3. Sytostaattikerta

 

Dosetakseli + Karboplatiini.

Nyt mennään siis kolmatta kertaa. Enää ei jännitä niin, että itkettäisi, eikä juuri muutenkaan. Olen jo kuin ne konkarit, joita katselin ekalla kerralla, että ”wau, noi on jo kolmatta kertaa ja ihan cooleina. Tää ei siis oo niin kauheeta.” Eikä olekaan. Tänään ollaan vielä suht normaaleissa fiiliksissä.

Syton jälkeen aion notkua sairaalan kahvilassa Kela-taksia odotellessa mättämässä jotain herkkua, nyt kun vielä voin, koska makumuutokset tulee hiljalleen huomenna tai ylihuomenna. Onneksi ne ei kestä kuin muutaman päivän, alle viikon varmuudella! Tänään pitää muistaa ostaa sairaalassa fulphila-piikki (jonka pistän reiteen huomenna iltapäivällä) ja paikallisesta apteekista unilääke, pienin mahdollinen pakkaus, koska tarviin sitä ehkä vaan pari kolme kertaa.

Mulla on selkeä lukujärjestys jokaiselle lääkkeelle. Niitä vähennettiin toisen syton kohdalla, eli nyt pitää ottaa lähinnä kortisonia, koska ne lukuisat pahoinvointilääkkeet voi jättää pois. Ja tottakai ummetus- ja ripulilääkkeitä on useita. Kokeilen Pegorionin rinnalla Vi-Sibliniä ja jos ripuli iskee, niin sitten on sellaisia apteekin valmisteita, joilla tankkaan elimistöön suoloja ym.

Ihan leppoisin mielin täällä siis ollaan. Ripustin ystävän lähettämän intialaisen lintukoristeen makkarin ikkunan viereen, jotta voin katella sitä toiveikkaana. Siinä roikkuu alekkain viisi lintua ja ajattelen, että tässä viidessä on nää Dosetakselit. Alin lintu on se edelliskerta ja nyt kivutaan toiseksi alimmalle. Kun kaikki on ohi, olen kivunnut ylimmän yläpuolelle ja katselen matkaa voittajana.