Pelko vaan pahenee

 

Huh huh, aika rankkaa kyllä tämä leikkaukseen valmistautuminen henkisesti. Oikeastaan jos multa kysyttäis (mitä aina tehdään ihan liian vähän! Hohoi hallitus, Putin, Kim-Jong-kukakulloinkin, kaikki tahot; täällä ollaan ja olen valmis antamaan neuvoja kyllä!) niin sanoisin, että kysykää haluaako potilas tietää kaiken! Että jos hän ei halua, niin antakaa tieto vaikka omaiselle. Mä oon aika vakuuttunut, että leikkauksen ja toipumisenkin (ehkä) kannalta olis parempi, jos en olis näin järkyttävän paniikissa. Viimeset neljä viikkoa on olleet toki jännittäviä ja verenpaine on ollu mukavan isoissa lukemissa, mutta nyt kaikki lukemat on taatusti aivan julmettuja! Eiks ois vaan parempi tepastella leikkaukseen rauhallisena, luottaen lääkäreiden ammattitaitoon? Ja herätä sitten semmosena, kuin mut on leikelty? Sen sijaan mä tiedän nyt pitkän listan riskejä, jotka on paljon todennäköisemmät just tässä mun leikkauksessa, kuin jossain pienemmässä syöpäleikkauksessa. Mä tiedän prosentit kuinka monella on komplikaatioita. No ei nää tiedot ainakaan rauhoita mua. Ei todella!

Esim että niiden tavallisten (munasarjat, munatorvet, kohtu, vatsakalvo, vatsapaita) lisäksi voidaan joutua poistamaan tai osittain poistamaan 9 muuta elintä. Ja että komplikaatioita oli vielä pitempi lista. Hemmetti, en haluis tietää!! 

No, tänään lyheni tukka entisestään. Kauhee säätäminen siinäkin aikataulujen kanssa. Nykyään tuntuu, että jos jotain laitan kalenteriin, niin joku sairaalan taholta ihan varmaan pyyhkii sen pois tai vaikeuttaa asiaa ainakin roimasti. Mutta muuten hauska, kun niskaan tuulee yli 20 vuoden tauon jälkeen! Voi olla, että innostun pitään lyhyttä tukkaa jonkun aikaa. Sitä paitti harmaat näkyy nyt ihan eri lailla ja mä tykkään kyllä niistä. Oon aina pitäny harmaita hiuksia kauniina.