Fiilikset vuoden 2026 alussa

Viimeset viisi vuotta ollaan vajottu koko ajan syvemmälle. Korona, Ukrainan sota, syöpä, syöpähoidot, uusi syöpä, uudet syöpähoidot, yhä uudestaan ankeat fiilikset monesta eri syystä… ja nyt on mieli taas aika matalalla. Kolme viikkoa menee siihen, että saan jotain lisätietoa siitä, että onko syöpä taas vallannut kroppani. Syövän perkele. Just ihan oikein sanottu! Antaisin vaikka kuuloni, jotta voisin vaihtaa tän tilanteen siihen, että en olis koskaan ees sairastunu syöpään. Mun elämä on muuttunu peruuttamattomasti sellaseksi, että oon jatkuvasti veitsen terällä. Joudun jatkuvasti miettimään mikä on tilanne vaikka kahden kuukauden päästä. Miten elämä jatkuu tai jatkuuko se edes. Ei sitä voi verrata siihen, että terve ihminen ajattelee ’eihän sitä kukaan koskaan tiedä koska kuolee’ - se ei vain ole yhtään samantapainen juttu! Se on vähän ku vertais ydinpommia ja salmiakkipastillia keskenään; että kyllä tähän pastilliinkin voi kuolla jos oikein huonosti käy, että samalla viivalla ollaan kyllä ydinpommin kanssa! Ja jotkut oikeesti ajattelee näin. Ristus.  

Mä oon välillä ihan toivottoman turhautunut myös. Oon kyllä tehny tälle uudellekin vuodelle oman ’Bucket listan’ - eli asioita, joita pitää tehdä ennen kuolemaa. Se on vielä tiiviimpi ku edellisvuoden lista. Edelliseltä listalta en saanu toteutettua kaikkia juttuja, läheskään. Eikä ne kaikki tunnu enää edes tärkeiltä. Mä jotenkin säikähdin nyt aika lailla sitä Pate Mustajärven kuolemaa. En tiedä oliko kuolinsyy syöpä, mutta jos oli, niin sehän tarkottaa hyvin äkillistä poismenoa! Että ei ole välttämättä kuukausia aikaa hoidella asioita ja hyvästellä ihmisiä. Tai jaksamista edes. Ja sitä mä nyt taas oon aika paljo miettiny; kuolemaa. Aion ruveta pikapuoliin täyttämään Kun minua ei enää ole-kirjaa. Ostin sen muutama vuosi sitten ihan vaan varuiksi ja nyt se pitäiskin oikeesti ottaa käyttöön. Kirjoitan siihen toiveita esim hautajaisten varalle, miten toivon tavarani jaettavan tai mihin haluan tulla haudatuksi ja miten.

Nyt ollaan taas siinä jamassa, että stressitaso välkkyy välillä korkeana! Pystyin siivoamaan stressin pois elämästäni syksyllä, mutta nyt se palasi rysähtäen. Lapsuudenkoti huolettaa. Olen yrittänyt vimmatusti suojella taloa ja ennakoida, ettei näin käy, ja nyt pahin sitten kuitenkin tapahtui. Katossa monia reikiä ja iso remppa tulossa. Vielä ei ole edes varmuutta vakuutuksen kattavuudesta. Välillä ottaa niin paljon päähän, että olen melkein toimintakyvytön. Täytyy kuitenkin arjen tullen ruveta soittelemaan, odottaa vakuutusyhtiön päätöstä, toivoa ettei tule rankkasadetta, tehdä kustannuslaskelmia, miettiä uudelleen ennakointia seuraavaan myrskyn varalle jne jne.

Jos fyysisesti olenkin yhä aika epävireessä, niin henkisesti alan taas olla enemmän raunioina. Sen tietää siitä, että purskahdan itkuun tämän tuosta. Pitäis ehkä selvittää jonkun keskusteluavun saamista. Henkisesti tuntuu siltä, että olen silläkin saralla veitsen terällä. Yksi puhuri, ja vajoan alas ja sitten taas hyvin nukuttu yö ja olen paremmilla vesillä. Syöpäyhdistys on aika hyvä antamaan muuten käytännön vinkkejä eri tilanteisiin. Ja onhan mulla mun oma tukihenkilökin, joka sanoi ihanat taikasanat mulle kesällä ja sillon vasta havahduin moniin asioihin. Kiitos hänelle siitä! Fyysistä puolta alan kuntouttaa taas nyt vuoden alusta. Joulukuun pidin jumppavapaata, kun kroppa oireili omituisesti ilmeisestä äkkirasituksesta.

Toivon uudelta vuodelta terveyttä, jaksamista, työhönpaluuta, seikkailuja, matkustamista, kylpylöitä, vesijumppia, lounaita, cappuccinoja, ystävien läheisyyttä, mielen vakautta, luontoelämyksiä ja paljon hyviä kirjoja!

Nämä kuvat on Virosta Laiusen linnan raunioilta. Oon siellä pyöriny monet kerrat ja on yks melko iso mahollisuus, että mun yks esi-isä on kuollu täällä joskus 1600- tai 1700-luvulla. En tiennyt sitä kun palloilin raunioilla, mutta hoksasin asian vasta myöhemmin. Kaikki kietoutuu aina jotenkin jänskästi kerälle ja kaikki liittyy jotenkin oudosti kaikkeen. Maagista. Yritän keskittyä sellasiin asioihin nyt. Samaa toivon teille! Ripustautukaa elämän maagisiin pilkahduksiin. Perkele!