Kirjaliiteri ja Kymikantri (tässä järjestyksessä)

 

Tässä sitä taas ollaan, kirjahuuman keskellä! Oikeastaan me tultiin Myllykoskelle Kymikantriin, mutta koska tämä festari on nimen omaan kirjakaupan takapihalla ja osittain myös Kirjaliiterissä, niin kirjoja ei voi välttää. Vähän kun veis alkoholistin alkoon, jonka takapihalla on pulloliiteri, josta saa ottaa niin monta pulloa kuin haluaa ja jaksaa kantaa. Te ymmärrätte. Tämä on hiukan tuskallista.

Ensin notkuimme perjantai-illan tapahtumapaikalla kuunnellen kantria ja ostaen vähän musiikkia (minun mukaan tarttui Queen ja Abba eräästä vanhojen cd-levyjen laatikosta) ja sitten nukuimme asuntoautossa radan varressa ja ihmettelimme kaikkia niitä venäläisiä tavarajunia, jotka raskaina, pitkinä ja uhkaavan tummina jyrisivät ohi. (Vieläkinkö me todella teemme kauppaa venäjän kanssa?)

Sitten heräämme rankkasateeseen ja alamme valmistautua uuteen päivään. Lauantai alkaa perinteisesti totta kai kirjakaupan koluamisella, niin nytkin. Tarjolla olisi niin, niin paljon ihastuttavia ja kiinnostavia kirjoja! Kirja Trumpin fanittajista (niinpä, herää kysymys, että miksi heitä on) ja kirja Zelenskyistä. Kirjoja historiasta, tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Kaikkea semmoista, joita on turha hakea Suomalaisen kirjakaupan askartelulankojen ja designtuotteiden seasta. Ainakin siltä tuntuu.

Tällä kertaa rahaa on vain vähän, vaikka eihän sitä koskaan ole niin paljon kuin haluaisi, joten en haali syliini kirjoja sekopäisenä ja hysteerisenä. Onneksi en ole rikas, koska silloin ainakin tarvitsisin kirjahallin pihaani.

Joskus ahdistuin valtavasti, kun tajusin, että en voi elämäni aikana mitenkään lukea kaikkia kirjoja, joita haluaisin. Miettikää; kaikkien kiinnostavien tieteenalojen, kaikenkielisten versioiden ja kaikkien aikojen kirjojen kappaleiden määrä olisi valtava. Niiden kaikkien listaaminenkin olisi jo mahdoton tehtävä, saati sitten lukeminen.

Viime vuonna ostin täältä Ismo Leikolan ensimmäisen kirjan ja nyt tietysti tulin hakemaan toista. Sen lisäksi käteen osui 1950-70 lukujen kotimaisen arkkitehtuurin ja sisustuksen teos Momo. Tähän rahat riittivät tällä kertaa ja ehkä hyvä niin.

Tässäkin kirjakaupassa (eli kulttuuritalossa) myydään hiukan muutakin kuin kirjoja, tai no, miten sen ottaa. Kirjoista tehdyt laukut on tavallaan kirjoja kyllä nekin. Tai olivat. Ja osittain ovat yhä. Viimeksi täällä oli vielä kangaspuutkin, mutta nyt ne lienee siirretty jonnekin pois näyteikkunalta. Jollakulla oli niissä kudelmat kesken, eli pelkkä koriste se ei ollut.

No ja sitten kipin kapin sinne kirjaliiteriin ennen esitysten varsinaista alkua ja porukan tungeksimista häiritsevästi edessä. Ah! Täällä sitä pieni pää sekoaa, saati sitten iso. Waude!

Bändiä vilkaisen kohteliaisuudesta, vaikka eipä se kirjojen kimpussa häärääminen heitä haittaa, koska tämähän on vasta soundcheck. Ilmankos täällä on vasta näin vähän väkeäkin. Etsin Merete Mazzarellaa, sillä tein hänen kirjoistaan eilen listan ja totesin, että hyllystäni puuttuu viisi Mazzarellaa! Mitä mitä?!! Luulin, että niitä puuttuu kaksi. No hyllyssä näkyy kyllä olevan Mazzarellaa, mutta ei tietenkään niitä puuttuvia.

Onnesi tällaista paikkaa (kirjakauppa ja halli) ole meidän lähellä, sillä minäpä se polleana kantaisin kyllä kaikki rahani tänne! Ja sen lisäksi vielä tyhjentäisin hallista ison lohkon omalle yöpöydälleni, joka jo nyt notkuu kirjoista!

Minulle sanotaan aika ajoin ihan sileäotsaisesti, että miksi et käy kirjastossa? Säästyisi rahat ja tila! Mutta se on vallan mahdoton ajatus! Joskus kun olin kategoriassa ’maailman köyhin’ (niin kuin lapseni luuli meidän olevan), käytin kirjastojen palveluita ahkerasti. Sittemmin se hiipui. Juurikin mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että minulle kirja on vähän kuin vaate; ei niitäkään voi vain lainata! Perusvalikoima on oltava itsellä aina hyllyssä. Joskus vastaan tulee huono valinta ja sen heitän takaisin kiertoon, mutta muuten haluan pitää itselläni kattavan kokoelman, oli kyse sitten vaatteesta tai kirjasta.

Ja tämä Myllykoski vaikuttaa muuten perin suloiselta paikkakunnalta. Paikallinen pyöräilijä sanoi meille eilen, että ’mahtavaa kun täällä järjestetään tällaista, kun yleensä täälä ei koskaan tapahdu mitään!’ Se taitaa päteä kaikkiin Tamperetta pienempiin paikkoihin. Varsinaisesti minun on sitä hiukan vaikea ymmärtää, koska introverttinä kökkisin ihan tyytyväisenä vaikka majakkasaarella kuukaudesta toiseen, mutta jos joku kaipaa tapahtumaa, niin olkoon niin. Ei kai siitä haittaakaan ole. Minä näen täällä kaunista arkkitehtuuria pilvin pimein! Arviolta 1930-50-luvun taloja on paljon ja niistä ainakin liiketilat on autiona. Paitsi kirppiksiä on vähän siellä täällä. Jos haahuilette huudeilla, niin kannattaa todellakin tsekata!