Kun kesä on jo auttamatta takana ja talvi ei ole vielä lähelläkään

Nyt on se epävakaa aika vuodesta, kun voisi olla värikästä ja kuulasta ja taivaalla lentäisivät suunnattomat kurkiaurat haikeana kohti kaukomaita. Tai sitten on kuten nyt; sadetta niin että kaikki tukehtuu märkyyteen, harmautta, flunssaa ja kaipuuta pois jonnekin. Tälläisinä päivinä ei voi kuin levätä sairaus pois, keittää kannukaupalla ihastuttavaa jasmiiniteetä, tepastella värikkäsissä villasukissa ja kietoutua flanellipyjamaan, villatakkiin ja shaaliin. Sohva on oikea paikka rakentaa pesä näille hetkille. Valittavana on suunnattomat pinot ihania lehtiä, intohimoisesti kiinnostavia kirjoja tai vatsanpohjaa kutkuttavia leffoja.

Jos vahingossa avaakin television niin, että juuttuu kanaville, voi kuolaten karsoa Jamie Oliverin kokkauksia tai Masterchef Australiaa. Heti tulee sellainen olo, että on pakko itsekin päästä kalisuttamaan kattiloita. Tai sitten saa jännittää mitä aarteenmetsästäjät löytävät milläkin reissullaan. Maailma on täynnä aarteita! Voi myös matkustaa mielessään Nykkiin ihailemaan Sohon vanhoja taloja ja upeita luksusasunnoista avautuvia suurkaupunkimaisemia ja kahlata ohjelmia toisensa perään arkkitehtuurin saralla. Miettiä minkä talon itse ostaisi tai miten remppaisi ne kaikki ummehtuneet kolot, joissa ihmiset asuvat.

Ei tämä ole oikeastaan hullumpaa, jos vaan särky pysyy loitolla ja malttaa olla tarpeeksi paikoillaan, jotta voimat eivät valahda lattialautojen rakoihin ennenaikojaan. Nauttikaa siitä mitä on ja luokaa päivälle merkitys!

Singahdellen syksyyn!

Kuvittelin että lojuisin reporankana syystuulia ikkunasta katsellen, välillä keittelisin vähän omenamehua ja aroniaa, lukisin kirjoja, katselisin lempileffoja. Käärisin hihat ja ottaisin blogin jälleen haltuun, aloittaisin taas sukututkimuksen, kokkailisin kuin mieltä vailla, aina jouluun saakka. Vaan vähänpä sitä tulevaisuudestaan tietää! Saavuin toissapäivänä kotiin lakeuksilta ja seuraavaksi olen singahtamassa Tallinnaan ja sitten vielä Tukholmaan. Sitten onkin jo taas vedettävä työhaalarit niskaan ja herättävä arkisin tuntuvasti aikaisemmin ja vääntäydyttävä ulos koleuteen aloittelemaan työarkea.

Arvatkaas mikä uusi aluevaltaus elämässäni kuitenkin on ehtinyt tapahtua tämän kiireisen vuoden aikana?! Minäpä kerron; parfyymit! Olen aivan hulluna niihin! Tilaan ulkomailta testereitä ja tuoksuttelen niitä kuin viinituntija ikään, samalla tarkkaillen ainesosalistoja netistä. Hajuaisti on harjaantunut ja tuoksumaku on elänyt ja laajentunut! Eniten olen kiinnostunut pienten parfyymitalojen erikoisemmista tuoksuista. Jos jonain päivänä unohdan pukea parfyymin ylleni, se on melkein katastrofi! Tosin en enää nykyään hölvää tuoksua pitkin poikin vaan hipaisen tipan ranteisiin tai kädenselkään. Silloin oma nenäni ei turru oitis vaan pystyn myös itse aistimaan tuoksun vielä jopa 9 tuntia myöhemmin. Suosittelen! (Ei siis korvan taakse ja kaulalle.)

Elämä kiitää eteenpäin

Aikaa on kulunut jo monta kuukautta edellisestä postauksesta, olen pahoillani!

Olen ollut töiden takia tavattoman kiireinen ja vapaa-ajalla kokkailukin on ollut kovin satunnaista, valokuvaamisesta puhumattakaan. Toivon, että blogini ei ole kuitenkaan aivan täysin unohtunut seuraajiltakaan. Syksy on tulossa, enkä usko että kiire jatkuu aivan samanlaisena, joten olen palaamassa blogimaailmaan syys-lokakuussa. See you!

Terveellisempää tätä vuotta

Ryhdyin summaamaan viimekuukausien ruokatottumuksiani. Huomasin, että viime keväänä (äitin kuoleman jälkeen) kaikki terveellinen oikeastaan unohtui. En tehnyt enää smootheja aamuisin, en liikkunut, en syönyt hedelmiä enkä vihanneksia. 

Nytpä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja olen syönyt vihanneksia ja hedelmiä joka päivä. Jättänyt suklaat pois. Kiivennyt esim työpaikan portaat 5.kerrokseen joka päivä, vaikka ei tarvitse. (En siis työskentele ylhäällä.)

Ja niin vain olen huomannut että esimerkiksi porkkanat, nauriit ja sellerit maistuu tosi hyviltä! 

Toivon että tästä kantaa hyvää jatkoa ajatellen, edes pikkuhiljaa. Samaa toivon kaikille lukijoille! Sekä valoisaa mieltä vaikeidenkin asioiden keskellä. Vaikka ei heti siihen pystyisi, niin vähitellen!

Hyvää Uutta Vuotta 2017!!

Tapaninajelua ja viimeinen vapaapäivä

Eilen päätimme lähteä ajelemaan lähikuntiin. Lumetonta, vetistä ja liukastakin. Ei yhtään joulun fiilistä! Kävimme tapaamassa 90-vuotiasta anoppiakin, joka muisteli 20- ja 30-luvun Tapaninajeluja reellä. Kotiin oikaisimme metsäteiden kautta ja siellä vihdoin löysimme lunta maasta. Paikka on maastollisesti korkea ja siellä on aina enemmän lunta kuin muualla.

Tänään vietän vielä vapaapäivää ja ihastelen auringon pilkistelyä ja kuuraa, jota on tullut märkään maisemaan pienen, parin asteen pakkasen seurauksena. Aion käydä kävelyllä (moneen päivään ei ole huvittanut!) ja katsella lehtiä, lukea kirjoja ja imeytyä johonkin leffaan. Samalla tuhoan viimeisiä rippeitä kinkusta ja suklaista.

Joulurauhaa!

Hauskaa Joulunaikaa Kaikille!

Kokkausprojekti osa 92; Punajuurimassa (->Punajuurilaatikko)

Keittokirja nro 21

Halonen, Kauppinen, Kokki:

Armas aika, intohimona joulu, sivu 96;
(Porvoo 2015)

Punajuurimassa

2 kg punajuuria
öljyä
puolikas valkosipuli
2 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä
vettä
1,5 tl kuminaa
250 g smetanaa
suolaa maun mukaan (2 tl)


Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Kuori ja paloittele punajuuret suuriksi lohkoiksi. Aseta lohkot uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskota punajuuripaloille hiukan öljyä. Aseta pelti uunin yläosaan ja ruskista punajuuria 30-45 minuuttia. Voit käännellä palasia välillä. Ne saavat saada hiukan väriä, mutta niiden ei pidä antaa palaa. Kuori valkosipulin kynnet, murskaa ne veitsen lappeella ja paloittele huolettoman kokoiseksi murskaksi.

Sulata voi kattilassa, lisää oliiviöljy ja paista valkosipuli kellertäväksi. Kun valkosipulin tuoksu muuttuu ja väri alkaa taipua kultaan, lisää äkkiä kupillinen vettä, etteivät valkosipulit vain pala. Lisää joukkoon kumina ja uunista ottamasi punajuurilohkot. Lisää vettä niin, että punajuuret peittyvät. Keitä punajuuria reilu tunti tai kunnes palat ovat kunnolla kypsiä. Lisää välillä vettä mikäli tarpeellista.

Älä kaada keitinvettä pois vaan soseuta punajuuret tasaiseksi massaksi keitinvesineen päivineen sauvasekoittimella. Lisää smetana ja suola. Kiehauta.

Punajuurilaatikko

Voitele vuoka, kaada massa siihen, muotoile massan pinta lusikalla aalloiksi, ripottele päälle korppujauhoja ja muutama nokare voita. Paista 175 asteessa 1-1,5 tuntia vuoan koosta riippuen.


Tein tästä puoli annosta; 1 kg punajuuria, 1/4 valkosipulia, 1 rkl voita, 1 rkl oliiviöljyä, vettä, 0,75 tl kuminaa, 125 g smetanaa, 1 tl suolaa

Laatikko on yllättävän helppo tehdä, vaikka resepti saattaakin (ainakin minunlaisestani amatööristä) näyttää vähän monimutkaiselta. Valmista laatikkoa tästä tuli 2 kpl, kooltaan 0,5 ltr vuokaa. Maku on hauskan makean suolainen ja sopii erittäin hyvin joulupöytään. Varmasti kasvissyöjien, mutta myös muiden suosikki!

Kokkausprojekti osa 91; Kotijuusto

Keittokirja nro 21

Halonen, Kauppinen, Kokki:

Armas aika, intohimona joulu, sivu 69;
(Porvoo 2015)

Kotijuusto

2 l kulutusmaitoa
4 kananmunaa
1 l kermaviiliä
2 tl suolaa
2 rkl jotain hienonnettua yrttiä


Lämmitä maito höyryävän kuumaksi. Älä kuitenkaan anna kiehua. Vatkaa munat rikki ja lisää niihin kermaviili. Kaada munakermaviiliseos nauhana höyryävään maitoon koko ajan sekoittaen. Kuumenna jälleen höyryävän kuumaksi ja nosta sivuun juoksettumaan. Noin tunnin kuluttua nostele juustomassa reikäkauhalla harsokankaalla/suodatinpaperilla vuorattuun juustomuottiin/muovisiivilään. Ripottele väliin suolaa ja yrttiä ja lisää taas uusi kerros juustomassaa. Laita juuston päälle lautanen ja sille paino. Paino nopeuttaa juuston tiivistymistä. Nosta muotti kulhoon, joka kapenee alaspäin, niin että kulhon pohjan ja muotin väliin jää tilaa, johon juuston tiivistyessä, siitä valuva hera kerääntyy. Laita juusto valumaan heraa ja keenteytymään noin 12 tunniksi kylmään. Voit välillä  käydä kaatamassa valuneen heran pois muotin alla olevasta astiasta. 


Tein tästä 1/4 kokoisen juuston, eli 0,5 litraa maitoa (tilamaito), 1 kananmuna, 1 purkki kermaviiliä (litra = 4 purkkia), ½ rkl suolaa, ½ rkl sitruunamelissaa. Käytin suodatinpaperia ja muovisiivilää ja vein juuston tekeytymään kellariin (jossa on tällä hetkellä noin 10 astetta). Vaikutti siltä, että hera ei valu ollenkaan, joten jouduin hiukan kaapimaan massaa. Silti, yli 30 tunnin (!) valumisen jälkeen tulos oli huono. Kun otin suodatinpussin pois, massa tuli selkeästi näkyviin, mutta se ei ollut kovin juustomainen rakenteeltaan, eikä maultaan. Jokin meni vikaan...

Kokkausprojekti osa 90; Naurispuuro

Keittokirja nro 21

Halonen, Kauppinen, Kokki:

Armas aika, intohimona joulu, sivu 49;
(Porvoo 2015)

Naurispuuro

Noin 200 g naurista
6-7 dl vettä
ripaus suolaa
1 dl ohrajauhoja



Kuori ja paloittele nauriit. Lisää vesi, suola ja naurislohkot kattilaan, keitä naurispalat pehmeiksi.
Survo nauriit soseeksi keitinliemessä. Lisää vettä, mikäle seos tuntuu liian tömäkältä. Seoksen tulee olla riittävän sakeaa muttei luirua.
Kuumenna seos uudelleen kiehuvaksi ja ripottele joukkoon ohrajauhot. Keitä puuroa vähintään 40 minuuttia. Maku paranee pitkän keittämisen aikana. Tarjoa voisilmän kanssa.


1 nauris oli noin 210 gramman painoinen, eli missään tapauksessa et tarvitse kovin montaa naurista. Tuntui että nestettä oli liikaa, joten poistin sitä 0,75dl. Annoin kiehua 40 minuuttia. Tästä tuli valmista puuroa vain noin 3 dl (joka tulee ottaa huomioon, jos puuroa keittää useammalle ihmiselle!).  Maku on pehmeä ja jotenkin miellyttävän "muinaissuomalainen" - kuin tuulahdus kadonnutta esi-isien maailmaa.

Kokkausprojekti osa 89; Uuniohrapuuro

Keittokirja nro 21

Halonen, Kauppinen, Kokki:

Armas aika, intohimona joulu, sivu 47;
(Porvoo 2015)

Uuniohrapuuro

5 dl vettä
2 dl kokonaisia ohrasuurimoita
1 litra täysmaitoa
1 tl suolaa



Kiehauta vesi ja laita suurimot kuumaan veteen. Anna turvota yön yli. 
Kaada turvonneet suurimot ja maito uuninkestävään astiaan. Muista että maito kuohuu kiehuessaan, joten käytä tarpeeksi tilavaa astiaa. 
Paista 150-asteisessa uunissa reilun tunnin ajan tai kunnes suurimot ovat pehmeitä. Sekoita välillä. Lisää suola.
Mikäli haluat puuron pintaan väriä, nosta lopuksi uunin lämpötila 250 asteeseen, ota puuroastian kansi pois ja anna kypsyä vielä sen verran, että pinta saa kullanruskeita pisteitä.


Mielestäni vettä oli ohjeessa vähän liikaa, joten suosittelisin noin 3 dl. Ihmettelin myös paisto-ohjetta, jossa sanotaan että suurimot pehmenevät uunissa, mutta minun suurimoni pehmenivät jo liotuksessa yön aikana. En tiedä johtuiko se siitä, että käytin esikypsytettyjä suurimoita? Joka tapauksessa minun puuroni kypsyi vasta 2 tunnin paistamisen jälkeen. Lopputulos on herkullinen. Voinokareita suosittelen lisättäväksi loppuvaiheessa uunivuokaan. Tästä tulee reilun kokoiset annokset ainakin neljälle.

Kokkausprojekti osa 88; Emma-neidin aioli

Keittokirja nro 21

Halonen, Kauppinen, Kokki:

Armas aika, intohimona joulu, sivu 23;
(Porvoo 2015)

Emma-neidin aioli

1 keltuainen
1 valkosipulinkynsi
2 dl rypsiöljyä (tai rypsi- ja oliiviöljyn sekoitusta)
merisuolaa hienonnettuna maun mukaan

Erota keltuainen valkuaisesta. Purista valkosipulinkynsi keltuaisen joukkoon. Vatkaa keltuaista nopeasti ja lisää alussa öljyä vain tipoittain, ettei aioli juoksetu. Lisää loppu öljy nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten.


Epäonnistuin surkeasti tämän aiolin kanssa. Sekoitin sauvasekoittimella, mutta silti tulos oli huono. Väsäykseni maistui vain valkosipuliselta öljyltä. Totesin myöhemmin tutkittuani asiaa netistä, että ainesten tulisi olla huoneenlämpöisiä (tämä on tärkeää!) ja parhaiten tässä toimii kapea korkea astia + sauvasekoitin (ei siis mikä tahansa pikkukulho), ja että öljyn voi kuulemma lisätä heti kokonaan. Pidän niin paljon aiolista, että aion kyllä yrittää toisenkin kerran.

Kokkausprojekti osa 87; Kotijogurtti ilman konetta

Keittokirja nro 20

Mireille Guiliano:

Ranskattaret eivät liho, sivu 162;
(4. painos 2005, Suom. 2006)

Kotijogurtti ilman konetta

1 litra täys- tai kevytmaitoa
1 iso kulho
1 rkl jogurtinsiementä tai luonnonjogurttia



1. Kuumenna maitoa kattilassa keski- tai miedolla lämmöllä, kunnes reunoilla alkaa näkyä kuplia ja pinnasta nousee höyryä.
2. Kaada maito isoon kulhoon jäähtymään, kunnes lämpötila on 40-45 astetta. Jos sinulla ei ole lämpömittaria, tee niin kuin paikalliset tekevät: lämpötila on oikea kun etusormea voi pitää lämpimässä maidossa 10 sekuntia.
3. Laita jogurtinsiemen pieneen kulhoon, lisää lämmitettyä maitoa ja sekoita hyvin. Kaada maito pienestä kulhosta isoon kulhoon kolmannes kerrallaan ja sekoita joka välissä hyvin. Sekoita vielä lopuksi ja varmista, että seos on aivan tasaista. Peitä paksulla pyyhkeellä ja pidä lämpimässä paikassa 4-6 tuntia, kunnes jogurtti on hyytynyt.
4. Pidä jääkaapissa 8 tuntia ennen tarjoilua.


Tein puoli annosta, eli ½ litraa maitoa ja ½ rkl Bulgarian jogurttia. Jogurtista tuli yllättävän juoksevaa, mutta maku on ihan hyvä.

Kokkausprojekti osa 86; Kukkakaaligratiini

Keittokirja nro 20

Mireille Guiliano:

Ranskattaret eivät liho, sivu 119;
(4. painos 2005, Suom. 2006)

Kukkakaaligratiini

4 annosta

1 keskikokoinen kukkakaali
5 dl maitoa
1 muna
runsas desilitra juustoraastetta
(gruyère, emmental, jarlsberg, comté, parmesaani, pecorino tai kahden eri lajin sekoitus)
suolaa ja pippuria
1 rkl voita



1. Puhdista kukkakaali, leikkaa kukinnot erilleen ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa maidossa (10-15 min). Valuta ja ota talteen 3/4 maidosta.
2. Asettele keitetyt kukkakaalin kukinnot voideltuun uunivuokaan. Vatkaa muna ja säästetty maito, sekoita joukkoon juustoraaste ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos kukkakaalin päälle. Lisää pinalle voinokareita.
3. Paista uunissa kypsäksi. Tarjoa kuumana.


Keitin kukkakaalia 15 minuuttia ja paistoin kiertoilmauunissa 175 asteessa noin 15 minuuttia. Tuloksena tosi hyvää gratiinia!

Kokkausprojekti osa 85; Tomaatti- vuohenjuustosalaatti

Keittokirja nro 20

Mireille Guiliano:

Ranskattaret eivät liho, sivu 107;
(4. painos 2005, Suom. 2006)

Tomaatti- vuohenjuustosalaatti

sekoitus erilaisia salaattilajikkeita
noin 2 dl syöjää kohden
4 isoa tomaattia pestyinä ja viipaloituina
salaatinkastiketta (2 rkl salottisipulisilppua,
1 tl sinappia, 2 rkl viinietikkaa,
ja 6 rkl oliiviöljyä sekoitetaan keskenään)
250 g tuoretta vuohenjuustoa
suolaa ja pippuria maun mukaan
4 rkl viime hetkellä silputtua persiljaa tai basilikaa

1. Levitä kullekin lautaselle salaattisekoitusta. Asettele päälle viipaloitu tomaatti. Ripottele sille reilusti suolaa.
2. Sekoita kastike sakeaksi.
3. Murenna vuohenjuusto tomaattiviipaleiden päälle.
4. Mausta vielä maun mukaan suolalla ja pippurilla. Kaada kastike annosten päälle. Lisää yrttisilppu. Tarjoa maalaisleivän kera.


Todella helppo ja nopea tehdä. Maku on hyvä ja erityismaininta herkullisesta salaatinkastikkeesta!

Kokkausprojekti osa 84; Porkkanalihapyörykät

Keittokirja nro 19

Aili Lindström:

Nuoren emännän keittiöopas, sivu 103;
(Helsinki 1947)

Porkkanalihapyörykät

100 gr jauhelihaa
2 porkkanaa
2 perunaa
1/4 rkl suolaa
1 muna tai ½ tl munanvalkuaisjauhetta ja 1 rkl vettä
3 rkl vehnäjauhoja
1 sipuli
(½ tl hien. valkopippuria)

Porkkanat pestään, kuoritaan ja raastetaan hienoksi. Perunat kuoritaan ja jauhetaan tai haarukalla survotaan hienoksi. Porkkanaraaste, perunasose, mausteet ja jauhot lisätään taikinaan. Muna (tai kylmään veteen sekoitettu valkuaisjauhe) lisätään ja taikina vaivataan hyvin. Taikinasta muodostetaan pieniä pyöryköitä, jotka paistetaan ja keitetään kuten lihapyörykät.


Käytin 150 g jauhelihaa ja yhden perunan. En keittänyt pyöryköitä, vaan paistoin tavallisesti pannulla. Määräksi tuli 15 porkkanalihapyörykkää ja maku oli oikein hyvä!

Kokkausprojekti osa 83; Italialainen salaatti

Keittokirja nro 19

Aili Lindström:

Nuoren emännän keittiöopas, sivu 68;
(Helsinki 1947)

Italialainen salaatti

1 keitetty porkkana
½ kup keitettyjä herneitä
1 omena
 1 suolakurkku
2 keit. perunaa
100 gr keit. lihaa tai kinkkua

Majoneesikastike

1 tl margariinia
1 rkl vehnäjauhoja
½ tl valmista sinappia
1 vajaa kup vettä
1 munankeltuainen
½ tl suolaa
½ tl sokeria
1 tl väkevää etikkaa
½ kup kermamaitoa (tai kermaa)



Kasvikset ja liha leikataan ohuiksi suikaleiksi. Herneet jätetään kokonaisiksi. Kaikki sekoitetaan sekaisin haarukalla kulhossa.

Päälle kaadetaan Majoneesikastike, joka valmistetaan seuraavasti:
Margariini, jauhot ja sinappi kiehautetaan pienessä kattilassa, mutta ei ruskisteta. Vesi lisätään kylmänä joukkoon vähitellen ja hyvin hämmentäen. Kastike saa kiehahtaa ja hämmennetään sitten kylmäksi.. Jäähtyneeseen kastikkeeseen lisätään munankeltuainen. Kastike maustetaan suolalla, sokerilla ja etikalla. Lopuksi lisätään joukkoon kermamaito (tai kerma). Kermatonta majoneesikastiketta voi säilyttää kylmässä paikassa, kun sen pinnalle painetaan voipaperi. Tarvittaessa se laimennetaan kermamaidolla tai kermalla.


Mietin salaattiin perunan sijasta makaronia, jolloin se olisi tutumpi Italiansalaatti. Mutta ei peruna huono ole! Mahdollisesti omena toisi raikkautta. Majoneesi on aika ohutta, joten maidon sijasta voisi ajatella kermaa. (ehkä näin: ½kup maitoa = 0,3 dl kermaa) Maku on hyvä!

Kokkausprojekti osa 82; Juustotangot

Keittokirja nro 19

Aili Lindström:

Nuoren emännän keittiöopas, sivu 56;
(Helsinki 1947)

Juustotangot

3 keitettyä perunaa
2 rkl voita tai margariinia
3 rkl raastettua juustoa
 1 kup vehnäjauhoja

Keitetyt perunat kuoritaan ja survotaan haarukalla tai puunuijalla hienoksi. Perunan joukkoon lisätään voi ja juustoraaste sekä jauhot. Taikinasta muodostetaan sormenpituisia tankoja, jotka asetetaan voidellulle pellille ja paistetaan uunissa kauniin ruskeiksi.


Ohjeesta sain aikaan 24 juustotankoa. Helppo ja nopea! Herkullisia. Käyvät sekä ruokalajina, että naposteltavina esim hedelmäpalojen kera. Todella huokea ja ravitseva ruokalaji. Taikinaan voisi kokeilla sinihomejuustomurua ja/tai valkosipulia. Modernisoida voisi korvaamalla esim yhden perunan saman kokoisella bataatilla.

Kokkausprojekti osa 81; Hummus

Keittokirja nro 18

Opiskelijan keittokirja, helppoa hyvää ja edullista, sivu 152;
(Englantilainen alkuteos, Suomennettu 2016)

Hummus
Parempaa kuin pikaruoka

Ainekset 6 hengelle

400 g kikherneitä tölkistä valutettuina
150 g seesamitahnaa (tahini) hyvin sekoitettuna
1,5 rkl oliiviöljyä, lisäksi hiukan valutukseen
2 karkeasti pilkottua valkosipulinkynttä
6 rkl sitruunamehua
1 rkl vastasilputtua minttua
suolaa ja pippuria
paprikajauhetta sirotteluun

Valmistus
Laita kikherneet, seesamitahna, öljy ja 1,5 dl vettä kulhoon ja sekoita lyhyesti sauvasekoittimella. Lisää joukkoon valkosipuli, sitruunamehu ja minttu ja soseuta sileäksi.

Kun hummus on kiinteää, lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan ja sekoita jokaisen lisäyksen jälkeen, kunnes hummus on sakean notkeaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Siirrä hummus tarjoilukulhoon ja tiputtele päälle hiukan öljyä. Peitä tuorekelmulla ja laita tarjoiluhetkeen saakka jääkaappiin. Ripottele päälle hiukan paprikajauhetta ennen tarjoilua.

Muunnelma
Jos haluat meksikolaista dippiä, vaihda sitruunamehun tilalle limettimehu ja sekoita hummukseen mieleinen määrä silputtuja tuoreita korianterinlehtiä ja 2 hienoksi silputtua jalapenoa (poista siemenet).


Tein ohjeesta 3/4 jolloin mitat ovat 300 g kikherneitä, noin 115 g seesamitahnaa, 1,1 dl oliiviöljyä, 1,5 valkosipulinkynttä, 4,5 rkl sitruunamehua, 3/4 rkl minttua.

Maku tällä hummuksella on hiukan kuin halvassa, mutta hernemäisempi.