Mitä löytyy yöpöydän kirjapinosta?

 

Minähän oon siis mahdoton kirjafriikki! Ja mun mielestä kirja pitää omistaa, jos se on hyvä, eli siksi käytän nykyään tosi vähän kirjastoa. Meillä onkin sen takia ihan oma kirjastohuone ja sen lisäksi yläaulassa on uutuuskirjojen hylly, keittiössä ja konttorissa keittokirjahyllyt, olkkarissa elokuva- ja teatterikirjoja, sekä näyttelijöitten elämäkertoja ja muistelmia ja kaikkea sellasta aiheeseen liittyvää.

Vaikkakin oon tosi hidas lukemaan! Haluan makustella hyviä kirjoja hitaasti, ettei ne loppuisi liian aikasin. Toki monta kertaa pohdin, että ehdinkö lukea kaikkia kirjojani tämän elämän aikana. Kirjahyllyissä on lukematon määrä lukemattomia kirjoja. Poistojakin oon tietysti tehnyt, sillä mieli muuttuu vuosikymmenien aikana ja muutenkin monesta kirjasta on sellanen olo, että en lue tätä varmaan koskaan uudestaan. Sillon annan hyllytilan jollekin paremmalle löydölle. Mun kirjamaku on aika laaja ja siksipä hyllyistä löytyy vaikka mitä. Yöpöydällä on tällä hetkellä nämä;

Jälkikasvulta on lainassa ”Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus”, jota en kyllä ole vielä selaamista pitemmälle päässyt. Mutta ihan kannatettavaa olis lukea ajatuksen kanssa tällastakin asiaa. Vaikkakin oon sitä mieltä, että ne kommunikoinnin ongelmat tulee suurimmaks osaksi nykyään siitä, kun viestitellään kirjoittamalla. Ne viestit voidaan lukea ihan eri ääninsävyllä kuin kirjoittaja tarkoittaa, eikä silmän pilkettäkään näe. Joten solmuunhan se menee.

Seuraava pinon kirja on Jenna Kostetin ”Margaretin synti”. Se perustuu löyhästi tuomiokirjoihin 1600-luvun Turussa ja on tosi mielenkiintoinen teos! Olen lukenut siitä tällä hetkellä noin puolet ja tykkään kyllä. Suosittelen! Jos kuva ei näy kunnolla, niin kirjan kantava juoni on siinä, että Margareta on tappanut miehensä ja istuu vankityrmässä odottamassa tuomion täytäntöönpanoa. Samalla hän puhuu ummet ja lammet vartijalle, jonka elämää kirjassa myös seurataan. Mahdollisesti Margareta ei olekaan syyllinen, vai onko…?

Muutenkin lempparikirjoihini kuuluu menneeseen aikaan sijoittuvat kertomukset, joissa on jonkinlainen todellisuus taustalla. Sama pätee elokuviin. Mun sisällä vaan asustaa se mennyttä kaipaava eksynyt sielu ja nämä lääkitsee sitä ihanasti, tässä oudossa nykyajassa, jossa joudun nyt elämään.

Jatkan kirjahöpinöitä ens viikolla ja sillon kurkistan tuota kirjapinoa syvemmälle.