.

.

9.10.2023

Uusi viikko, ällö olo

 

Taas menin siihen halpaan; luulin, että sytostaatin + kortisonipillereitten + fulphilapiikin jälkeen ei tuliskaan tällä kertaa juuri mitään oireita. No väärinpä taas luulin! Viikonloppuna makumuutokset paheni ja eilen alkoi olla jatkuva ällö olo ja palan tunne kurkussa. Illalla myös luulin, että pari kertaa vaimeena hipaisseet luusäryt olis jo poissa, mutta tulihan ne yöllä kuitenkin. En siis ollu älynny ottaa lääkettäkään enää, kun olin niin optimisti.


Tässä kohtaa tiedän toki, että ei nämä oireet enää montaa päivää kestä, että ehkä jo ylihuomenna olo normalisoituu. Siihen mennessä ehtii tosin lannistua taas entistä enemmän. Päässä liikkuu ajatuksia siitä, että mitä ensi kerralla ja sen jälkeen ja sen jälkeen… Eipä tässä kauheasti lohduta myöskään se, että ennen sytostaatit aiheutti vielä kamalampia oloja ja päiväkausien oksenteluja ihmisille.


Tämmöselle ruokahifistelijälle kuin minä, tekee tosi tiukkaa se, että ei oikein uskalla syödä mitään, kun kaikki on joko heti pahaa, tai sitten jälkimakuna pahaa. Mietin tässä vielä sohvalla istuessani, että mitä söisin aamupalaksi. Keittäisinkö ehkä kananmunan vai söisin mangorahkaa tai vihersmoothieta… vihreetä teetä ja pullaa? Päivälliseksi nuudeleita? Niistä voisi löytyä joku ihan jees ja pakkohan sitä on kuitenkin edes vähän syödä, etenkin kun paino notkahti taas kilon alaspäin viime viikosta.


Hyvää on se, että unilääkkeet toimii ja kipulääkettäkin on nokan edessä valmiina. Aurinko paistaa ja asiat vois olla kuitenkin paljon pahemminkin. Vois olla, että mun syöpä ei oliskaan löytynyt kesäkuussa ja nyt vois olla jo kasvain maksan sisällä. Hyvää vauhtiahan se sinne oli menossa, kunnes lääkärit leikkas sen ehkä viime hetkillä maksan pinnalta pois.

Uh, olipas nyt kiva viikon alku tässä luettavaksi. Meinasin kirjottaa hajuvesistäni, mutta maku- ja hajumuutosten kanssa en voi niitä nyt suihkia vielä muutamaan päivään.


8 kommenttia:

Arkisin | jenni kirjoitti...

Olispa hienoa jos olisi joku yksi pilleri joka veisi pahat olot pois.

Olet mielessä <3

Thilda kirjoitti...

Jenni; Ihana kuulla! ❤️
Samaa toivoisin itekin. Ehkä hoidot kehittyy niin, että jonain päivänä syövän hoidoista ei tule muuta kuin hiustenlähtöä. 😊

Joululainen kirjoitti...

Voin vähän samastua tuohon ruokien etovuuteen, vaikka asia olikin positiivinen eli 3-4 kuukauden jatkuva oksentelu raskauksissa. Juuri mitään ei pystynyt syömään, kun maut ja hajut oli niin kamalia. 🤢 Viimeisessä raskaudessa pystyin syömään vain Mäkkärin kalahampurilaisia. Toivottavasti keksit jotain syömistä! Kasvisliemijauheella maustetussa vedessä keitetyt nuudelit ovat aika neutraali maku. 🍜

Toivottavasti oireet lähtevät pian helpottamaan! 🌼

Anonyymi kirjoitti...

Onpa viheliäistä, kun ei voi edes hyvällä ruualla itseään lohduttaa noiden kurjien asioiden keskellä 😟.
Luen blogiasi edelleen joka päivä ja ajattelen sinua ❤️
Katariina

Thilda kirjoitti...

Joululainen; Huh, tuohan kuulostaa aivan hirveeltä! 😳 Mulla pahoinvointi menee sentään ohi muutamassa päivässä. En tajunnut edes ajatella, että raskaana se on monilla juuri tollasta. Mä olin onnekas, kun raskaana ollessani oli yhden ainoan kerran pahoinvointikohtaus!

Kiitos, kyllä mä luulen, että tästä päivästä tulee parempi kuin eilisestä. 😊

Thilda kirjoitti...

Katariina; No niinpä kuule, ruoka veis aika pitkälle tässä asiassa noin niin kuin lohdutuksen kannalta, jos pystyis mättään herkkuja! Mutta vielä mä herkuttelen! 😋😄
Me voitas ruveta suunnitteleen vaikka jonkun pizzerian valloitusta alkuvuodesta! 😉
Halaus!

Ulrika50v.blogspot.com kirjoitti...

Onneksi on särkylääkkeet helpottamaan oloa 🩵

Thilda kirjoitti...

Ulrika50v; Todellakin! 🙂 Helpottavat, vaikka eivät 100%:sti viekään aina oireita.