Olen niin innoissani keramiikasta, että unissanikin lasitan kaikenlaisia juttuja! Iltakaudet saattavat kulua pinterestin selailussa ja miettiessä, että mitä ideoita AINAKIN haluan vielä toteuttaa. Ja tässä näette nyt sitten uusimmat kokeilut!
Vaahteranlehti on lahjaksi tehty, lahjan saajan toivomuksesta. Ehkä tuota lasitusta voisin toteuttaa vähän eri tavalla jos tekisin uuden lehden ja tekisin sen pienempään kulhoon, niin että reunat nousisivat selvemmin ylöspäin. Nythän se on vaan hiukan lautasen kaltainen lehti. Ja oikeastaan kaksi tai kolme eri kokoista lehteä limittäin päällekkäin olisi tehnyt siitä vasta kulhon. No, mutta tiedänpä sitten toiste tämänkin.
Tämä leidi on tehty sellaisella silikonileimalla, joita myydään kortintekijöille. Sellaisella painetaan yleensä mustekuvio paperille, mutta yllättävän hyvin myös savessa toistuu jokainen herkkäkin viiva. Pidän siitä, että lasitus on epätasainen ja elävä. Tokihan tuon voisi rajata eri tavalla; ihan tiukasti ääriviivoja mukaillen tai sitten vaikka soikeaksi vinjetiksi leikaten.
Hassuja savilusikoita olen naureskellut pinterestissä ja olen vallan ihastunut niihin ja niiden vähän kämäseen ja roheeseen olemukseen! Tulen tekemään vielä useampia lusikoita ja kokeilemaan eri malleja. Tässä lusikanvarsi on ehkä vähän ohut ja altis poikki napsahtamiselle. Minun visiossani lusikanpesä on lasitettu paksusti jollain pastellisävyllä, mutta muuten lusikka on savipintainen. Varteen voisin tehdä koristeitakin. Mielessä on (heh, arvatenkin) useita vaihtoehtoja. Ja että mitä ajattelin tällä lusikoida? No ei harmainta aavistusta!
Ja koska yksi suurimpia visioitani keramiikkakurssille lähtiessäni, oli tehdä pitsilautasia, niin niitä sitten aloin väsätä oikein liukuhihnalta. Nämä ovat suunnilleen kahvitassin kokoisia tai ainakin pienempiä kuin leipälautanen. Jokaisessa neljässä (alakuvassa on neljäs työ paremmin kuvattuna) on erilainen kuvio ja jokaisen aion lasittaa eri värillä. En tykkää räikeistä väreistä, joten luulenpa, että näistä tulee pastellisia.
Lasittaessa pitää ottaa huomioon, että lasite on läpikuultavaa, ettei se tuki kuviota näkymättömiin. Opin tämän kantapään kautta ja totesin, että aina oppii jotain uutta!
Tässä tähtikuvioisessa lautasessa kuvio on aika matala, joten toivotaan, että se sitten näkyy lopullisessa työssä. Tosin muissakin töissä matalat kuviot on näkyneet, niin että en ole kovin huolissani.
Ja sitten loppuun yksi floppi mukaan. Tämä oli ensimmäinen selkeä epäonnistuminen. Oikeastaan tein jämäsavesta äkkipäätä ”lusikanvarren” johon painoin kauniin kuvion isän palkintolusikan varrella. Ja sitten menin ja lasitin se paksusti lasitteella, joka ei ole läpikuultava! Lopputulos on täysin tukkoon mennyt ruma puikula. Mutta jos oikein pinnistelen, niin voi sitä ehkä vielä tuulikellon kielenä käyttää…
Ja vaikka kuinka olen päättänyt, että kuvaan KAIKKI savityöni, niin kuitenkin aina joku unohtuu! Kuvaan ne siis sen takia, että muistan etsiä omat työni kaikkien muiden, samankaltaistenkin, seasta. Mutta nytkin koululla on kuivumassa tuikkulyhty, jonka unohdin kuvata. Koetan myös lopuksi kuvata kaikki työt kotioloissa, valmiissa käyttötärkoituksessaan.
5 kommenttia:
Mä niin tiedän ton innostumisen tunteen!
Ja vaikka olen itse yleensä semmoinen suorien linjojen ystävä, niin savi on siitä hauska materiaali, että on opettanut pinut hyväksymään sen, että se käyttäytyy niinkuin sitä huvittaa, eikä todellakaan pysy suorana kuin satunnaisesti.
Tähänastiset omasta mielestäni onnistuneimmat työt on niitä, jotka tein ihan ekaksi kolme vuotta sitten, kun ekan kerran keramiikkakurssille menin. Ei ollut mitään tavoitteita, eikä useimmiten yhtään mitään suunnitelmaakaan :D, mutta ehkä ne kaikki kulhot ja laatat sitten jollain aloittelijan tuurilla ja vilpittömällä innolla onnistui. Toisin kuin nykyään, kun on jo vähän hajulla siitä, mitä haluaisi saada aikaiseksi, mutta uunista voikin tulla ulos jotain ihan muuta :D. Useimmiten lasituksen jälkeen, joka aiheuttaa kyllä pettymyksen, jos väri ei millään lailla vastaa mielikuvia. Tai on justiin liian paksu tai ohut tai jotain. Mutta niitäkin kun aikansa katselee, niin kyllä se siitä :).
Kaappien kätköissä on jo ihan riittävästi mun keramiikkatekeleitä, joten nyt olen ajatellut tehdä vaan kaikkea mikä päätyy oikeasti käyttöön tai edes esille. Hehhee.
Mun mielestä sun viimeisen kuvan melkein lusikanvarsi sopis avaimenperäksi.
Ja vaahteranlehtikin on kiva. Jätitkö lehden siinä polttovaiheessa saven sekaan (tai alle tai päälle?) ?
Annukka; Kiitos viesteistä! 😃 Kokeilen jos osaan tehä asialle jotain.
Mua yllätti, että säkin teet keramiikkaa ja että se innostus kyllä nauratti! Ihan sama täällä siis! Mennään aivan syvään päätyyn HE-TI ja sit kuukauden päästä voi olla jo aivan ohi koko juttu. Tällä hetkellä oon enimmäkseen suht tyytyväinen töihini, mutta olen huomannut sen monessa muussa jutussa, että taidon karttuessa mieli muuttuu.
Vaahteranlehteen en jättänyt sitä lehteä uuniin. Mutta jotkut tekivät niinkin.
Piti ihan tarkistaa olenko kirjoittanut keramiikkajutuistani mitään ja löysin postauksen vuodelta 2018 (eli alku olikin vuotta aiemmin kuin muistin) otsikolla ”Itse tehtyä keramiikkaa ja puolukkajäädykettä”.
Ei kummoinen juttu, eikä kaksiset kuvat, mutta todistettavasti jotain on tullut tehtyä 😁.
Sittemmin on tosiaan syntynyt kaikenlaista kaapin täytettä 🙈. Osan olen käynyt sujauttamassa kirpparin ”saa ottaa”-hyllylle, kun en ole kehdannut pyytää hintaa, mutten raskinut heittää roskiinkaan.
T. Annukka (kirjoitan tätä kännykällä, enkä saa profiilia näkyviin)
Annukka; Oih, pitääkin heti mennä kurkkimaan! Silloin en varmaan vielä ollut löytänyt blogiasi. Nythän se on ihan suosikkini! 😊
Lähetä kommentti