Eeva Kilven runot! Ostin tän kirjan viime kesän alussa Ateneumin kaupasta ja luin kirjaa puutarhassa monia kertoja. En ole lukenut kirjaa loppuun, mutta runokirjoissa se ei ole tarkoituskaan, että niitä kahlataan alusta loppuun saman tien.
”Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä!”
Yöpöydälle olen napannut jostain (taisi olla Myllykosken kirjahallista tämäkin) myös Antti Tuurin ”Ullan kirjan”. Tykästyin Antti Tuuriin jo joskus varhaisella 90-luvulla, mutta en ole lukenut läheskään kaikkia hänen kirjojaan. Ja koska tässä on kaikki maagiset jutut; vanha aika, Pohjanmaa sekä naisen tarina, niin tämähän vetää minua puoleensa.
Ullan tarina alkaa minäkertojan, Ullan, sujuvalla ja mukaansatempaavalla jutuselulla Anna Essevian hautaamisesta. Olen vasta kirjan alussa, joten en osaa sanoa miten kirja tempoo mukaansa vaikka sadan sivun jälkeen, mutta enpä sitä kyllä edes epäile. Miksi ei tempoisi? Kirjassa eletään 1700-luvun Euroopassa ja koetaan asioita Suomalaisen piikatytön Ullan kautta.
Sukututkijana oma mieli vaeltelee usein jonkun menneen ihmisen tarinassa, jonkun, jonka elämän kokonaisuuden vain minä hahmotan. Maailma on täynnä uskomattomia elämän kohtaloita ja kaikenlaisia käänteitä. Oikea elämä on jopa uskomattomampaa kuin keksitty. Niin oudolta kuin se kuulostaakin!
2 kommenttia:
Olen aina ihaillut runoissa sitä,miten joku osaa valita juuri ne oikeat sanat ja laittaa ne oikeaan järjestykseen,niin että siitä tulee jotain niin kaunista ja viisasta että se pelastaa paskemmankin päivän. Kun kuitenkin meillä kaikilla on ne samat sanat käytössä,muttei siitä aina läheskään tule mitään ylevää.
Anni; No niinpä! Ja mua kiehtoo nykyään myös haikut!! Parilla sanalla jotain huikeaa. Huh heijaa. 🥰
Lähetä kommentti