jenni; Joo! Eikö vaan? 😍
Olen ehkä vähän outo mutta voisin tuijottaa tuota kuvaa jossa wabi sabi-kirjat vaikka pienen iäisyyden. Loistavasti kuvattu!
Jenni; Oih... wau! :)
Lähetä kommentti