Erilainen Helsinki

 

Minäpä singahdin Helsinkiin sukuloimaan! Siis taas! Vastahan mä siellä olin, tiedän, mutta koska on aika monia ihmisiä, joita täytyy tavata ja viimeksi sairastumisen takia osa tapaamisista meni myttyyn, niin nyt tein uuden yrityksen.

Ja nyt pääsin tutustumaan vähän erilaiseen Helsinkiin, rauhalliseen ja kartanomaiseen miljööseen. Kiepuin nimittäin Herttoniemen kartanon puutarhassa!

Herttoniemen kartanon on omistanut 1700-luvulla mm Abraham Wetter (Helsingin pormestari), Suomenlinnan rakennuttaja Ehrensvärd, sitten eräs von Spången perusti tänne fajanssitehtaan, jonka osakkaana oli mm Sederholm. 1800-luvulla uusi omistaja Cronstedt muutti fajanssitehtaan kartanon päärakennukseksi!

Tämän jälkeen kartanon omisti Bergbom. Viimeinen omistaja John Bergbom ammuttiin punaisten toimesta marraskuussa 1917 aamiaispöytänsä ääreen, kun punaiset murtautuivat kartanoon etsimään aseita. 

Muutenkin entisten omistajien tarinoissa on kiehtovia elementtejä. Hra Cronstedt osallistui mm Yhdysvaltain vapaussotaan. Voin kyllä aika tavalla kuvitella sitä pasteeraamisen ja pönötyksen määrää tälläkin tontilla vuosisatojen kuluessa!

Nykyään kartano on museona, pehtoorin tuvassa sijaitsee ravintola ja tontilla on edelleen upea puisto ja kaikenlaisia museorakennuksia.

Kartanolla on myös kuvattu elokuvia; Kulkurin valssi, Katariina ja Munkkiniemen kreivi, Rosvo-Roope, Ollin oppivuodet ja Rautakylän vanha parooni.

Mielikuvitushan tämmöisissä paikoissa aina lähtee laukalle. Melkein jo suunnittelin istutuksia ja sisustuksia kartanon uusimpana omistajana. Vieressä kulkeva vilkas tie kuitenkin vähän häiritsee orientoitumista kartanonrouvan elämään, joten jätetään tämä nyt vain harkinnan asteelle.

Ja koska junaan ei pääse kulkematta Hesan keskustan läpi, kävin Redin vintagekaupassa, Yliopiston metroaseman vintage-UFFilla, Rosebudissa ja Old Tea Shopissa ennen kotimatkaa.

Vähän sitä sun tätä tarttui käpäläänkin, mutta siitä kuitenkin tuonnempana lisää.

Olotiloja

Nyt mun Letrozoltauko on kestänyt kuukauden ja on aika tehdä pientä katsausta siitä, miten tauko on vaikuttanut erilaisiin oireisiin. Ja onhan se vaikuttanut!

Vertaan nykyhetkeä siis maaliskuuhun. Ensinnäkin neuropatia jaloissa on vähentynyt. Se on vähän niin kuin tinnitus; useimmiten en huomaa sitä, mutta siellä se on, koko ajan. Pienesti. Lonkkien jäykkyys liikkeelle lähtiessä on vähäisempää, mutta sitäkin siis vielä on. Yskä on melkein poissa. Yskittää joskus kun syö jotain, mutta muuten ihan tavallisesti, eli satunnaisesti. Nenän kuivuminen ei ole enää paha. Huikee ylläri on se, että leukanivel ei yhtäkkiä kloksu juuri ollenkaan! Kuumia aaltoja on silloin tällöin, mutta vähemmän kuin pahimpina hetkinä. Peukalokipu eli napsusormi/jännetupen tulehdus on hellittämässä, ihme kyllä!! Se on ollut suuri vaiva ja tosi kipeä kaiken tekemisen aikana. Edelleen se on arka, mutta en sentään ulvaise joka kerta kun peukalo tökkää johonkin. ”Pimenemistä”, väsymystä, ritakipua, päänsärkyä, ranteiden ja olkapäiden aristusta tai vatsan aristusta ei ole enää yhtään ja ne väistyivät jo maaliskuun lopulla itsekseen. Nämä muut oireet voikin sitten lukea Letrozolin piikkiin. Edelleen hengästyn ja väsähdän jos joudun kävelemään nopeasti ja jos pitää seisoskella paljon, niin kaipaan istumaan. Muuten mulla on melko normaali olo ja henkisestikin koko ajan parempi!

Lääkäri sanoi, että peukalon pitäisi olla täydessä levossa ja siksi ostinkin apteekista melko tyyriin peukalotuen, joka kuitenkin auttaa. Ja samalla napsin lääkkeitä kolmasti päivässä. Kysyin, että alkaako nämä mun oireet uudelleen, kun jatkan Letrojen syömistä, niin hän sanoi, että sitä ei tiedä, mutta että mun kroppa on jo vähän tottunut siihen lääkkeeseen, joten luultavasti oireet väistyy itsekseen ajan kanssa. (Kaikillehan niin ei käy.) Ja että Letroja en saa kokonaan jättää pois. Että jos vain kestän oireet, niin näillä mennään. Ja mikäpäs tässä on kestäessä, ei nämä oireet ole mun mielestä pahoja ollenkaan. Sytojen jälkeiset päivät oli pahoja, mutta nekin olis voineet olla vielä pahempia. Että siitä vertailukohtaa. Sanoisin, että olen onnenmyyrä, kun olen nyt tässä melko terveenä ja hyvillä mielin.

Mukavaa viikkoa teille lukijat!

 

Laukkuja, osa 51

 

Cath Kidston-merkkinen olkalaukku, kirpparilöytönä mahtava!

Laukun etuläpässä on pieni vetoketjutasku, takana hiukan isompi vetoketjutasku. Soljet on valesokia, eli läppä kiinnitetään neppareilla. Läpän alla etupuolella on iso vetoketjutasku, johon mahtuu suurempikin lompakko tai silmälasikotelo ym. Varsinainen laukun sisus on vuorattu tummanruskealla kankaalla ja sisällä on etuseinämässä kaksi pientä avotaskua ja takaseinämässä yksi tilava vetoketjutasku. Laukku on tilava ja helppokäyttöinen. Pintamateriaali on muovinen (muovitettu kangas?) ja väri aika kirkkaan punainen omaan makuun, jonka takia olen vähemmän tätä laukkua käyttänyt. Tätä laukkua testailen vielä ja mietin jatkoa, että säästänkö vai laitanko kiertoon.

Kosmetiikka (taas) lopussa

 

…joten EccoVerdeltä tilaamaan vaan!

Tällä kertaa jätin hiusmuotoilutuotteet (heh heh) tietysti pois, mutta keskityin uhkaavasti loppuviin dödöihin ja hammastahnoihin. Dödöjä valitsin kolme ja kaupanpäällisiksi sain vielä yhden ilmaistuotteen. Greenaturalin ’mirha ja santelipuusuihke’ on helppo ja ihan pitävä. Minähän olen siis superhikoilija, joten parhaita tämmösille hikitursuille on kuitenkin nuo voidemaiset dödöt, joissa ei ole alumiinisuoloja (joita olen pääosin vältellyt), kuten Schmidt’s ’Bergamot & Lime’, oOlution ’Sitrus’ ja Ben & Anna ’Persian lime’. Suihkedödössä on se hyvä puoli, että se ei takerru vaatteisiin ja se on helppo pestä pois, joskaan se ei ole superpitävä. Voidedödöt taas pitää, mutta niistä jää vaatteeseen jäämiä (ei kuitenkaan minkäänlaisia pysyviä tahroja) ja ne on jynssättävä kunnolla kainaloistakin pois.

Hammastahnoista tuli tilattua Georganics ’Orange’, Ben & Anna ’Strawberry’, Fair Scuared ’Coconut’, jotka on purkissa olevia voidemaisia tahnoja, jotka maistuu hyvältä, on tehokkaita ja helvetin riittoisia ja siten suhteellisen halpoja. Ilmaisnäytteeksi sain Officina Naturae ’Menta mint’ -geelitahnan, joka ei ole mun mielestä maksamisen väärti. Täytyy ensi kerralla ehkä jättää nämä ilmaisnäytteet pois.

Sitten mukana on vielä Organic Shopin ’Banana & Jasmine’-shampoo ja Sisi and Joen korjaava hoitoaine, Organic Shopin ’Ylang-Ylang&Neroli’- vartalovoidemousse, Whamisan ’Organic Flowers’ -ravitseva kasvovoide, joka on kyllä naurettavan minikokoisessa purkissa ja siksi myös sikakallis (5g 9,39€!). Mutta katsotaan mitä mieltä siitä olen ja jatkanko merkkiin tutustumista jatkossa. 

Yllätysnäytteenä (ilmaisena siis) sain pikkuriikkisen mystisen purkin, jossa pienen investigeeraamisen jälkeen luulen olevan kasvovoidetta. En ole mikään alennuksien ja ilmaisasioiden perässä juoksija, elikkä en ikinä osta mitään vain siksi ’kun se oli niin halpa’, joten vähän kiikun kaakun suhtaudun näihin näytteisiin kyllä. Jos ne ei ole tuotteita, joita oikeasti haluan, niin miksi kuluttaa niihin käytettyjä materiaaleja ja jonkun pakkaajan vaivoja lisäämällä ne tilaukseen? Ihmettelen vaan. Lopuksi paketista löytyy vielä pari kosteuspyyhepakkausta La Saponaria 20kpl ’Calendula & Camomilla’ ja I Provenzali 64kpl. Lähinnä vauvoille tarkoitettuja, joten sopii herkälle aikuisenkin iholle ihan takuulla.

Yöpöydän kirjapino, osa 5

Luin jonkun lehtijutun tästä ”Vangittu prinsessa”-kirjasta ehkä reilu vuosi sitten ja päätin, että tämä on hankittava. Ei hän oikeasti ole siis prinsessa, eikä vangittukaan, vaan Tamperelainen tyttö 1920-luvulta, joka alkaa pitää päiväkirjaa. Kirjan nimi muodostuu siitä, että tuon ajan sääty-yhteiskunnan raunioissa oli vielä tietyllä tavalla hienoista yläluokkaa, eikä tämä tyttö kuulunut köyhälistöön tai työväenluokkaan. Toisaalta nimen ”vangittu”-osuus tulee siitä, että tyttö oli hyvin ujo ja sivustakatsoja eri tilanteissa ja elämänvaiheissa. Itse hän käyttää tuota nimitystä päiväkirjassa ollessaan kipeänä, eli maatessaan luumädän kourissa sairaalassa.

Valtavasta määrästä päiväkirjatekstiä on tiivistetty kirjaan sopiva määrä. Hauskaa on, että tuo sadan vuoden takainen elämä vertautuu nykyaikaan yllättävällä tavalla; uutuutta on lentokoneet, moottoriveneet, autot ja etenkin nuoren tytön elämän mullistava radio. Vähän niin kuin nykyään on some, samalla tavalla 100 vuotta sitten nuoriso koukuttui radioon. Tyttö seuraa innokkaasti uutuuksia, haaveilee matkustamisesta ja mikä yllättävintä; tuntee kiinnostusta - ei poikiin - vaan naisiin. Monella tapaa siis ajankohtainen tai sanoisko ’aikojenkohtainen’, sillä kertoohan tämä sekä sadan vuoden takaisesta ajasta, että samalla nykyajasta, tai ainakin vertautuu nykyaikaan hyvin. Ei kai sitä turhaan sanota, että ’historia toistaa itseään’? Vaikka jokainen sukupolvi muka luuleekin aina keksivänsä sen pyörän ensimmäisenä.

Kirjan alussa on kirjan tekijän alkuselostus, joka ei ole puiseva, niin kuin ihan liian usein kirjoissa valitettavasti on. Itse teksti juoksee sujuvasti ja runoja, sekä kuviakin löytyy. Tätä voin innokkaasti suositella!

Jasmine Westerlundin kirja ”Olly Donnerin kiehtova elämä” on seuraavana huojuvassa pinossa. Ensinnäkin Olly oli naimisissa Jörn Donnerin sedän kanssa. Ja toisekseen Olly oli omaa sukua Sinebrychoff, eli taidemuseon perustaja Paul Sinebrychoffin veljen tytär. Lähtökohtaisestikin hän oli siis jo aika mielenkiintoisista piireistä!

Hieman kuten ’Vangittu prinsessakin’ Olly eli Olga haaveilee suuresta maailmasta ja siellä myös tulee elämään. Kulttuuria Euroopan eri kohteissa, parantolaelämää, rantabulevardeja, yläluokkaista nautiskelua loistohotelleissa ja ystävien tapaamista! Kirjoittamista. Valokuvissa Olly on häämatkalla Bernissä, istuu penkillä Italiassa, ratsastaa kamelilla Oletettavasti Egyptissä, Olly onkii kalliolla, soutelee järvellä, loputtomasti hienoja kartanoita ja tietysti Ollyn itsensä kuvia, joissa on upeat vaatteet, suuret hatut ja valloittava hymy. Ihan samanlaista, jota voisin itsekin elää vaivatta! Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää upeutta ja iloa, vaan Ollynkin elämän kudelmaa tummentaa sairaudet, menetykset ja surut, kuten meillä kaikilla. Luulen, että sisälle Ollyn elämään on helppo solahtaa sielun silmin.

Minusta on valloittavaa, kun Jasmine Westerlund kertoo aluksi, että hän luuli joutuvansa keksimään Ollyn tarinaan lähes kaiken, koska materiaalia ei juurikaan ollut. Sitten avattiin Åbo Akademin Donnerien arkistot ja tilanne kiepsahti päinvastaiseksi; materiaalia oli yhtäkkiä henkeäsalpaavan paljon, hyllymetreittäin! Oli kirjeitä, muistiinpanoja, kuitteja, pohjapiirroksia, lippusia ja lappusia, sähkeitä, ruokalistoja, postikortteja… Olen ihastunut tähän kirjaan jo nyt, vaikka en ole vielä lukenut sitä paria sivua pitemmälle. Joskus vain käy näin, että heti alussa tietää että no nyt! Ja sitten se on menoa. Ja taas ollaan tässä: entisajan naisen elämää tutkimassa, ja sehän se on kiinnostuksen kohteista ehkä ykkösenä minullakin.

Taasko mää löysin uuden kahvilan?!

Mä oon kyllä eri haka tässä, kahviloiden löytämisessä! Tai no tää kahvila lymys multa kyllä aika tehokkaasti, mutta puolustaudun sillä, että viime kesäkuun jälkeen en ole kahviloissa käynyt, paitti nyt ihan viime viikkoina, joten miten mitään voi löytää jos mitään ei etsi. Mutta tänne mä tumpsahdin siis ihan vahingossa, kun kuljin Stokkan ylimmän kerroksen lelukaupan läpi ja huomasin vähän puolipiilossa olevan oviaukon, josta pääsee Relove-kaupan läpi kahvilaan! Ihan sama paikka, missä Stokkan kahvila on iät ja ajat ollu, mutta nyt vain tosi paljon viihtyisämmän näköisenä. Ja enemmän piilossa. Ite oon ehtiny notkua täällä jo kahdesti ja tunnelma on molemmilla kerroilla ollut rauhallinen ja suloinen. Tekee mieli käpristyä soffalle, syödä herkkuja, juoda teetä tai chai lattee, lukea ja lopulta nukahtaa. Semmoinen paikka tämä on. Tampereen Stokkan Relove-kaffila!

Burberry; Touch for men

Tämä Burberry on peritty appiukolta! En siis saanut sitä häneltä, vaan se oli hänen tuoksunsa ja kun sitten käytiin läpi hänen jäämistöään, en malttanut heittää tätä pois. Lopulta aloin pitää tästä itse! 

Burberry on brittiläinen luksusmuotitalo, jonka perusti parikymppinen Thomas Burberry Lontoossa vuonna 1856, eli vanha on tämäkin merkki! Nimi oli alunperin ’Burberry’, mutta muutettiin sitten ’Burberry’s’-nimiseksi ja palautettiin takaisin alkuperäiseen vasta 1998. Burberryn tuotemaailmaa ovat vaatteet, asusteet, laukut ja tuoksut. Kuninkaallinen perhekin on suosinut Burberryä. Burberryn ensimmäinen parfyymi oli ’Burberry for men’ 1981, eli he laajensivat tuoksujen maailmaan yllättävänkin myöhään. Tämä nyt esiteltävä on kuitenkin eri tuoksu, ”Touch for men” joka julkaistiin vuonna 2000. Burberry on julkaissut noin 100 parfyymiä tähän mennessä. Vuonna 2022 Burberry kielsi tuotannossaan eksoottisten nahkojen, kuten käärmeiden ja alligaattoreiden käytön.

Fragrantican sivuilla tuoksusta sanotaan näin;

Top Notes:

Violet Leaf, Artemisia, Mandarin Orange

Middle Notes:

White Pepper, Cedar, Nutmeg

Base Notes:

White Musk, Tonka Bean, Vetiver

Tuoksun kesto: keskiverto

Tuoksun voimakkuus: keskiverto

Kohderyhmä: enemmän miehet

Minun nenääni tuoksu alkaa pyöreän pehmeänä, muhkean voimakkaana, miellyttävän puumaisena. Sen jälkeen tulee se jännä pehmeä tuoksu, jonka yhdistää miesten tuoksuihin, mutta joka ei minusta mitenkään poissulje etteikö nainenkin sitä voisi käyttää, eli se ei ole yhtään liian miesten tuoksu. Sanoisin, että tuoksu on keskiverto kestoltaan, eikä mikään vahva voimakkuudeltaan, siis keskiverto sekin. Mutta kohderyhmä on minusta kyllä unisex. Paitsi jos on käynyt niin, että tämä tuoksu on vanhentunut ja muuttunut! Koska kyllähän tämä on ostettu reilusti yli 10 vuotta sitten… en tiedä. Joka tapauksessa juuri tämä pullo, joka minulla on, vaikuttaa ihan sopivalta naisenkin tuoksumaailmaan.

Piirillä lounaalla

 

Päätin singahtaa pohjanmaalle pitkästä aikaa. Ja koska täälä on hauska kokeilla aina jotain uusia paikkoja, niin päätettiin siskon kans tsekata Piirin Verstas-lounaspaikka. (Piiri on lyhenne virallisesta ”Piirimielisairaala”-nimestä.) Alueena tää vanha mielisairaalan alue on kaunis, täynnä vanhoja rakennuksia ja myös uutta vanhaan rakennuskantaan sopivaa arkkitehtuuria. Kannattaa tutustua, jos olet haahuilemassa Seinäjoen läpi tai tepastelet muuten vain Törnävällä. Katso ihmeessä itse mitä kaikkea PIIRILTÄ löytyy! Nimiä klikkailemalla pääset yritysten sivuille.

Pakko todeta ykskantaan, että lounas oli tosi maukas ja hyvä! Montaa eri salaattia, ohraa ja perunaa, sekä tofua ja kanaa. Oli ihan pakko santsata. Suosittelut!

Aika- ja paikkakäsityksestä

 

Tulin miettineeksi aikakäsitystäni. Tai oikeastaan sitä miten suunnittelen aikaani. Oikeastaan siihen on neljä porrasta. Mulla on oltava paperinen kalenteri ja nykyään sen on oltava iso kalenteri, johon mahtuu paljon tekstiä. Hahmotan siis tulevaa aikaa ensin vuoden periodina, ei vuotta eteenpäin, vaan täyden kalenterivuoden, kuten 2024. Vuoden ajalle suunnittelen ja merkitsen suuret tapahtumat, toistuvat tapahtumat ja isot tärkeät asiat. Niitä ei yleensä ole kauheasti. Seuraava porras on kuukausi. Suunnittelen jokaisen alkavan kuukauden pääpiirteet kalenteriin edellisen kuukauden aikana. Kuten matkustelut, lääkärikäynnit, työt, vierailut, tapaamiset ja sen sellaiset. Kuukausi täyttyy yleensä aika pian kuun alussa. Kolmas askelma on tärkein ja se on tuleva viikko! Viikon ohjelma on tarkempi kuin kuukauden ja siinä on yleensä 2-4 päivää, jolloin on aika täyttä. Muina päivinä koetan levätä. (Introverttipiirre.)

Jokaiseen tulevaan viikkoon orientoidun jo edellisen viikon aikana. Tiedän minä päivänä teen mitäkin, minne menen ja ketä tapaan. Viikon ohjelma on tunnilleen tarkka. Niiden päivien varalle kun en mene kotoa minnekään, kalenterin reunassa on to do-lista, jossa lukee sille viikolle suunnitellut hoidettavat asiat, kuten vaikkapa laskujen maksua, kelatietojen tarkistelua, lääkäriaikojen varaamista ja sen sellaista. Neljäs askel on tietysti sitten vuorokausi. Jos jokainen viikko tarkentuu tunnilleen edellisellä viikolla, niin vuorokausi tarkentuu sitten päivää paria aiemmin vielä tarkemmaksi. Jos ohjelmassa on vaikka uimahallia ja lääkärikäyntiä, niin vuorokausisuunnitelmassa täytän niiden väliin jäävät aukot ja pohdin missä syön, pitääkö jotain pikkuasioita vielä hoitaa samana päivänä ja esim mitä reittejä kuljen.

Tää voi kuulostaa kamalan säntilliseltä ja ankeelta, mutta mulle on helpointa tukeutua tarkkoihin suunnitelmiin. Se ei silti meinaa sitä, ettenkö voisi lennossa muuttaa suunnitelmia, olen siinä jopa hyvä! Tänään tajusin, että tämä mun aikakäsitys on läheistä sukua paikkakäsitykselle. Mä näen ajan yhtä aikaa sekä ”vaakatasossa” eli sen mitä on tässä hetkessä, että ”ylhäältä päin” eli kalenterina ja sen jaksoina. Samalla tavoin koen paikkakäsityksen; näen mielessäni yhtä aikaa paikan jossa olen ja karttanäkymän. Eli käsitän sekä sijaintini, että myös aikani kaksiulotteisesti. Vähän hassua, sillä en ole ennen ajatellut tätä näin tarkasti ja analyyttisesti. Mutta nyt mua kiinnostaisi tietää, miten te näitä asioita hahmotatte? Kuulostaako tämä mun tapa tutulta vai täysin oudolta?

Laukkuja, osa 50

 

Tätä laukkua ei voi laukkuna sanoa vintageksi, mutta esineenä kyllä, sillä se on tehty vanhan kirjan (Emännän tietokirja) kansista! Ja nyt siirrytäänkin tällai aasinsillan kautta vintagelaukuista uusiin laukkuihin. Tokihan te nyt niitäkin haluatte syynäillä?

Laukun hihna mahdollistaa laukun käytön olkalaukkuna. Laukun kansiläppä on nahkaa. Sisällä ei ole minkäänlaista vuorimateriaalia, vaan laukku on sisältä niine hyvineen kansipahvia ja nahkaa ja sillä sipuli. Pidän erityisesti lukkomekanismista, joka tuo laukun ulkonäköön persoonallista räväkkyyttä.

Huono puoli tässä laukussa on se, miten yllättävän pieni se on! Kun kansimatsku ei jousta yhtään, niin laukkuun ei mahdu esim silmälasikoteloa. Tätä vähän mietin, että löydänkö tälle tarpeeksi käyttöä, vai laitanko takaisin kiertoon…

Kirppislöytönä pieni taulu

 

Naurattaa, koska koetan nykyään vältellä kirppiksillä erityisesti koriste-esineitä! Mutta koska suurin osa kirppisroinasta ei herätä mussa mitään kiinnostusta, vaan sytyn vasta sitten kun löydän jotain oikeasti vanhaa, niin joskus tosi harvoin vielä natsaa näillä perusteilla joku esine. Näin siis päädyin ostamaan kahden euron hintaisen pienen taulun, jossa on ehkä joku ranskalainen piikatyttö, kaiverruksin koristettuja luu- (tai sarvi-) levyjä kehyksenä, Raamatusta repäisty Saarnaajankirjan lehti takapuolella, vähän hajonnut ja rujo, joskus korjailtu, mutta jotenkin söötti meininki ja mukava henki kaiken kaikkiaan. Tämmöisiä minä sanon löydöiksi. Ei hinnan takia, vaan iän.

J.K. Tässä välissä olin sukuloimassa ja meinasin tipahtaa soffalta, kun huomasin heidän seinällään samankaltaisen (eri kuva ja vähemmän kaiverruksia) taulun! Sainkin sitten tietää, että sekä kehys, että maalauksen pohjamateriaali on norsunluuta!! Oon jo kauan haaveillut, että olis ihana löytää joku antiikkinen norsunluuesine! Norsujen tappamista en tietenkään siedä, mutta antiikkisissa esineissä on vähän sama logiikka kuin vanhoissa turkiksissa; kun ne nyt joka tapauksessa on joskus ammoin tehty, niin ei niiden ostaminen lisää nykypäivän eläinten tuskaa mitenkään. Ja tämän taulun ikähaarukkakin oli ihana kuulla. Se on noin 1880, mahdollisesti ennemmin, mutta haarukassa 1860-1880. Olen enemmän kuin tyytyväinen! Ja muuten, sukulaistenkin taulussa taustapuolella on joku vanha kirjansivu!

Yöpöydän kirjapino, osa 4

 

Tilasin hiljattain nettidivarista itelleni tämän Mary Gallen-Kallelan kirjan. Yleensäkin kultakauden kulttuurihenkilöiden elämäkerrat on hyvin kiinnostavia, mutta erityisesti tykkään naisten ja tällaisten aikansa modernien naisten tarinoista.

Että hän tarpoi sen aikaisissa naisten vaatteissa pitkin Karjalan laulumaita miehensä mukana ja ihasteli Afrikan savanneja ja imi itseensä taidetta Italiassa. Unohtamatta kaiken alkua, eli että hän meni 18-vuotiaana (joka oli tuohon aikaan ala-ikäisyyttä vielä vuosia!) salaa kihloihin vasta aloittelevan taiteilija Gallenin kanssa. Toki Maryn isä Kaarlo Slöör oli myös taiteilija ja seikkailija muun muassa. Hän kirjoitti runoja, oli mm toimittaja ja keräsi opiskeluaikoinaan runoja Kannakselta ja Inkeristä. Hän myös suomensi Shakespearen Macbethin 1864, ollen ensimmäinen Shakespearen suomentaja. Maryn äidin äidin suku on Mattheiszenejä, jotka mm omistivat Munkkiniemen kartanon 1700-luvulla. Minusta Maryn rohkein teko tuohon aikaan oli kuitenkin esiintyminen alastonmallina miehensä maalauksissa. Kunhan luen tämän kirjan, saan ehkä selville mitä mieltä hän itse ja hänen lähisukunsa oli asiasta. Ehkä he olivat ylpeitä ja innostuneita.

No sitten tämä Wabi Sabi, joka on ollut jo kauan yöpöydälläni ja jota haluan makustella hitaasti ja pitää välillä taukoa lukemisessa.

Jostain syystä Japaniin liittyvät asiat on kiinnostaneet mua lähivuosina aika paljon ja tämän kirjan kohdalla oikein kellun kermavaahdossa ja kultahipuissa, niin sydämeenkäypää ja mieltä hellivää asiaa se tarjoaa! Jotenkin ilokseni olen havaitsevinani välillä nykyihmisten olevan myös yhä kiinnostuneempia tällaisesta ytimeen ja parhauteen keskittymisestä, sen sijaan että mietitään vaan taloutta ja haalitaan kaikkea läjäpäin vain, koska se on niin halpaa. On oltava jotain parempaa, jotain, joka kantaa elämän halki leppeämmin, eikä hukuta loputtomaan tavaramäärään. Siihen minäkin olen pitkän kiemuraisen polun kautta päätymässä.

Suosittelen tätä kirjaa todella lämpimästi!

Ihan huippu lääkärikokemus!!

 

Kannatti valittaa huonosta lääkärikokemuksesta, sillä sain saman tien uuden ajan (näillä käynneillä siis väliä kolme viikkoa, kun yleensä kolme kuukautta) ja nyt lääkäri oli oikeasti perehtynyt jo ennakolta minuun ja koko tapahtumasarjaan. Ihan aluksi kerroinkin miksi olen siellä näin nopeasti ja hän opasti minua antamaan palautteen sairaalan palautekyselyyn, jotta pomotkin näkee mitä on tapahtunut. Näin se menee hyvässä sairaanhoidossa, arvauskeksuksissa on sitten usein toinen juttu.

Tämä lääkäri todella kuunteli intensiivisesti, selitti kaiken erittäin hyvin ja ymmärrettävästi, kuunteli uudet huoleni ja teki myös tutkimuksia. Tämä lääkäri oli myös ihan kartalla mun kädestä ja sanoi, että sä et voi mennä töihin tuolla kädellä, niin kauan kuin se on kipeä! Että se vaatii lääkkeitä (joita olenkin ihan oikein ottanut, tosin vielä buranan lisäksi pitäis syödä vaikka baratabsia, koska ne vaikuttaa hiukan eri tavoin) ja täydellistä lepoa niin kauan kunnes tervehtyy. Tai ainakin kauemmin kuin tämän kaksi viikkoa, jonka nyt olen lääkkeitä syönyt. Jos se ei auta, niin sitten pitää ajatella työn vaihtoa. (Olenkin koettanut visioida, että mitä työtä voi tehdä ilman oikeaa kättä… puhelimyyjän hommia??)

Joka tapauksessa nyt jäi sellainen tunne, että tulin kunnolla kuulluksi ja sain vastaukset kaikkiin kysymyksiini. Lääkärillä oli myös aikaa ja huumorintajua, vaikka itselläni oli vähän sellainen olo, että anteeksi kun tässä nyt vielä häiritsen. Sanoin hänelle ihan suoraan, että sinä olet kyllä tosi hyvä lääkäri, kiitos! Ja mietin itsekseni, että jos kaikki maailman lääkärit olis tällaisia, niin wau.

Laura Biagiotti; Roma

Roma-tuoksusarjaan kuuluu 18 eri parfyymiä, jotka on lanseerattu vuosien 1988-2023 välillä. Tämä tuoksu on se kaikkien isoäiti, vuonna 1988 lanseerattu Roma. Onhan tämä nyt selkeä klassikko, enkä ihmettele, että siitä on tehty versioita niin paljon. Puolet niistä on miesten tuoksuja, puolet naisten. Ja tämä rajahan on usein aika häilyvä, kukin valitkoon tuoksunsa oman nenän perusteella.

Laura Biagiotti, syntynyt 1943, on italialainen muotisuunnittelija, tunnettu myös nimellä ”Kashmirin kuningatar”. Lauran äiti omisti pukuompelimon, joten taito kulkee suvussa. Laura tosin opiskeli ensin arkeologiaa, mutta liittyi kuitenkin pian perheyritykseen. Hänen oma mallistonsa julkaistiin 1972 ja hänelle ominaista ovat etenkin pehmeät luksuskankaat. Lauran tytär Lavinia Biagiotti Cigna on liittynyt perheen muotibisnekseen 2005. Laura kuoli toukokuussa 2017, mutta Biagiottin muotitalo jatkaa edelleen niin muodin kuin tuoksujenkin parissa.

Fragrantican sivuilla tuoksusta sanotaan näin;

Top Notes:

Pink Grapefruit, Mint, Sicilian Bergamot, Black Currant, Hiacynth

Middle Notes:

Carnation, Jasmine, Rose, Lily of the Valley

Base Notes:

Myrrh, Amber, Vanilla, Sandalwood, Oakmoss, Singapore Patchouli, Civet, Musk

Tuoksun kesto: pitkäkestoinen

Tuoksun voimakkuus: keskiverto

Kohderyhmä: Naiset

Tuoksu alkaa kirpeänä, sekoittuu hedelmäiseksi ja pehmenee. Minusta tuoksu on aika pitkäkestoinen, voimakkuudeltaan keskivertoa ja ehdottomasti naisille sopiva. Miellyttävä klassikko! Ja mietin tässä myös sitä, että mahtaa arkeologian opinnoilla olla jotain tekemistä pullon pylväsmuodon kanssa. Pullon muoto on muuten mielestäni yksi tärkeä osa parfyymiä. Kaunis ja tyylikäs pullo on jo melkein puoli tuoksua!

Taidetta kirpparilta

Sorruin ostamaan kirpparilta taidekirjan. En tiedä oliko se hurja sortuminen, mutta kun taide on niin ihanaa!! Tottakai olis fantsua löytää joku Ellen Thesleffin tai vastaavan työ kympillä kirpparilta. Mutta ei taida olla kovin todennäköistä.

Helene Schjerfbeck

Pekka Halonen

Marcus Collin

Harry Henriksson

Kalle Akkola

Väinö Kamppuri

Gunnar Berndtson

Amelie Lundahl

Arvid Liljelund

Oscar Kleineh

Eero Järnefelt

Albert Edelfelt

Ali Munsterhjelm

Santeri Salokivi

Victor Westerholm

Ragnar Ungern

Sigrid Schauman

Santeri Salokivi

Helene Schjerfbeck

Ellen Thesleff

Ellen Thesleff

Maria Wiik

Helene Schjerfbeck

Louis Sparre