Eilen oli kaupunkimaanantai. Menin miehen kyydillä jo kahdeksaksi Bacara Doppioon, siihen Sokoksen ihanaan italialaiskahvilaan, jossa kävin mielelläni jo viime keväänä. Mulla oli treffit ystäväni kanssa siellä, mutta vasta joskus kymmenen-yhdentoista välillä. Koska en kuitenkaan nykyään jaksa heilua kylillä entiseen malliin, niin jumituin treffikaffilaan jo hyvissä ajoin aamusta. Söin jonkun ihanan täytetyn croissantin ja join chai latten. (Se on juoma jonka usein tilaan, jos kahvilassa ei ole laajaa herkullista teelistaa.) Tykkään myös tuosta Bacaro Doppion sisustuksesta ja kävin oikein zoomaamassa, että mitä vanhoja kirjoja yhdellä hyllyllä on ja sain vähän sätkyn; siellä on Uuno Kailaan runoja! Miten voi joku niin ihana kirja olla rekvisiittana?! Mä pelkään, että tuollaiset rekvisiitat vipataan rodeen, heti kun kahvilan ilmettä muutetaan! Auts!!
Sitten vaan nököttelin ja lueskelin blogeja ja sen semmosta, kunnes kyllästyin nököttämään ja lähin käymään ostoksilla Sokoksen ekokosmetiikkaosastolla. Ostan näet yhä joulukalenteriini löytöjä ens jouluksi. Nyt on 13 luukkua täytetty, kun Sokokselta löytyi eilen kaksi juttua. Ostin muuten niiden lisäksi ihan hillittömästä uteliaisuudesta Kölninvettä, eli sitä 4711:stä pienen pullon. Sehän on kaikkien tuoksujen esiäiti, klassikoiden klassikko, jonka jokaisen pitäis tuntea, mutta mulle se on ainaki aikusiällä jääny vähän hämärän peittoon. Miesten kempparihyllystähän se löytyi, enkä olisi ehkä sitä ostanutkaan, ellen olis etukäteen lukenu, että se on nimen omaan unisex-tuoksu. Ja kun sitten illalla pullon avasin ja kokeilin miltä se tuoksuu iholla, niin musta tuli heti fani! Ihanaa bergamottia!! Sen Top Notes on Lemon, Bergamot ja Orange. Voisin uida siinä, se on niin ihana! Tästä tulee mun kesätuoksu.
Aikani kierreltyä Sokoksen kempparissa palasin Bacaro Doppioon väijymään, että koska se herkullinen salaattibuffet aukee. Siis mä en käsitä mitä ne jumittaa sen kanssa; se oli valmis vasta klo 11, kun olin käyny jo kolmesti sitä kyselemässä. Ja sitten kun menin sitä vihdoin jonottamaan, niin edessä seisoi joku muutaman naisen lounaspoppoo, jota palveli vain yks myyjä. Yks hidas myyjä. Voi luoja! No, se ihana vuohenjuustosalaatti on palannut (paitsi ne vuohenjuustot ei ole enää kämmenen kokoisia kiekkoja, vaan pienempää murua ja pensasmustikat puuttuu), joten sain luotua lautaselleni ihanan pienen salaatin. Ystävää oli todella ihana nähdä ja sain sydämenmuotoisen suklaarasian häneltä lahjaksi! Kiitos rakas E!
Iltapäivällä siirryin Sokokselta Ruuskasentaloon, jossa sijaitsee Lie-Mi-niminen ravintola. Siellä mulla oli treffit toisen ystävän kanssa. Hän on samalla mun mentori yhdessä asiassa nykyään ja meillä todella riittää asiaa pureksittavaksi. Kiitos ihana U! Mun nykyinen olotila, elikkä se, että aivot ja kroppa elää aivan eri sfääreissä, hankaloittaa jonkun verran näitä syömisiä ravintoloissa. Mun mieli haalii kaikenlaista, tuollakin ajattelin, että söiskö dumblingseja ja papaijasalaattia ja oisko viel joku keitto… no sittenhän siellä olikin vain lounastarjoilu ja valitsin kolmesta vaihtoehdosta pienimmän, eli nuudeliannoksen, joka sitten osoittautui niin isoksi, että en jaksanu ihan kaikkea. Tää on vähän piinaavaa, kun mun mielestä lautaselle ei saa jättää ruokaa. Ja nyt mulla ei ollu mitään rasiaa edes mukana, kuten monesti. Toisin sanoen masu tulee nopsemmin täyteen, kuin mieli tajuaakaan! No kaiken tään syömisen jälkeen menin vielä uimahalliin ja polskuttelin vesijumpassa (suurimman osan aikaa ypöyksin) melkein puoli tuntia! Vähän lyhyeksi jäi se 1,5h uimahallikäynti, mutta ens kerralla sitten pitkän kaavan kautta!
8 kommenttia:
Ihana päivä sulla! Tuli flashback teinivuosilta, kun piti käyttää 4711 -tuoksua. Kaikkea hyvää t Etta
Piti ihan kuvista tarkistaa, että olikohan se justiin tuo sama kahvila, jossa poikettiin lauantaina kahvilla & teellä ja olihan se. Viihtyisä ja vaikka oli silloin ihan täpötäynnä ihmisiä, ei ollut mitään kilinää ja kolinaa ja älämölöä, vaan ihanan rauhallista. Sanoinkin miehelle, että tää on niitä asioita, joita tekisin, jos asuttaisiin Tampereella tai jossain muussa isossa kaupungissa (mulle Tampere) on iso. Eli siis tulisin kahvilaan ihan vaan itseksenikin istuskelemaan ja juomaan teetä tai kahvia. (Vähän kyllä ihmettelin, että noinkin kivassa paikassa tee oli itsetehtävää pussiteetä, jos ei halunnut juoda sitä mustaa, joka oli valmiina pannussa).
Oikeasti oli tarkoitus mennä käymään Teehuone The Hiddenissä, mutta se nyt jäi tällä reissulla. Ehkä ens kerralla sitten, se kiinnostelis.
Samoin Teehuone Kanava, joka mainostaa just noita dumblingseja, joista en edes tiedä mitä ne on :). Kai se selviää, kun ekan kerran syö.
Etta; Ihana flashback! 😍
Kiitos samoin!! 🥰
Annukka; Wau, oot ollu samassa kahvilassa ihan lähipäivinä! 😃
Ja mitäs nuo kaks muuta kahvilaa onkaan, multa on menny ihan ohitte. Pakko tutustua niihinkin! Joo, kahvilakulttuuri alkoi mulla oikeestaan jo -95 kun muutin Tampereelle. Alkuun tosin ihan hurjana luksusjuttuna, kun köyhänä ei kahviloissa voinu mitenkään rampata. Nyt tili sallii jo hiukan enemmän kahvilassa notkumista. 😊
Toi teeasia on semmonen, joka mua ihmetyttää kahviloissa! Voisko sen verran panostaa, että hankkis kunnon teetä, kun niistä sentään joutuu maksamaan! Kunnon tee ei siis ole pussitee, ei kahvilassa.
Olipas mukavaa luettavaa. Ensi kerralla kun käymme sielläpäin, niin käyn testaamassa Bacaro Doppion :)
Kiitos vinkistä :D
Birgitta; Kiva kuulla! 😊 Jees, sinne kannattaa mennä klo 11 aikaan (tai jälkeen) jos haluaa salaattia. Joka muuten on ihanaa!!
Tätä oli ihana lukea, ihan kuin olisin ollut itse mukana. Myös kuvat olivat kauniita 😍
Mannaryyni; Kiitos, ihana kuulla! 🥰
Lähetä kommentti