Kaksi tärkeintä elämässä

 

Nyt pohdintaa siitä, mikä on elämässä mun mielestä tärkeintä, kun ottaa huomioon elämän vauvasta vanhukseksi. Ja siksi en sanokaan, että tärkeintä on perhe, lapset, rakkaus, talo, auto, koira ja kaikki sellainen, joka kuuluu vain aikuisikään. Otetaan askel etäämmäs ja katotaan elämää laajemmin. Mä tykkään yleensäkin ottaa askeleen kauemmas ja kattella asiaa kuin asiaa joko monelta kantilta (koska niitä on aina monta) taikka laajasti noin muuten. Vaikka huvikseni välillä raivoonkin jostain höperöstä nykyajan ilmiöstä. Niissä on aina vakava totuus ja mielipide takana, mutta myös huumorinpilke.

Ne kaksi tärkeintä, jotka koen, että mulla on ollut aina sisimmässäni, on tässä. Ensimmäinen on mielikuvitus! Perustelen tän sillä, että vaikka elämässä olis mikä tilanne, niin mielikuvitus auttaa kahlaamaan vaikka minkä läpi. Lapsena olin ihan muissa maailmoissa mielikuvitukseni kanssa ja se on vaan jatkunut. Oon oikeestaan vasta aikuisena tajunnukki, että mielikuvitus ei oo ihan kaikilla samanlainen. Mielikuvituksen ja unelmoinnin linkitän samaan nippuun. Mullahan pyörii kaikennäkösiä visioita päässä aivan lakkaamatta. Käyn kuvitteellisia keskusteluja, pohdin ties mitä juttuja tyyliin ”mitä muuttaisin tässä asiassa”, kuvittelen mitä tekisin jos olisin jumala tai diktaattori (ehkä onneks en ole!), visioin, että millaista olis jossain paikassa, jossa en ole koskaan käynyt, pohdin miten maailma olis edenny, jos joku juttu olis jääny tapahtumatta (semmonen tietokoneohjelma olis kiva!), mietin mitä tulevaisuus voisi olla, mietin mitä jos pääsisin käpälöimään aikakoneen vipuja, mietin millaisia pikku muutoksia elämässä voisi tehdä (vaikka puutarhassa), mainitakseni tässä nyt vaan pienen osan kaikesta mitä päässä liikkuu. Voin kertoo, että koskaan ei oo kovin tylsää!

Se toinen elämän tärkeä asia on asenne ja erityisesti siis optimistinen asenne, jolloin lasi on aina puoliksi täynnä! On ollu järkyttävä tajuta, että on niin paljon ihmisiä, joilla lasi on aina puoliksi tyhjä, ihan joka päivä, vaikka kaikki on oikeesti ihan hyvin ja eletään Suomi-nimisessä onnelassa, jossa poliisi ei ammu sua kadulla, mafia potki tai tapa suojelurahojen takia, tukia tursuu ties miten monenlaisia, ei joudu vankilaan mielipiteen takia, tipu parvekkeelta tai ikkunasta jos on eri mieltä kuin Niinistö, voi ihan tosi paljon vaikuttaa omaan elämän kulkuun. Asenne vie läpi harmaan kiven. Tottakai jokaisella on paskat hetket ja paskat fiilikset, mutta siihen ei kyllä kenenkään toivoisi juuttuvan. Mulla on tässä nyt ollu viiden kuukauden syöpä-painajainen, mutta aika paljon ihania ja piristäviä juttuja joka välissä! Valoa näkyy tunnelin päässä, mutta ei sillä tavalla… mikään jeesus ei kattele siellä toisella puolella, vaan kohta tulee kevät ja kesä ja hoidotkin on kolmen viikon päästä ohi! Kellään ei elämä oo pelkkää pullamössöä ja kermavaahtoa (miettikää vaikka Aira Samulinia!) ja silti sitä voi joka ikinen päivä valita sen oman asenteen. Se on oma valinta. Ja tämä pätee nimen omaan myös elämään vauvasta vaariin. Että näillä perusteilla aattelen näitä asioita. Mitäs sää aattelet??