3 tai 6

 

Nyt lasketaan (taas) öitä lääkärin seuraavaan soittoon, joka on joko perjantaina taikka maanantaina, jos hän ei ehdi soittaa perjantaina. Syöpäpotilaita on paljon tutkittavana juuri nyt. Mitä lähemmäksi H-hetkeä mennään, sitä jännittävämmältä tuntuu. Pää on täynnä kysymyksiä, joita täytyy muistaa kirjoittaa ylös. Kuten että mikä rooli sillä Letrozolilla tässä kaikessa on ollut, että eikö se mulla autakaan vai olisko syöpä uusiutunut saman tien, jos en söisi letroja? Haittoja letroista on ollut sitäkin enemmän. Kuten oikean käden jänteen tulehdus yli 8 kuukaudeksi viime vuonna.

Ja että miksi sanotaan, että syöpäantigeenia ei tarkkailla, että se ei pidennä elinikää yhtään, vaikka sitä tarkkaillaan? Koska sehän tässäkin nyt on se indikaatti, joka viittasi syöpään ja jonka takia menin TT-kuvaan… että jos lääkäri ei olisi suostunut tammikuussakaan sitä mittaamaan, niin syöpä etenisi tässä kaikessa hiljaisuudessa ja olisiko tilanne sitten se, että syöpä huomattaisiin vasta, kun kroppa olis ihan täynnä syöpää, eikä mitään olisi enää tehtävissä?

Mua aina vähän mietityttää, kun sanotaan, että meillä on tosi hyvät syöpähoidot - no kyllä, ne itse hoidot on kyllä hyviä, ellei tapahdu mitään odottamatonta - mutta sitten kun se hoito loppuu ja sitä tippuu siihen seurantaan, niin se ei kyllä ole mun mielestä aivan kiitettävää. Lääkäreitä ei esim ole koulutettu havaitsemaan syöpäväsymystä, josta itekin luin vasta viime viikolla. Sitä, joka vaikuttaa muistiin ja tunteidensäätelyyn ja kaikenlaiseen. Itse tunnistan juuri nuo edellämainitut, mutta monilla on paljon muitakin oireita, jotka voidaan diagnosoida masennukseksi, vaikka sitä se ei ole.

Myöskään pyynnöstä ei tutkita kunnolla. Lähetteitä on vaikea saada ja pahimmillaan lääkäri on aivan muissa maailmoissa, eikä edes kuuntele mitä hänelle puhut. Mä oon valittanut jo 1,5 vuotta tästä yskästä, jota on etenkin aamuisin ja iltaisin. No keuhkot on röntgenkuvattu kerran, koska työterveyslääkäri halusi. Syöpälääkäri on vaan kuunnellut stetoskoopilla (pyynnöstä). Samoin olen jo yli vuoden valittanut, että vasemman puolen kylkiluiden alaosassa tuntuu outo tunne kun vetää keuhkot täyteen ilmaa. Ihan kuin siellä olisi jotain ylimääräistä tai niin kuin olisi pientä aristusta. Siihen ei ole reagoitu oikein mitenkään. Lääkäri monesti tunnustelee vatsan aluetta päältä, mutta en tiedä mitä siinä etsitään; pesäpallon kokoista kasvaintako? 

Olen aika peloissani ja turhautunut ja jonkun verran kitkerä. En silti voi muuta kuin odotella. Ja toivoa, että se operaatio tulee hyvin pian, vaikkakaan en usko olevani ihan leikkausjonon tärkeysjärjestyksen kärjessä, kuten viimeksi olin, koska syöpä oli levähtänyt munasarjoista maksan pinnalle ja sinne tänne vatsakalvolle. Nyt se ehkä on vain siinä kasvaimessa ja imusolmukkeessa. Ehkä.