Kotiuduin eilen illalla lapsuudenmaisemista. Mies kertoi varanneensa roskalava-ryhmästä kirjoja. Auts. Verenpaine ehkä nousi ihan pikkuisen. Jupisin jotain ja mies totesi, että okei, viedään ne sitten varastoon. No eihän siinä taas ole mitään järkeä, joten tänään ajelimme hakemaan kirjoja. Täytyyhän ne katsoa läpi, jotta voi päättää mikä jää ja mikä lähtee.
Nyt meillä on sitten 39 uutta vanhaa kirjaa. Kyseessä olikin kuolinpesän siivous ja kirjahylly, jonka kirjat alkoivat 1920-luvulta. Parempaa kuin kuvittelin. Mikään ei mene pois. Ainakaan heti.
Jokaisella taitaa olla se kokemus, että vanhoja kirjoja ei saa ujutettua mihinkään. Divarit ei ota paljon mitään, kirppikset tursuaa jo valmiiksi ja yksityiset ei lue enää kirjoja. Paitti joku kajahtanut.
Ainoastaan askarteluun taitaa kelvata, eikä niihinkään määräänsä enempää. Ymmärrän askartelun joissain tapauksissa kyllä. Mutta ei näitä malta mihinkään silputa! Poistoja olen tehnyt jo ennakkoon ens kuun haastetta varten. Tasapaino siis säilyy.
Ehkä ajatellaan, että netistä saa sen kaiken tarvitsemansa tiedon. Voin kertoa; ei saa. Netistä saa hyvin rajatusti tietoa. Sellainen asia kuin ”yleistietous” taitaa olla nuoremmille nykyläisille hepreaa.
Jotta voi ymmärtää nykyaikaa, täytyy tietää historiaa. Jotta voi hahmottaa tulevaa, täytyy olla perillä menneestä. Jos haluaa elää kuplassa, edellisestä lauseesta ei tarvii välittää.
Sitä paitti, kuka sanoo, että netti toimii kymmenen vuoden kuluttua?
Mutta niin tai näin, kevät tulee visertäen!
8 kommenttia:
Vau, onpas hienoja aukeamakuvia näissä kirjoissa.
Se on totta, että jotain tietoa on liikaakin netissä ja joistain asioista tietoa vain hyvin vähän.
Ai että mitä aarteita! Upeat kuvat ja teksti vanhoissa kirjoissa on ihailtavaa.
Birgitta; Juuri niin! Netti on sitä paitsi epävarma ja sieltäkin tietoa katoaa. Ihan yliarvostettu juttu! Jotkut jutut on kivoja ja käteviä, monet ei.
Jenni; 😊 Vanhat kirjat on niin sydäntä lähellä. Näistä yhden välissä oli kirje 70-luvun alusta, laitoimme siitä kuvan kirjojen edelliselle omistajalle saman tien. Sellasiakin juttuja näistä voi löytyä! 😃
En ihan hirveästi fanita vanhoja kirjoja, mutta jos kirjat ovat tarpeeksi vanhoja, kuten nämä, niin huolisin heti! Voi mitä aarteita!
Satu; Niinpä! Minäkin oon tosi kriittinen 60-90-lukujen kirjojen suhteen, mutta jos kirjan ikä lähenee sataa vuotta tai menee jopa useisiin satoihin, niin sehän on jotain huikeaa! 😍
Kuolinpesistä saattaa löytyä vaikka minkälaisia aarteita. Tuo Kullervon kirous -maalaus on ennestään tuttu ja iski silmään. Vaikka kirjat ovatkin vanhoja, niin näyttävät olevan todella hyväkuntoisia. Kyllä noita kelpaa lukea ja selailla.
Tuula; Näin on! Koskaan ei tiedä mitä hienoa on edessä. 😃
Lähetä kommentti