.

.

11.10.2023

Ei voi olla todellista…

 

…että näin käy meille juuri nyt ja etenkin taas!

Kieltämättä eilen illalla kävi sisuksissa aikamoinen tunteiden kirjo; epäuskoa, järkytystä, väsymystä, vihaa, epätoivoa. Kun just nyt ei yhtään jaksain mitään isoja ylimääräisiä vastoinkäymisiä, ei yhtään!


No tottakai olis voinu käydä vielä huonomminkin. Joku ois voinu kuolla, talo olis palanu, romahtanu, räjähtäny, taikka naapurimaan pelle olis marssinu rajojen yli. Mutta nyt kävi näin ja se vähän kysyy voimia. Ainakin tässä riittää puuhaa loppuviikoksi ja vielä aika lailla muillekin viikoille ja elämä on taas suht sekasin koko loppuvuoden ja joulustakin tulee varmaan melko eri näköinen kuin yleensä.


Ai jaa, enkö mä kertonu mitä tapahtui? No me istuttiin sohvalla kaikes rauhas kattelemas Suomen kaunein koti-ohjelmaa (mitä kohtalon ivaa!) kun välillä kuuntelin telkun äänien yli, että ihan ku jostain kuuluis jotain napsumista tai jotain outoa ääntä. Lopulta en enää kestäny, kun olin varma, että outoja ääniä kuuluu ja singahdin eteiseen. Sieltähän ne äänet voimistui, kun lähestyin konttorin ovea! Keskeltä konttorin kattoa tulee vettä kuin mistäkin pikku Niagarasta. Paniikkireaktio, huuto, sinkoilu…


Mitä sitten oli tapahtunut? Toissapäivänä laitettiin lämmöt päälle, eilen mies lisäsi vettä vesikiertoon. Seuraavaks katosta tuli vettä. Ei nyt mitenkään satoja litroja, mutta kymmeniä kuitenkin. Syyllinen; yläkerran lapekomeron vanha patteri oli päättänyt, että hän tuli ikänsä päähän ja poksautti reiän kylkeensä. Mitä nyt tapahtuu? Molemmat huoneet (ylä- ja alakerran), sekä yläkerran komero tyhjennettävä. Kaikki tietää, että me ollaan keräilijöitä, joilla on paljon tavaraa ja ajatuskin huoneen tyhjentämisestä tuo hien jo aivosoluihinkin. Konttori on mun huone, jossa on kaikki ihanat Billnäsit täynnä merkityksellistä tavaraa, sukututkimusaineistot, perityt tavarat jne. Se on se, mitä mä teen tänään. Tyhjään nätisti pinnoilta ja tasoilta ensin, sitten siirrän laatikoita pois ja lopuksi pitää siirtää huonekaluja. Ennenkuin joku remppamies sinkoo paikalle ja vääntää sorkkaraudalla välikaton ja purut alas. Siinä vaihees on vähän hankala enää piipittää, että mulla olis tässä tää papan tekemä 60-luvun nukketalo tyhjättävänä, ootas hetki…

Eilen oli 10.10.23 ja viimeks tää (että vesi tulee välikaton läpi) tapahtui 21.12.19. ja sillonkin syynä vanha patteri. Keittiön katto ja pari seinää ja osa lattiaa piti repiä auki, kuivurit humisi kuukausikaupalla ja elettiin mikroruoalla. Äh, eikö tää koskaan lopu?


21 kommenttia:

tintti kirjoitti...

Voi ei, miten kamalaa!!! Vesivahinko on viheliäinen onnettomuus ja sulle olisi suonut rauhallista toipumista raivaamisen sijaan :`(

Thilda kirjoitti...

Tintti; Sanos muuta! 😢

Joululainen kirjoitti...

Voi rähmä! Ei nyt olisi tarvinnut sinulle virlä tuollaistakin sattua! 😩

Thilda kirjoitti...

Joululainen; No ei olis! Neljän vuoden sisällä perheessä kaks syöpää ja kaks vesivahinkoa jossa vesi tulee katon kautta alakertaan!

Birgitta kirjoitti...

Ai kamalaa! En tiedä miten joskus useampi asia tapahtuu samaan aikaan. Toivottavasti saatte jostain apua!

Thilda kirjoitti...

Birgitta; Se on kyllä kummallista miten huonot asiat tulee klimppeinä! 😳 Mutta ei kai pohjalta ole monia teitä eteenpäin, niin että ehkä se aurinko vielä paistaa.

Mannaryyni kirjoitti...

Ei tule nyt mieleen yhtäkään julkaisukelpoista sanaa kirjoitettavaksi. Kylläpä teitä nyt koetellaan. Suuresti tsemppiä sinne ❤️

Thilda kirjoitti...

Mannaryyni; Kiitos! (Heti aloin miettiä, että mitä sanoja mielessäsi liikkuu… 😄 ehkä samoja kuin itelläkin!)

Satu kirjoitti...

Ei tosiaankaan voi olla todellista... Voi hyvänen aika sentään. Eipä tässä taas ole mitään järkeviä sanoja sanottavaksi – muuta kuin että voimia teille ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy kyllä. <3

Anonyymi kirjoitti...

Voi apua! Miten voikin tulla vastoinkäymisiä aina vaan, vaikka teillä on jo enemmän kuin tarpeeksi! En tässä muuta osaa kuin toivoa teille jaksamista ja rutkasti tsemppiä ❤️
Katariina

Thilda kirjoitti...

Satu; Siis joo, tämä melkein naurattaa jo! Ihan tosi pöljä olo.
Kiitos! 😊

Thilda kirjoitti...

Katariina; No älä! 😏 Eiköhän tästä kuitenkin nousta vielä.
Kiitos! 😊

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei. Olis kyllä todella toivonut, että saat rauhassa keskittyä toipumiseen ja saat laittaa sen kovasti toivomasi ihanan joulun. Tsemppiä ja voimia. 🩷
-Paula

Thilda kirjoitti...

Paula; Joo! Mutta tämmöstä elämä joskus on. 🙄
Kiitos! 😊

Anonyymi kirjoitti...

Voi elämän kevät, kyllä teillä ois ollu jo tässä kaikessa ihan tarpeeksi tälle vuotta!!!! Ihan pirusti tsemppiä kaiken purun ja rempankeskelle

Anonyymi kirjoitti...

Ja kun bussi heilahti niin edellinen viesti lipsahti seinällles🤦🏼‍♀️😃 olin vielä lisäämässä että jos voidaan jotenki auttaa niin täälä me ollaan
T. Anu

Thilda kirjoitti...

Anonyymi; Justiin näin, olis jo riittäny!! Iso kiitos!! 😊

Thilda kirjoitti...

Anu; Sinähän se olitki! 😄 Luin ensin edellisen kommentin ja vastasin siihen ja nyt huomaan että tämä on myös sulta. Kiitos! Noo… ainakin tässä vaan vahvistuu se ajatus, että mitä vähemmän tavaraa, sen paree. Joten tänäänkin pistin pari vaatetta poistopinoon. Mutta älkää nyt kuitenkaan (vielä) tulko meidän pihaan nuotioo väsään… siinä voi käydä kalpaten (nimim en halua luopua opetustauluistani) 🤣

Annukka kirjoitti...

No voihan paska(patteri) etten paremmin sano :(

Alkais jo toi Murphyn laki teidän osalta riittää :(

Thilda kirjoitti...

Annukka; Jep!! 😖

Anonyymi kirjoitti...

😅😘