.

.

19.10.2023

Poistoja, lunta ja suunnitelmia


Nyt on siinä rajoilla, että kehtaanko ees paljastaa, mutta menköön. Seuraava lehtipino, jonka löysin (yllätyin) ja inventoin, oli Gudrun Sjödenin vanhat kuvastot! Siis herttileijaa miten kauheesti niitä kertyy! Oon alkanu tilailla Sjödeniltä vaatteita joskus 2004 ja kun joka vuosi tulee vähintään 5 lehteä, niin kertyyhän niitä toki. Oon kertaalleen tehny niistä poistoja kauhealla tuskalla, mutta nyt meni hermo. 77 kataloogia on jo semmonen määrä, että se vie ihan oikeesti tilaa! Selasin jokaisen läpi, koska sokkona en halunnu kaikkee työntää roskakuiluunkaan. Sjödenin kuvastot on välillä vaan aivan tolkuttoman kauniita ja niiden kuvien takia halusin muutamia säästää vielä. No tarkan harkinnan jälkeen päädyin säästään vielä 18 lehtee eri vuosilta ja loput lähtee ulos talosta. Mikä helpotus!


Oon lakannu popsimasta melatoniinia. Ajattelin, että nyt mun stressitaso ei oo enää niin karmee kuin kesällä, eikä mun tarvii herätä aikasin, joten miks en vaan antaisi unen olla luomua. Jonain yönä nukun neljä tuntia ja seuraavana kymmenen. Nyt kun voin niin tehdä, niin se tuntuu luksukselta. Syton jälkeen kaikki menee päälaelleen viikoksi, mutta se onkin sitten asia erikseen. Tänään nukuin ihan nallena lähemmäs puolta päivää. Kun kömmin alakertaa, sain iloslaagin! (Se on semmonen lapsenomainen hepuli, kun tekis mieli hypähdellä ja kiljahdella - ehkä tein, ehkä en…) Ulkona nimittäin satoi lunta! Jee, ensilumi, ensilumi!! No joo, tiedän ettei sitä lasketa, kun ensilumelle on joku tylsä ja typerä virallinen kriteeri. Melkein näen Pekka Poudan konttailevan nurtsilla mittatikun kanssa ja pudistelevan päätään, että ei ole ensilumea tämä. Ihan sama, ekaa kertaa kuitenkin täälä satoi lunta nyt ja menin ihan sekasin onnesta. Kuin lapsena! Tätäkö on, kun sanotaan, että älkää hukatko lapsenmieltänne?

Tiedättekö - ja varmaan tiedätte - kun vituttaa niin paljon, että tekis mieli kuristaa joku? Ei tarvii ryhtyä toimeen, mutta se tunne! Mulle käy siis aina sillai, että kun jysähdän tuohon tilaan ja kärisen siinä jonkun aikaa - joskus tunteja, joskus päiviä - niin sitten rauhoitun ja keksin tilanteesta jotain hyvää ja käännän sen voitokseni. No nythän tämä meidän oma pikku niagara on se juttu, että vaikka konttorin katosta lotisi vettä pitkin tanhuvia, niin nyt oon jo jaloillani tässä taas. Oon keksiny, että hitto vieköön, nythän mä voin järjestää sen huoneen huonekalut uudelleen!! Billnäsin kirjoituspöytä, joka on tönöttänyt paikoillaan 15 vuotta kuin norsu, lähtee todellakin nyt ikkunan edestä toiselle seinälle! Joten jatkossa ikkunat voi pestä kunnolla ja niitä voi jopa availla ja kaikki on helppoa! Laitan ikkunan eteen papan tekemän pöydän ja kaksi nojatuolia. Ja samalla laitan kaiken muunkin uudella tavalla. Siirrän Matildan arkun suojaan konttorin takanurkkaan. Olkkarin ovensuussa se on ollu vaaravyöhykkeellä kun vieraat meinaa istua siihen tai tömäyttää siihen laukkunsa tai mitä ikinä. Ei tarvii enää saada slaagia sen asian takia. Oon kuulkaas mittaillu huoneen seiniä ja huonekalujen kokoja ja laskimen kanssa pohdiskellu miten mikäkin mahtuisi. Poistan yhden yli sata vuotta vanhan päästävedettävän sängyn (haluaako joku hakea?) ja sen tilalle tulee pikkusen lisätilaa myös. Ihan tosi innostavaa!


4 kommenttia:

Joululainen kirjoitti...

Sullahan on siellä draivi päällä! 👍🏻 Löydät ainaihanadti pilvestä hopeareunuksen❣️

Minulta löytyi jonain vuonna jostain arkusta Avotakan vuosikertoja. Niistä olisi ehkä saanut jotain roposia, kun olivat osin 1990-luvin puolelta, mutta en jaksanut miettä vaan laitoin keräyspaperiin.

Päästä vedettävä kuulostaa hyvältä, mutta talo on täynnä ja meidän välillä tod.näk. pitkä välimatka. 😄

Arkisin | jenni kirjoitti...

Sjödenin kuvastot on kyllä kauniita, niin ihanat värit että käytin joskus aikoinaan aukeamia lahjapapereina <3

Thilda kirjoitti...

Joululainen; Joo, niin ON! 😃 Voi, kiitti! 🌤️
Kaikestahan sitä voisi saada kirpparilla rahaa, jos on sopiva hinta ja sopiva tuuri. Mutta on se vaan niin tolokuttoman työlästä, että ei sitä jaksa. Etenkin kun meiltä pitäis mennä vähintään 40km päähän kirppispöytää pitämään. Sen päivittäiset järjestelyt ja muu… ei ei.
Oi voi! Olisipa ollut tilaa! 😉

Thilda kirjoitti...

Jenni; Ihana ajatus! Just sellaseen ne menee loistavasti! Mäkin käytin erilaisia lehtiä lahjapaperina, sillin, kun vielä annoin tavara-lahjoja… 😃