Uusi viikko, ällö olo

 

Taas menin siihen halpaan; luulin, että sytostaatin + kortisonipillereitten + fulphilapiikin jälkeen ei tuliskaan tällä kertaa juuri mitään oireita. No väärinpä taas luulin! Viikonloppuna makumuutokset paheni ja eilen alkoi olla jatkuva ällö olo ja palan tunne kurkussa. Illalla myös luulin, että pari kertaa vaimeena hipaisseet luusäryt olis jo poissa, mutta tulihan ne yöllä kuitenkin. En siis ollu älynny ottaa lääkettäkään enää, kun olin niin optimisti.

Tässä kohtaa tiedän toki, että ei nämä oireet enää montaa päivää kestä, että ehkä jo ylihuomenna olo normalisoituu. Siihen mennessä ehtii tosin lannistua taas entistä enemmän. Päässä liikkuu ajatuksia siitä, että mitä ensi kerralla ja sen jälkeen ja sen jälkeen… Eipä tässä kauheasti lohduta myöskään se, että ennen sytostaatit aiheutti vielä kamalampia oloja ja päiväkausien oksenteluja ihmisille.

Tämmöselle ruokahifistelijälle kuin minä, tekee tosi tiukkaa se, että ei oikein uskalla syödä mitään, kun kaikki on joko heti pahaa, tai sitten jälkimakuna pahaa. Mietin tässä vielä sohvalla istuessani, että mitä söisin aamupalaksi. Keittäisinkö ehkä kananmunan vai söisin mangorahkaa tai vihersmoothieta… vihreetä teetä ja pullaa? Päivälliseksi nuudeleita? Niistä voisi löytyä joku ihan jees ja pakkohan sitä on kuitenkin edes vähän syödä, etenkin kun paino notkahti taas kilon alaspäin viime viikosta.

Hyvää on se, että unilääkkeet toimii ja kipulääkettäkin on nokan edessä valmiina. Aurinko paistaa ja asiat vois olla kuitenkin paljon pahemminkin. Vois olla, että mun syöpä ei oliskaan löytynyt kesäkuussa ja nyt vois olla jo kasvain maksan sisällä. Hyvää vauhtiahan se sinne oli menossa, kunnes lääkärit leikkas sen ehkä viime hetkillä maksan pinnalta pois.

Uh, olipas nyt kiva viikon alku tässä luettavaksi. Meinasin kirjottaa hajuvesistäni, mutta maku- ja hajumuutosten kanssa en voi niitä nyt suihkia vielä muutamaan päivään.