En antaisi eiliselle sytostaattikäynnille ihan kymppiä. Ensinnäkin tämänkertainen hoitaja onnistui pistämään kipeästi ja ilmeisesti neula meni suonen läpi, koska verta ei tullut. Toinen yritys toisesta kädestä. Sama juttu, kipua ilman tuloksia. Vaikka menin paikalle reippaana, puhkesin tässä kohtaa itkuun. Ilmeisesti mun itkukynnys on aika alhainen nykyään. Hoitaja kysyi, että sattuiko noin paljon ja pudistin päätäni ja sopersin niiskutukseltani, että ei, mutta tämä kaikki paska sairaus taas vyöryy vaan päälle. No kolmas yritys tehtiin toisen hoitajan toimesta ja se sujui sukkelaan ilman mitään kipua. Mahtavaa! Olen nyt nimennyt suosikkihoitajan, jonka pyydän jatkossakin pistämään. Itse syton tiputus meni hyvin, eikä aiheuttanut mitään tuntemuksia, ei edes käden kylmyyttä.
Eilen tapasin myös sairaalan psykiatrisen sairaanhoitajan ja sain meidän juttutunnista kyllä paljon irti! Se oli ihan erilaista, kuin paikallisen TK:n vastaava sessio heinäkuussa. Nyt hoitaja kertoi omia kantojaan mun ajatuksiin ja tilanteeseen, sanoi mikä on hyvää ja mitä mun kannattais tehdä ja sanoi, että mulla on nyt se sairastumiskriisi. Sovittiin uudesta keskustelusta puhelimitse kuukauden päästä. Hieno homma!
Heti syton jälkeen kävin penkaisemassa pipokorista itselleni vielä yhden tosi pirteän pipon, joka ulottuu niskaan mukavasti. Nyt meinaan alkaa piponkin kanssa olemaan aika kylmä tuolla ulkona! Sitten suuntasin sairaalan kahvilaan ja ostin prinsessaleivoksen (kun vielä voin syödä ilman makumuutoksia). Olin siinä kassajonossa ensin yksin ja olin jo kaivelemassa lompakosta tasarahaa, kun taakseni singahti jostain mummo. Se huuteli henkilökunnalle, että onko teillä pahvimukeja. Olihan niitä, just siinä mun edessä kurkoteltavissa. No hänhän liimautui ihan viereen ja kurkotteli, vaikka mulla oli maksu kesken! Siirryin vähän ärtyneenä eteenpäin ja kun mummo sai mukinsa, hän siirtyi mun toiselle puolelle taas ihan viereen kaatamaan kahvia itelleen. Siinä kohtaa mulla meni ärtymys yli mittarajojen ja sanoin mummolle maskini takaa, että jonkun verran välimatkaa olis ihan kiva! En ole varma reagoiko hän mitenkään vai hymähtikö jotain. Olin tuohduksissani, koska sairaalassa voi olla vaikka minkä kuntoisia ihmisiä, eikä se vitun korona ole mihinkään hävinnyt! Meille heikkokuntoisemmille se on aika vakava tauti edelleen. Vaikka mummo tuntisi olevansa joku teräsmummo, niin minä en ole ja mummo voi tietämättään kantaa jotain tautia, joka siinä kyljessä kieppuessa voi tarttua. Perkele!
No kuvan leivos oli kuitenkin hyvää ja soittelin siinä samalla kelataksiakin. Taksin odottelu kesti vajaan tunnin ja samaan kyytiin oli tulossa joku muukin. Olin painottanut taksia tilatessa, että istun siellä alaovella ja taksi voi tulla siihen. Siis alaovelle!! No arvatkaa tuliko? Ei. Havahduin tabletiltani siihen, kun kuski tulee kahvilan luota portaita alas ja ohjaa minut sitten autolleen. Portaat ylös, kahvilan läpi, parkkiksen läpi… vaikka en enää käytä keppiä, enkä ole mielestäni kovin heikkokuntoinen, niin syton jälkeen on aina vähän väsähtänyt ja huohotin taksissa aika lailla. No kaiken lisäksi mun kelataksin omavastuu oli tullut tällä viikolla täyteen, eli olen omasta pussista maksanut 300€ taksikyytejä nyt syksyn aikana. Kela ei kuitenkaan ole tehnyt jostain syystä päätöstä vieläkään asiasta. Aamutaksi uskoi mun sanaa ja sain ilmaisen taksikyydin. Iltapäivätaksi ei uskonut ja maksoin siitä sitten taas omavastuun. Kuulemma saan summan kelasta takaisin myöhemmin. No olis kyllä kiva! Eikä siinä vielä kaikki. Kelataksi oli sekoittanut mun ja toisen asiakkaan osoitteet. Se tuli ihan sattumoisin esiin ihan alkuvaiheessa ja olishan sen kotipihassa huomannut, että älkää nyt kangetko tuota patuakin meille, ei se meillä asu! Laskin, että ne on tehneet virheitä osoitteiden ja yhteystietojen kanssa jo kolme kertaa neljäntoista matkan aikana. Melko ihmeellistä sekoilua pienessä ajassa ammattilaisilta.
No eilinen ilta meni ihan hyvin, mutta yöllä nukuinkin sitten 2 tuntia ja aamulla vielä onneksi kolmisen tuntia. Tänään illalla on siis aika ottaa unilääkettä. Muuten olo on toistaiseksi normaali. Iltapäivällä taas piikki ja illalla odotettavissa kipuja. Sytossa juttelin jonkun kanssa, joka ei ole saanut piikistä yhtään kipuja! Hemmetin epäreilua. No sitä vastoin hän on saanut lihaskipuja sytosta ja niitä taas mulla ei ole ollut. Että ehkä se kompensoi vähän kokonaisuutta.
8 kommenttia:
Itse kärsin tuosta oireettomuuskateudesta, joka kirjoituksessasi vilahti. Vaikka reippaalla mielella aloitin hoidot, ei se ole auttanut ja olen kyllä saanut sivuvaikutuksia mielestäni yli oman osuuteni. Ja sitä ei helpota, että ympärillä on ihmisiä, joilla ei ole neuropatiaa, ei verenpaineen sekoilua, ei patteja pää täynnä, ei luustokipuja, silmäkuivuutta, nenäverenvuotoa....lopetan tähän.
Sivuvaikutusten kera yrittää hiipiä hoitopelkokin.
Mulla oli nyt kaksi päivää hoitoja enkä oikein vieläkään eli kolmas päivä jo, ole toipunut niistä. Mulla nrni suonet nopeasti huonoksi ja laitettiin laskimoportti joka helpottaa huomattavasti. Pitäisi kai kans käydä juttelees jollekin...syöpäyhdistyksen hoitajalle juttelin, mutta se oli enemmän käytännön asioita
Anonyymi 1; Voi himskatti mikä oirelista sulla! Ja näitähän ei etukäteen yhtään tiedä mitä tulee. Tässä juuri piikin pistäneenä alan odotella oireita 😬 ja sytosta niitä hiipii ainakin huomenna. Joka kerta voi olla vähän erilaiset oireet. Mutta onneksi mulla on puoliväli nyt taittunut! 😊 Tsemppiä sinne ja muista, että nämä ei kestä ikuisuuksia!! ❤️
Anonyymi 2; Kuulostaa ikävältä! ☹️ Mutta muista myös, että hoidot loppuu aikanaan ja sitten se kroppa ja oma mieli alkaa hiljalleen normalisoitua. Meillä on varmaan kevät kaikilla sitten sitä positiiviseen menoa! Mulle tarjottiin sairaalasta sitä psykiatrisen hoitajan juttutuokiota. Olin varmaan niin itkuinen melkein joka kohdassa, että aattelivat, että tuo sysätään kyllä semmoselle hoitajalle, ja hyvä oli että sysäsivät! 😊 Suosittelen!
Hienoa, että ottivat kopin huonosta olosta! Jostain syystä itse olen noissa itse tilanteissa aivan ylireipas, kotona vasta sitten hiipii se murhemieli. Hyvä puolihan tässä on, että on syksy ja alkutalvi, juuri joutavaa aikaa tällaisiin hoitoihin.
Anonyymi; Kyllä, oli hienoa! Tsemppaan sua kyllä mainitsemaan vahvasti hoitajille, että tarvitsisit keskusteluapua!
Mä ajattelen just kans noin, että jouluksi tämä pahin on jo ohi! 🥰
En tiedä kuinka paljon sinun tarvii tuota kelataksia vielä jatkossa käyttää. Mutta jos matkoja tulee paljon, niin vinkkinä, että taksipalvelua voi pyytää luomaan sinulle oman profiilin, jolloin pitäisi osoitteet olla suoraan oikein.
Meillä isäntä kyllästyi kun pari kertaa viikossa soittelee kyytiä ja joka kerta joutuu sanomaan palveluun
kodin ja fyssarin osoitteet, joten hoksasi asiaa kysyä ja sitä kautta selvisi tämä. Nyt riittää, kun sanoo taksia tilatessa nimen ja kellon ajan.
-Paula
Paula; Kiitos vinkistä!! Jollain tavalla ne jo tietää valmiiksi asioita, mutta tuo on kyllä pitemmälle viety edistys. Mulla on taksioikeus jonnekin helmikuun loppuun muistaakseni. Voisin mainita tuosta profiilista ens kerralla kun soittelen sinne. 😊
Lähetä kommentti