Fiilisten summaus

 

Kolmen tenorin joululaulut, aamupala edessä, joululehtiä ja kirjoja pinoittain selailtavana, ulkona ihana lumipeite maassa ja puissa, elokuvia mistä valita mieleisimmät, suklaata ja muita herkkuja ulottuvilla!

Oon ihan hemskatin tyytyväinen, eipäs kun onnellinen siitä, että viimeinen sytokerta on takana ja oirepäivät hiipuneet! Välillä naurattaa ihan ääneen ja mieli on niin valoisa kuin tässä hiukka uupuneessa tilassa vaan voi olla!

Mutta olipahan vuosi. Etenkin viimeinen puolivuotiskausi oli kyllä … sanotaanko nätisti et stressaava ja pelottava! Jotain, mitä en olisi ikinä uskonut kokevani. Diagnoosi, sairastumiskriisi, leikkauksen odottelu, siitä toipuminen (edelleen kesken), sytot, niiden oireet… kaikki se jonka suossa on rämmitty puoli vuotta voimien rippeillä. Ja joka uudenlaisena yhä jatkuu, mutta siitä tuonnempana.

Esimerkiksi mustalla huumorilla on menty eteenpäin. Ja etenkin realismilla, koska en tykkää narrata itteäni ja muita sellaisella tekopirteydellä. Mun mielestä se johtaa suuriin pettymyksiin vain. Sillon ihan alussahan mä otin realismin heti kämmeniin ja sanoin, että joko mulla ei ole syöpää, tai on, mutta se on pienellä alueella ja saadaan pienellä leikkauksella pois tai sitten syöpä on levinny, mutta voidaan hoitaa, taikka viimosena vaihtoehtona syöpä ois levinny ja mitään ei olis tehtävissä. No kohta kolmehan se sitten oli; levinnyt, mutta hoidettavissa!

Samoilla mennään eteenpäin. En siis paina päätä pensaaseen edelleenkään, vaan katon realismia silmiin. Mutta se ei tarkota sitä, että muhin täällä jossain kauheissa syövereissä! Sitä voi olla hankala hahmottaa jos ei olla kasvokkain, niin ku nyt blogilukijoiden kanssa ei yleensä ollakaan. Mutta voin kertoo, että jos näen ystäviä tai sukulaisia (usein sama asia), niin kirjoitettuna meidän höpinät olis aika rankkoja, mutta oikeesti siinä tilanteessa me käkätetään katketaksemme ja vuoron perään lyödään vettä myllyyn vaan lisää ja taas nauretaan ihan hulluna. Jostakusta se vois ehkä tuntua ankeelta höpinältä, mutta meille se on puhdistus ja maailmanparannus. Elikkä tahtoo sanoa, että vaikka näyttäis synkeeltä, en ole pessimismin vallassa. Musta on välillä tolkuttoman hauska revitellä ja raivota etenkin nykyajasta. Silti koen olevani vahvasti optimisti, mustan huumorin tvistillä tietty!